Kasvisruokapäivä

Facebookissa on jo jonkun aikaa kiertänyt linkki Helsingin kaupunginvaltuustossa kuvattuun videoon, jossa esitellään kasvisruokapäivästä käydyn keskustelun parhaat/pahimmat kommentit. Videon innoittamana kävin lukemassa myös Helsingin Sanomien mielipidepalstaa, jossa asiaa on myös puitu varsin runsaasti.

Pakollisen kasvisruokapäivän vastustajien kommentit on karkeasti jaettavissa kolmeen kategoriaan. Ensinnäkin kritiikki kohdistuu itse kasvisruokaan, sen makuun ja ravintosisältöön ja niiden kautta lasten terveyteen. Kasvisruoan ei kertakaikkiaan uskota voivan maistua hyvälle, joka ajaa lapset joko syömään hampurilaisia tai olemaan kokonaan syömättä. Lisäksi kasvisruoan ei uskota pystyvän täyttävän lasten vatsaa, koska sen ravintosisällön katsotaan olevan niin mitätön. Argumentit vaikuttavat perustuvan joko huonoihin kokemuksiin tai silkkaan tietämättömyyteen ruoasta sekä sen tekemisestä ja keskiverto verkkokeskustelija tuntuukin tietävän yhtä paljon kasvisruoasta kuin minä tiedän ajan kaareutumisesta.

Toiseksi kasvisruoan "pakkosyöttämisen" nähdään vähentävän lasten valinnanvapautta. Tämä on sellainen argumentti, joka vaatisi paljon syvällisempää tutustumista valinnanvapauteen, sosiaaliseen konstruktionismiin ja moneen muuhun, johon ainakaan minun resurssini eivät tällä haavaa riitä. Kolmas kategoria on sekalaiset kommentit, jotka osuvat asian viereen tai vielä kauemmas. Seuraavassa esimerkkejä kaikista edellämainituista kategorioista ja pikkunokkelia vasta-argumentteja niihin.

K: Eikös sitä pitäisi sitten olla liharuokapäivä, jolloin ei tarjoilla kasvisvaihtoehtoa? -Sokea oikeus

V: Ei. Ensinnäkin puhdasta "liharuokaa" ei käytännössä ole, vaan kaiken ruoan perustana on kasvikset eri muodoissaan. Toiseksi, lihansyönnistä kieltäytymisen takana on muutakin kuin ruoan maku tai ravintosisältö, johon lihansyönnin puolustajat mieluusti vetoavat. Taustalla on usein ekologiset tai eettiset arvot, joiden perusteella liha koetaan "pahaksi" eikä sitä näin ollen haluta syödä. Vastaavanlaista suhtautumista kasviksiin en sen sijaan ole nähnyt. Toki jos jollakin on eettiset, uskonnolliset tai muut perustelut päivän pakolliselle lihansyönnille juuri koulussa, se hänelle sallittakoon.

K: Mikä oikeus joillakin poliitikoilla on päättää lasteni ruokailusta omien ideologisten päähänpinttymiensä mukaan? -espoolainen

V: Kyseessä lienee sama oikeus kuin esimerkiksi lapsiesi koulujen lakkauttamisesta, sijaisten palkkaamatta jättämisestä tai kouluterveydenhuollon laiminlyömisestä. Näitä oikeuksia jaetaan neljän vuoden välein "kunnan" järjestämissä "kuntavaaleissa", joissa toteutetaan "kuntademokratiaa".

K: Perustelut olivat siis puhtaasti ideologiset. -Koulumies

V: Kasvisruoan perusteleminen ilmastonmuutoksella ja eläinoikeuksilla on yhtä ideologista kuin sekaravinnon puolustaminen valinnanvapaudella. Tässä kieltäydytään näkemästä oman kannan ideologisuutta, mutta nähdään kuitenkin sen vaikuttavan toisen osapuolen argumentoinnin laatuun. Ideologian lisäksi kasvisruoan puolustaminen perustuu konkreettisiin todisteisiin ilmastonmuutoksesta, jolla on todettu olevan tekemistä myös lihateollisuuden kanssa. Lihansyönnin puolustaminen taas perustuu ainakin omalta kannaltani melko haperoihin perusteisiin, kuten edellä mainitut maku, ravintosisältö ja vaikeasti rajattava/hahmottuva valinnanvapaus.

K: Onneksi nämä ihmiset istuvat valtuustossa eivätkä sabotoi jonkun oikean työpaikan työpäiviä pitkillä ja tunteikkailla keskusteluilla kasvisruokapäivästä. Siis ihan oikeasti valtuustossamme istuu ihmisiä, jotka katsovat aiheelliseksi miettiä tällaisia asioita. -tkoo

V: Valtuustossa istuu myös ihmisiä, jotka miettivät toriparkkia, julkisten palvelujen supistamista tai niiden ulkoistamista. Ihan oikeasti.

K: Kasvikset menee alkupalana, mutta varsinaisena ravintona ne ovat kiistatta epäterveellinen vaihtoehto. -pelleilyä

V: Öö.. just.

Positiivinen perjantai

Sain tälle kuulle Joensuun sosiaalitoimistolta peräti 108 euroa rahaa, koska sain viime kuussa takautuvasti asumistukea. Rahat on siis todella tiukilla eikä sekään helpota yhtään, että näistäkin vähistä pitäisi säästää mahdollisimman paljon Euroopan reissuun. Asioita voi lähestyä onneksi monelta kantilta ja näkökulmaa muuttamalla ongelmat muuttuvat haasteiksi.

Niinpä päätin aloittaa kokeilun siitä, miten vähällä rahalla voin selvitä. Tavoitteena on selvitä alle 500 eurolla kuussa, joka ei ainakaan toistaiseksi vaikuta mahdottomalta. Rahat jakautuvat niin, että vuokraan menee 220e ja loput ruokaan, laskuihin ja humputteluun. Ruokaan olen varannut 6,5e per päivä eli 195e/kk, joka on jo nyt osoittautunut liian isoksi summaksi, sillä neljässä päivässä ruokatilin saldo on kymmenisen euroa plussan puolella. Hiukan työlästähän tällainen on, mutta toisaalta on jännittävä nähdä, miten pieneen kulutukseen voin päästä.

Ja ruoasta puheenollen, Joensuuhun on avattu Punnitse&Säästä -kauppa. Kaupasta saa kaikenlaista kivaa pavuista mausteisiin ja pikkuherkuista ekologisiin pesuaineisiin. Liikkeen nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä eihän siellä mitään rahaa säästä kun tekee mieli kokeilla kaikkea uutta. Tein tänään pikainventaarion kauppaan ja bongasin muutaman uuden ruoka-aineen, joita on ehdottomasti kokeiltava. Huomenna ajattelin kokeilla täytettyjä viininlehtiä ja joskus myöhemmin misokeittoa.

Kasvissyöjänä koulussa

Vihreän Langan (22.5.) Ota kantaa -palstalla kysyttiin "pitäisikö kouluissa ja työpaikoilla viettää kasviruokapäivää?". Suurin osa vastaajista (ainakin julkaistuista) pitivät ideaa hyvänä ja osa yltyi kehumaan sitä jopa terveelliseksikin. Mutta jottei palsta menisi pelkäksi vihreiden arvojen kritiikittömäksi suitsuttamiseksi, tuli mukana olla tietenkin yksi vastakkainenkin mielipide. Tällä kertaa sen tarjoili Leila Honkanen-Turunen Lahdesta:

"En kannata pakollista kasvisruokapäivää mihinkään paikkaan, vaan suomalaisella on oltava vapaus valita itse, syökö hän pelkkiä kasviksia vai sekaravintoa. Voiko ajatella kouluun sellaista mahdollisuutta, että kasvisruokaa haluavat oppilaat hankkivat raaka-aineet itse tukusta - kunta voi ehkä hieman subventoida - ja oppilaat valmistavat ruoan itse itselleen ja oppilastovereilleen. Se olisi parhaimmillaan kouluihin kaivattua yhteisöllistä toimintaa."

Ilmeisesti Leila ei ole tullut huomioineeksi sitä seikkaa, että liharuokaan kuuluu myös kasvikset, kuten peruna. Liharuoka ei siis nimestään huolimatta ole pelkkää lihaa, vaan oikeastaan rakentuu kasvisten varaan. Näin ollen kaikki ruoat ovat enemmän tai vähemmän kasvisruokia ja liha on vain ekstraa. Ruokaa pitäisikin tehdä pienimmän pahan periaatteen mukaisesti ja lihaa voisi syödä sitten vaikka kotona.

En myöskään käsitä sitä, miten kasvissyöjien ja lihansyöjien erottelu, kasvissyöjien pakottaminen maksamaan kasviksistaan samalla kun lihansyöjät saavat ruokansa ilmaiseksi ja heidän pakottaminen valmistamaan ruokansa itse voisi mahdollisesti lisätä yhteisöllisyyden tunnetta kouluyhteisössä. Jos kaikki söisivät samaa ruokaa eli kasviksia, mitään ruokaan liittyviä erotteluja ei muodostuisi, ainakaan koulussa.

"Taitaa olla niin, että kunnat joutuvat rahapulan vuoksi karsimaan erityisruokavalioita ja tuoreet kasvikset tuppaavat olemaan Suomessa aika kalliita, varsinkin talvisin. Ravinto-opillisestihan vain tuoreiden kasvisten ravintoarvo on paras. Pakasteissa ja purkkikasviksissa se on aika köyhä."

Kasvikset on Suomessa halpoja ympäri vuoden jos "kasviksilla" tarkoitetaan jotain muutakin kuin tomaattia ja kurkkua. Jo keskinkertainen kokki pystyy loihtimaan vaikkapa lantusta, perunasta ja porkkanasta herkullista ruokaa, kiitos mausteiden. Ja varsinkin näin kesäaikaan kasvisruokavalio voittaa liharuokavalion 6-0 hintansa puolesta. Kunnat voisivat siis jopa säästää rahaa siirtymällä kasvisruokavalioon!

Entäs sitten ravintoarvot? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli -tietokantaa tutkimalla Leilakin voisi oppia, että kasvisten ravintoarvot ovat itseasiassa paremmat kuin lihan, jopa säilötyissäkin. Ja toisekseen, ruoan ravintoarvon ei tarvitse olla "paras", vaan riittävä.

"Sitäpaitsi varsinkin viimeksimainitut ovat yleensä tuontitavaraa, joten niissä on otettava huomioon myös kuljetusten aiheuttama hiilijalanjälki."

Huomioon voisi ottaa myös sen, että lihalla (varsinkin naudalla) sattuu olemaan elintarvikkeista suurimpia, ellei suurin, hiilijalanjälki. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi asiasta suosittelee siirtymään kasvisruokavalioon, kuten teke myös Ekonisti.fi.

PS. Sunnuntain sosiologiapostaus jäi kirjoittamatta, mutta ensi sunnuntaina on luvassa joko arkijärkeä tai habitusta. Tai molempia.

Omatuntotaloutta

Vesijalanjälki -sivuston mukaan yksi lasillinen maitoa (2dl) kuluttaa 200 litraa vettä. Juustoon maitoa kuitenkin menee suhteessa 1/10, joten kilon juustoon menee yhteensä 10 litraa maitoa. Näin ollen pelkkä maitomäärä, joka vaaditaan kilon juuston tekemiseen, vie 10000 litraa vettä. Ja siinä oli pelkkä maidon osuus! Tokihan juusto pitää valmistaa ja kuljettaakin. Ei siis mikään ihme, että joka kerta kun avaan jääkaapin ja otan sieltä juustoa, joku sisälläni alkaa vääntelehtimään.

Nyt kun media, tyttöystävä ja kaverit on viherpessyt harmaata massaani jo vuosien ajan, olen alkanut saamaan näitä omatunnonpistoksia vaikka mistä. Muutamasta asiasta saan erityisen pahoja pistoksia, jotka aiheuttavat jopa lieviä somaattisia oireita. Kaikista pahin lienee roskapussin vieminen, joka kouraisee mahasta joka kerta kun heitän pussin muiden jätteiden sekaan. Meidän taloudessa sekäjätteeseen menee oikeastaan pelkät muoviroskat, jotka olen maatumattomina oppinut rinnastamaan Äärimmäiseen Pahaan. Energiajätteeseenhän ne voisi viedä, mutta sellaista ei taloyhtiössä ole. Ja toisekseen, polttaminenhan vain vapauttaisi hiilen takaisin luontoon..

Toinen pistoksia aiheuttava seikka on eteisen lamppu, se kun on tämän talouden viimeinen 40 watin hehkulamppu. Aina kun eteisessä on valoisaa, mieli synkkenee. Energiansäästölamppuihin vaihtaminen on helpottanut omatuntoa jonkun verran. Niitä voisi pitää päällä vaikka joka huoneessa ja silti ne veisivät vähemmän sähköä kuin yksi tavallinen hehkulamppu. Voisi, mutta en silti pidä, sekin kun kouraisee vatsan pohjasta.

Kolmas seikka on harrastukset - uinti ja olut. Uinti kasvattaa sekä hiili- että vesijalanjälkeä. Yhdellä uintikerralla käyn neljä kertaa suihkussa, jotka tosin yritän pitää mahdollisimman lyhyinä. Yhden suihkukerran saisi poistettua menemällä uimaan ilman saunaa, mutta eihän niin voi tehdä! Se olisi pervessiä ja epäsuomalaista. Veden lisäksi uimahallissa kuluu aivan tolkuton määrä sähköä, sauna on päällä aamusta iltaan ja vesikin pitää pitää lämpimänä läpi vuoden. Paitsi naisten vesijumpan aikaan..

Oluen vesijalanjälki on edellä mainitun sivuston mukaan 100 litraa per pieni pullo olutta. Veden käyttöä ei tosin tule kauheasti mietittyä juodessa, varsinkaan useamman pullollisen jälkeen. Sen sijaan mietin useinkin ulkomailta tuotavien erikoisoluiden kuljettamiseen käytettyä energiaa. Yhtä pulloa kohti käytetty energiamäärä on luultavasti naurettavan pieni, mutta yhtä kaikki ostopäätökseni on vaikuttanut tuontiin ainakin jonkun verran.

Kaikkeni olen yrittänyt ja silti omatunto kolkuttelee. Niinpä yritänkin hukuttaa rytmikkään sielunpaimeneni lasiin tai klooriin..

Herroittelu alkakoon!

Neljän kuukauden puurtaminen oluen parissa on vihdoinkin palkittu! Join eilen kolme viimeistä olutta ja sain vihdoin olutneuvoksen tittelin. Kyseessä on siis Palaveri -pubin tehtävä, jossa on tarkoitus juoda 50 erilaista olutta neljän kuukauden aikana. Jo pelkästään Palaverin hanoista hanoista löytyy 14 erilaista olutta. Pulloista löytyy lisäksi lähemmäs 50, joten valikoimaa ainakin löytyy.

Nyt vaan ihmettelen, että minkä takia koko hommaan tuli ryhdyttyä, vaikka jo alussa tiesin tämän tarkoittavan pelkkää rahanmenoa. Tai no, oluneuvoksille järjestetään omat pikkujoulut Palaverissa, jossa yllättäen on tarjolla ruokaa ja olutta. Ja saahan olutneuvokset myös kuukauden oluen ilmaiseksi kerran kuussa. Äkkiä laskettuna titteli maksaa siis itsensä takaisin noin neljässä vuodessa.

Matkalla sattui monia hyviä oluita, mutta myöskin niitä karmeita, jotka tekisi mieli kaataa johonkin muualle kuin suuhun. Kyse on pelkästään tottumuksen puutteesta, sillä mitä enemmän olutta juo, sitä laajempaan makuvalikoimaan makuhermot alkavat tottua ja "pahoistakin" mauista alkaa löytää niitä hyviä puolia.

Parhaat oluet TOP 3:

- London Porter, suoraan Englannista, olutmaiden Belgiasta! Eihän tätä paljon voi juoda kerrallaan, kuten ei muitakaan herkkuja, mutta yksi pullollinen kestääkin reilusti toista tuntia.
- Brooklyn East India Pale Ale. Suurin yllättäjä kaikista juomistani oluista. India Pale Alelle on tyypillistä reilu humalointi, josta en yleensä pidä. Mutta tässä oluessa kaikki palaset vaan loksahtavat kohdalleen.
- Meantime London Stout. Tästä oluesta en muista muuta kuin sen, että pidin. Se on taas yksi "niitä tunteita", joiden perusteella voi asian sanoa olevan jotenkin, vaikka perusteluja ei löydykään. Uskokaa pois.

Pahimmat oluet TOP 3:

- Barbar. Belgialainen hunajaolut, jonka maussa ei (muistaakseni) ollut juuri hajuakaan hunajasta ja alkoholin maku suorastaan tulvi suuhun. Yh :(
- De Koninck. Myöskin belgialainen olut. En muista minkä takia en pitänyt. Kts. aiemmin mainitut "ne tunteet".
- Corona Extra. Meksikolainen olut, joka ei maistu juuri miltään. Ymmärrän toki, että Meksikon kuumuudessa tällainen maistuu uskomattoman hyvältä, mutta kylmässä Suomessa olut ei kertakaikkisesti toimi. Paitsi ehkä kesällä.

Kahvittomuus

Tänään se taas alkaa, kahviton elämä nimittäin. Luvassa on siis parin päivän verran lievää päänsärkyä ja mahdollisesti myös pientä kiukuttelua. Kahvinjuonnin lopettamisen tuskallisuus ja siitä saatavat hyödyt kallistuvat vahvasti hyötyjen puolelle, ainakin minulla.

Olen aiemminkin elänyt pariin otteeseen muutamia kuukausia ilman kahvia ja varsinkin ensimmäisinä päivinä kofeiinittomuuden vaikutukset huomaa hyvin. Ainakin itselläni kofeiini vaikuttaa ajatustoimintaan selvästi heikentävästi: ajatukset harhailee ja keskittyminen on vaikeaa ja tunnen itseni rauhattomaksi. Teen kanssa asia on toisin: pää tuntuu toimivan paremmin, ajatus pysyy paremmin kasassa ja tunnen itseni rauhallisemmaksi. Ehkä kyse on vain teehen liittyvistä mielikuvista hippeydestä, itämaisesta tyyneydestä ja sen sellaisesta, mutta jos se toimii, miksipä en sitä käyttäisi?

Huonona puolena kahvinjuonnin lopettamisessa on ne muutamat hetket, joihin kahvi sopii teetä paljon paremmin. Ensimmäinen on ehdottomasti suklaa, jonka kanssa ainoa oikea juoma on kahvi. Toinen on ne satunnaiset kerrat, kun sattuu käymään kauppahallissa syömässä kasvispiirakka sen mukavan naisen kojussa, siinä luomukojun vastapäätä, tiedättehän? Tee on luonteeltaan sellaista, että sen nauttimiseen pitää käyttää aikaa ja ajatusta, joten tällaiset pikaiset piirakkatauot ei tule kysymykseenkään. Ja toisekseen, useimmissa kahviloissa teevesi on niin haaleaa, että teetä ei yksinkertaisesti voi juoda hitaasti nautiskellen, vaan se on juotava yhtä nopeasti kuin kahvikin.

Valmistuminen pelottaa

Matka viimeisistä opinnoista valmistumiseen on ollut tuskallisen pitkä, mutta nyt se näyttää vihdoin olevan tapahtumaisillaan. Jos käytetään vertausta matkan kulkemiseen, tämä matka on täynnä lyhyitä ja epävarmoja askeleita, joista jokainen on tosin vienyt lähemmäksi määränpäätä.

Osaksi syy on itsessä ja saamattomuudessani. Laiska kun olen, en ole tehnyt valmistumisen eteen juuri mitään, hakenut aiheita tai muuta sellaista. Laiskuuden lisäksi valmistuminen pelottaa ja pelko halvaannuttaa. Ehkä kaikista eniten pelottaa juuri tulevaisuus, joka itsepäisesti pitää itsensä piilossa ja kuitenkin odottelee jo seuraavan nurkan takana. Yksi jakso elämästä loppuu ja toinen alkaa. "Mitä tästä eteenpäin?" kyselen jatkuvasti itseltäni. Tähän asti elämä on ollut Valtion taholta turvattua, opintorahaa on tullut enemmän tai vähemmän säännöllisesti, vuokran on saanut maksettua ja satunnaisesti on riittänyt rahaa jopa ruokaankin. Epävarmuus lienee se sana jota haen. Mutta mitäs hauskaa siinä olisi jos kaiken tietäisi etukäteen?

Päivän positiiviseen asiaan. Edellä mainitun laiskuuden takia olin tänään kahden vaiheilla, josko lähtisin kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita vai tekisin jotain ruokaa kaapista löytyvistä raaka-aineista. Ja kuten kuten arvattu, laiskuus vei voiton. Kaapista löytyi valmiiksi keitettyjä valkoisia papuja, vanhaa ruisleipää ja tomaattisosetta, joista syntyi vähintäänkin kohtuullisen makuisia ruisleipä-papupihvejä. Leipää voi siis käyttää näinkin :)

Positiiviset asiat, no. 6

Tässä iltasella tein sipulipiirakkaa, jonka ohjeen lainasin Ituhipin köökkilokista. Toki muokkasin ohjetta hiukan, mutta siitä huolimatta tulos oli sipulipiirakka, joskin fetalla ja pinaatilla ryyditettynä.

Uusi ruokaohje on aina lisää taitoa keittiössä. Minun nähdäkseni tärkeää ei ole oppia uutta ruokaohjetta, jonka osaa toistaa tarvittaessa. Sen sijaan tärkeää on uuden ruoan idean tajuaminen, sen mistä ruoassa on kyse. Tuloksena on paljon monipuolisempi keittotaito: yhden ohjeen pohjalta voi tehdä vain yhden ruoan, mutta yhden idean pohjalta voi tehdä kymmeniä ja taas kymmeniä muunnoksia samasta ruokalajista.

Viime aikoina olen myös kärsinyt kohtauksista, jotka ovat melko harvinaisia. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vaarallinen kohtaus, vaan kyse on Niskasta Kiinni -kohtauksesta. Kohtauksen oireisiin kuuluu muun muassa valtava energisyys, positiivinen asenne ja halu tehdä Hyödyllisiä Asioita. Tänäänkin sain kirjoitettua yhden sivun lisää port foliooni.