Kahvittomuus

Tänään se taas alkaa, kahviton elämä nimittäin. Luvassa on siis parin päivän verran lievää päänsärkyä ja mahdollisesti myös pientä kiukuttelua. Kahvinjuonnin lopettamisen tuskallisuus ja siitä saatavat hyödyt kallistuvat vahvasti hyötyjen puolelle, ainakin minulla.

Olen aiemminkin elänyt pariin otteeseen muutamia kuukausia ilman kahvia ja varsinkin ensimmäisinä päivinä kofeiinittomuuden vaikutukset huomaa hyvin. Ainakin itselläni kofeiini vaikuttaa ajatustoimintaan selvästi heikentävästi: ajatukset harhailee ja keskittyminen on vaikeaa ja tunnen itseni rauhattomaksi. Teen kanssa asia on toisin: pää tuntuu toimivan paremmin, ajatus pysyy paremmin kasassa ja tunnen itseni rauhallisemmaksi. Ehkä kyse on vain teehen liittyvistä mielikuvista hippeydestä, itämaisesta tyyneydestä ja sen sellaisesta, mutta jos se toimii, miksipä en sitä käyttäisi?

Huonona puolena kahvinjuonnin lopettamisessa on ne muutamat hetket, joihin kahvi sopii teetä paljon paremmin. Ensimmäinen on ehdottomasti suklaa, jonka kanssa ainoa oikea juoma on kahvi. Toinen on ne satunnaiset kerrat, kun sattuu käymään kauppahallissa syömässä kasvispiirakka sen mukavan naisen kojussa, siinä luomukojun vastapäätä, tiedättehän? Tee on luonteeltaan sellaista, että sen nauttimiseen pitää käyttää aikaa ja ajatusta, joten tällaiset pikaiset piirakkatauot ei tule kysymykseenkään. Ja toisekseen, useimmissa kahviloissa teevesi on niin haaleaa, että teetä ei yksinkertaisesti voi juoda hitaasti nautiskellen, vaan se on juotava yhtä nopeasti kuin kahvikin.