Positiivinen perjantai

Sain tälle kuulle Joensuun sosiaalitoimistolta peräti 108 euroa rahaa, koska sain viime kuussa takautuvasti asumistukea. Rahat on siis todella tiukilla eikä sekään helpota yhtään, että näistäkin vähistä pitäisi säästää mahdollisimman paljon Euroopan reissuun. Asioita voi lähestyä onneksi monelta kantilta ja näkökulmaa muuttamalla ongelmat muuttuvat haasteiksi.

Niinpä päätin aloittaa kokeilun siitä, miten vähällä rahalla voin selvitä. Tavoitteena on selvitä alle 500 eurolla kuussa, joka ei ainakaan toistaiseksi vaikuta mahdottomalta. Rahat jakautuvat niin, että vuokraan menee 220e ja loput ruokaan, laskuihin ja humputteluun. Ruokaan olen varannut 6,5e per päivä eli 195e/kk, joka on jo nyt osoittautunut liian isoksi summaksi, sillä neljässä päivässä ruokatilin saldo on kymmenisen euroa plussan puolella. Hiukan työlästähän tällainen on, mutta toisaalta on jännittävä nähdä, miten pieneen kulutukseen voin päästä.

Ja ruoasta puheenollen, Joensuuhun on avattu Punnitse&Säästä -kauppa. Kaupasta saa kaikenlaista kivaa pavuista mausteisiin ja pikkuherkuista ekologisiin pesuaineisiin. Liikkeen nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä eihän siellä mitään rahaa säästä kun tekee mieli kokeilla kaikkea uutta. Tein tänään pikainventaarion kauppaan ja bongasin muutaman uuden ruoka-aineen, joita on ehdottomasti kokeiltava. Huomenna ajattelin kokeilla täytettyjä viininlehtiä ja joskus myöhemmin misokeittoa.

Omatuntotaloutta

Vesijalanjälki -sivuston mukaan yksi lasillinen maitoa (2dl) kuluttaa 200 litraa vettä. Juustoon maitoa kuitenkin menee suhteessa 1/10, joten kilon juustoon menee yhteensä 10 litraa maitoa. Näin ollen pelkkä maitomäärä, joka vaaditaan kilon juuston tekemiseen, vie 10000 litraa vettä. Ja siinä oli pelkkä maidon osuus! Tokihan juusto pitää valmistaa ja kuljettaakin. Ei siis mikään ihme, että joka kerta kun avaan jääkaapin ja otan sieltä juustoa, joku sisälläni alkaa vääntelehtimään.

Nyt kun media, tyttöystävä ja kaverit on viherpessyt harmaata massaani jo vuosien ajan, olen alkanut saamaan näitä omatunnonpistoksia vaikka mistä. Muutamasta asiasta saan erityisen pahoja pistoksia, jotka aiheuttavat jopa lieviä somaattisia oireita. Kaikista pahin lienee roskapussin vieminen, joka kouraisee mahasta joka kerta kun heitän pussin muiden jätteiden sekaan. Meidän taloudessa sekäjätteeseen menee oikeastaan pelkät muoviroskat, jotka olen maatumattomina oppinut rinnastamaan Äärimmäiseen Pahaan. Energiajätteeseenhän ne voisi viedä, mutta sellaista ei taloyhtiössä ole. Ja toisekseen, polttaminenhan vain vapauttaisi hiilen takaisin luontoon..

Toinen pistoksia aiheuttava seikka on eteisen lamppu, se kun on tämän talouden viimeinen 40 watin hehkulamppu. Aina kun eteisessä on valoisaa, mieli synkkenee. Energiansäästölamppuihin vaihtaminen on helpottanut omatuntoa jonkun verran. Niitä voisi pitää päällä vaikka joka huoneessa ja silti ne veisivät vähemmän sähköä kuin yksi tavallinen hehkulamppu. Voisi, mutta en silti pidä, sekin kun kouraisee vatsan pohjasta.

Kolmas seikka on harrastukset - uinti ja olut. Uinti kasvattaa sekä hiili- että vesijalanjälkeä. Yhdellä uintikerralla käyn neljä kertaa suihkussa, jotka tosin yritän pitää mahdollisimman lyhyinä. Yhden suihkukerran saisi poistettua menemällä uimaan ilman saunaa, mutta eihän niin voi tehdä! Se olisi pervessiä ja epäsuomalaista. Veden lisäksi uimahallissa kuluu aivan tolkuton määrä sähköä, sauna on päällä aamusta iltaan ja vesikin pitää pitää lämpimänä läpi vuoden. Paitsi naisten vesijumpan aikaan..

Oluen vesijalanjälki on edellä mainitun sivuston mukaan 100 litraa per pieni pullo olutta. Veden käyttöä ei tosin tule kauheasti mietittyä juodessa, varsinkaan useamman pullollisen jälkeen. Sen sijaan mietin useinkin ulkomailta tuotavien erikoisoluiden kuljettamiseen käytettyä energiaa. Yhtä pulloa kohti käytetty energiamäärä on luultavasti naurettavan pieni, mutta yhtä kaikki ostopäätökseni on vaikuttanut tuontiin ainakin jonkun verran.

Kaikkeni olen yrittänyt ja silti omatunto kolkuttelee. Niinpä yritänkin hukuttaa rytmikkään sielunpaimeneni lasiin tai klooriin..

Kaupunki kuuluu kaikille!

Vappuaattonoa noin 25-henkinen Vapaa Joensuu -kollektiivi valtasi kauppakeskus Iso-Myyn hetkeksi omaehtoiseen ja epäkaupalliseen käyttöön. Tarkoituksenaan kollektiivilla oli osoittaa, miten julkinen tila on alistettu pelkästään kaupalliseen käyttöön jättäen ihmisten omat tarpeet syrjään. Valtaus alkoi noin 14.20 ja lähes heti valtauksen alettua paikalle saapui kauppakeskuksen vartija ja vähintään viisi poliisia, jotka ajoivat meidät pois "kiinteistön omistajan käskystä". Kiinteistön omistaja itsekin oli paikalla seuraamassa valtausta, muttei vaivautunut laskeutumaan ylhäisyydestään keskustelemaan valtaajien vaatimuksista tai näkemyksistä yhteisen tilan ongelmista.

Tapahtuma - etenkin poliisien ripeä toiminta järjestyksen palauttamiseksi, kiitos siitä! - toi hienosti esille nykyisen julkisen tilan päätarkoituksen, kuluttamisen ja pääoman arvon lisäämisen sekä lisäksi sen, että juuri minkäänlaista poikkeavaa käyttäytymistä näissä tiloissa ei hyväksytä. Ihmiset on ikäänkuin syrjäytetty valtavan kulutuskoneiston osiksi: omaa elämäänsä saa elää, kunhan se tapahtuu talouden ehdoilla. Täysin harmiton - lukuunottamatta heränneitä ajatuksia - ja väkivallaton toiminta ollaan valmiita tukahduttamaan jopa väkivalloin.

Taistelu aidosti julkisen julkisen tilan puolesta jatkukoon!

Tarinoista Suomesta

Helsingin Sanomat uutisoi eilen Suomen tulevasta työvoimapulasta ja sen ratkaisuyrityksistä. Uutisen mukaan Suomeen tarvitaan lisää työvoimaa, myös ulkomailta. Ja lisäksi Uutisessa oli haastateltu työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman johtajaa Rauno Vanhasta. Vanhasen mielestä "haaste on erittäin kova ja luvut hurjia. Me selviämme siitä, kun kaikkien suomalaisten työuria saadaan pidemmäksi alusta, keskeltä ja lopusta. Lisäksi meidän pitää tehdä työmme nykyistä tuottavammin". Alusta, keskeltä ja lopusta? Eihän sitä enää muualta voikaan venyttää..

Käytännössä työuran pidentäminen alusta tarkoittaisi koulun aloittamista yhä aikaisemmin, jotta koulutus saataisiin mahdollisimman ajoissa suoritetuksi. Kouluikää tulisi ilmeisesti laskea kuuteen tai jopa viiteen vuoteen. Mitäpä siitä, että osa lapsista ei ole valmis kouluun vielä 7- tai 8-vuotiainakaan? Tai siitä, että lapsella tulee olla oikeus lapsuuteen?

Toisaalta työuran pidentäminen alusta voisi tarkoittaa koulutuksen lyhentämistä loppupäästä. Valmistumiaikatauluista voitaisiin ottaa löysät pois tai opintotukiaikaa lyhentää (nythän opintotukea saa huimat 70 kuukautta!). Huomioon ei toki kannata ottaa sitä tosiasiaa, että jo nyt opiskelijoilla tekee tiukkaa valmistua Aikataulun mukaan. Ja toisaalta opiskelijoilla ei kesällä ole muita tulonlähteitä kuin työ tai opintotuki, joten opiskelua ja työtä on yhtäjaksoisesti kolmesta kuuteen vuotta. Ja niinkuin saduissa usein käy, myös työelämä saa lopulta työläisensä, loppuunpalaneina tosin.

Keskeltä pidentäminen voi tarkoittaa montaa asiaa: lyhennettyjä tai kokonaan poistettuja vanhempainvapaita ja lomia, pidempiä työpäiviä, poistettuja kahvitaukoja.. Tai ehkä lisäämme viikkoon yhden työpäivän lisää?

Ja vielä pitäisi työuraa lyhentää lopustakin, joka tarkoittaa eläkeiän nostamista yhä korkeammalle. Tiristetään vanhemmista ihmisistä se viimeinenkin pisara pois.

"Samaan aikaan toisaalla.."

Helsingin Sanomat uutisoi eduskunnan satavuotisjuhliin käytetyistä verovaroista. Suomen kansalaisten maksamista verorahoista otetulla 5,5 miljoonalla eurolla - joka on ilmeisesti varsin kohtuullinen summa - saatiin hankittua muun muassa seuraavia hyödykkeitä:

• muistomerkki pikkuparlamentin eteen
• uusi ulkopoliittinen instituutti
• naisjärjestöjen vakinaistettu valtionapu (Jotain hyvääkin..)
  
• puhemiesten muotokuvakirja
• ensimmäisten kansanedustajien matrikkeli
• ooppera
• eri puolilla maailmaa kiertänyt juhlanäyttely
• juhla, jonne saapui edustajia "Uudesta-Seelannista asti"
• 12-osainen kirjasarja
  

Kaikki tämä VAIN 5,5 miljoonalla eurolla! Hmm, mitähän muuta sillä rahalla olisi voinut tehdä?

Uutisessa Paavo Lipponen kertoi, että hänen mielestään rahojen käyttöä "voi hyvin puolustaa Suomen kansalle". Lipposen puolustus on ihan ymmärrettävää, sillä Lipponen on ollut kirjoittamassa kirjasarjan viimeistä osaa, jonka nimi on "Suomen ja kansanvallan haasteet".

Ainakaan minulle ei ole epäselvää, mitä nämä haasteet ovat.