Persoonallisuustesti vol.2

Sähköpostin kätköistä löytyi yllättäen syyskuussa 2008 tehdyn persoonallisuustestin tulokset. Syksy 2008 oli ilmeisesti sitä aikaa kun "löysin itseni" eli luin uskomattomat määrät kirjoituksia introverttiydestä ja temperamentista muutenkin. Suurimmalta osaltaan tulokset tuntuvat pitävän paikkansa, erityisesti töiden osalta, mutta esimerkiksi tuota lakiin ja järjestykseen uskomista en tunnista – tai tahdo tunnistaa – itsestäni.

Your Keirsey Temperament Sorter Results indicates that your personality type is that of the GUARDIAN.

Guardians are the cornerstone of society, for they are the temperament given to serving and preserving our most important social institutions. Guardians have natural talent in managing goods and services -- from supervision to maintenance and supply -- and they use all their skills to keep things running smoothly in their families, communities, schools, churches, hospitals, and businesses.

Guardians can have a lot of fun with their friends, but they are quite serious about their duties and responsibilities. Guardians take pride in being dependable and trustworthy; if there's a job to be done, they can be counted on to put their shoulder to the wheel. Guardians also believe in law and order, and sometimes worry that respect for authority, even a fundamental sense of right and wrong, is being lost. Perhaps this is why Guardians honor customs and traditions so strongly -- they are familiar patterns that help bring stability to our modern, fast-paced world.

Practical and down-to-earth, Guardians believe in following the rules and cooperating with others. They are not very comfortable winging it or blazing new trails; working steadily within the system is the Guardian way, for in the long run loyalty, discipline, and teamwork get the job done right. Guardians are meticulous about schedules and have a sharp eye for proper procedures. They are cautious about change, even though they know that change can be healthy for an institution. Better to go slowly, they say, and look before you leap.

Guardians make up as much as 40 to 45 percent of the population, and a good thing, because they usually end up doing all the indispensable but thankless jobs everyone else takes for granted.

Guardians at Work

As a Guardian, you enjoy working as a valued member of a team, whether you are leading it or following a credible leader. You like to work with people who carry their weight. You appreciate having clear-cut responsibilities and being recognized for your dedication and achievements. Your natural traits are those that employers have traditionally valued - and that successful companies still respect. You are responsible and loyal to an organization once you've signed on.

You are most comfortable when your life is structured. As a result you usually prefer a workplace that lets you create a routine you can settle into. Because you are dependable and exacting, your colleagues and customers rely on your work. Your ideal job offers you a clear chain of command, and lets you progress through a hierarchy based on your meeting expectations.

Käskyjä alitajunnalle

Norsulla sanotaan olevan pitkä muisti. Oman kokemukseni mukaan myös ihmisen alitajunnan muisti on ihmeellisen pitkä. Ja itsepintainen! Kerran jotain päätettyään ihmisen alitajunta pitää huolen siitä, että homma todellakin tulee tehdyksi. Ja jos homma ei tule tehdyksi, niin alitajunta pitää huolen siitä, että asia ei pääse ainakaan unohtumaan. Näin ollen alitajunnasta putkahtaa esiin joku mielikuva em. päätökseen liittyen, jonka seurauksena tietoisetkin ajatukset ohjautuvat asian pariin. Aina ei kuitenkaan asialle pysty tekemään juuri siinä tilanteessa mitään ja asia unohtuu. Paitsi alitajunnalta, tietenkin.

Kyse on oikeastaan aivojen ohjelmoinnista. Esimerkiksi sanomalla, että jotakin PITÄÄ tehdä, aivot ohjelmoituvat ehdottomiksi ja olettavat, että mitään muuta tapaa ei ole. Jos asiaa ei kuitenkaan pysty tekemään seuraa tietenkin pettymys siitä, että asiaa ei ole pystynyt tekemään. Aivot päättelevät epäonnistuneensa ja seuraa ahdistus.

Juuri näin on käynyt itselleni tämän blogin suhteen, tarkemmin sanottuna kolmen viikottaisen postaukseni kanssa. Kirjoitin aiemmin (eli lupasin itselleni) kirjoittavani kolme postausta viikossa - lehtikatsauksen, positiivisia asioita ja yhden postauksen sosiologiasta. Ja vaikka sen itse ymmärtääkin, että noiden kirjoittaminen ei ole pakollista, alitajunta ei sitä ymmärrä ja tunnen jatkuvaa syyllisyyttä kirjoittamattomuudesta. Niinpä julistankin nyt, että aion kirjoittaa blogiin vain silloin kun siltä tuntuu. Vapaista aiheista, pakottomasti ja ennen kaikkea omalla tahdilla.

Ymmärrätkö tilanteen, alitajunta?

Muista aina liikenteessä..

"Kaatuva puu murjoi tytöt", "näin tunnistat diabeteksen oireet", "kymmenet lapset airastuivat uimahallissa", uutisoi eilinen Iltalehti pelkällä etusivullaan. Tahti jatkuu seuraavilla sivuilla: "tuhansille potkut", "mies löydettiin kuolleena jäältä". Koko lehdestä on vaikea löytää edes yhtä "oikeaa" uutista, jossa ei olisi kyse jostakin dramaattisesta tapahtumasta. Yhden lehden perusteella näyttäisikin siltä, että Suomi on vaarallinen maa elää.

Edellisten valossa ruotsalainen sosiaalipsykologi Thomas Johansson puhuu ihan aiheestakin riskiyhteiskunnasta, jossa jatkuvan informaatiotulvan tuloksena ihmiset tulevat yhä tietoisemmiksi itseään ympäröivistä riskeistä. Riskitietoisuuden kasvamisen seuraus ei ole järin valoisa, ainakin mikäli Johanssonia on uskominen: "ja tästä tulee sitten osa tietoisuuttamme ja elämänasennettamme". Alamme siis käyttäytyä uutisista saamamme kuvan mukaisesti ja näemme jatkuvasti uusia riskejä ympärillämme. Tokihan ihminen on kautta aikojen tiedostanut riskit, mutta aikaisemmin ne ovat tulleet ihmisen lähiympäristöstä, josta on syytäkin olla tietoinen. Toista on nykyään, kun tietoa tulee ympäri maapalloa. Tämä johtaa siihen, että ihminen on tietoinen myös sellaisista riskeistä, jotka eivät häntä kosketa.

Muistelen myös lukeneeni erästä psykologista tutkimusta, jonka mukaan uutiset ikään kuin kertautuvat ihmisen mielessä. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka ihminen ymmärtää lukevansa samasta tapahtumasta kertovia erillisiä juttuja, hän hahmottaa ne erillisinä tapauksina. Tämä merkitsee sitä, että mitä enemmän jostakin tapauksesta uutisoidaan, sitä todennäköisemmältä se ihmisestä tuntuu. Yhdessä aiemman kanssa ei siis ole ihme, että ihmiset ovat alkaneet pelkäämään kaikenlaista. Hyvänä esimerkkinä hiljattain sattunut Heinolan kirvessurma, joka on herättänyt heinolalaisia miettimään omaa turvallisuuttaan. Olen kuullut keskusteluja muun muassa siitä, että ovea ei enää saisi avata vieraille ihmisille, koska koskaan ei voi tietää mitä hulluja siellä on. Toisaalta kaikkien ihmisten näkeminen mahdollisiksi uhkiksi on naurettavaa. Toisaalta taas huolestuttaa perusluottamuksen katoaminen; minne se on kadonnut ja saadaanko sitä koskaan takaisin?

Riskit ovat vain yksi mahdollisuus muiden joukossa. Mahdollisuuksien kasvaminen vaikuttaa negatiivisesti myös muilla tavoilla. Esimerkiksi psykologi Barry Schwartz puhuu valinnanvarasta ja sitä seuraavasta halvaantumisesta, kun ihminen ei enää osaa/uskalla valita itselleen sopivaa tuotetta. Kuten Schwartz puheessaan osoittaa, pelkästään yhden keksipaketin ostamisesta on tullut haastava tehtävä. Mitä jos valitsenkin väärin? Entä jos on olemassa vielä parempia keksejä? Kun valinta sitten lopulta tehdään, jäädään edelleen miettimään muita mahdollisuuksia. Olikohan tämä nyt kuitenkaan se paras mahdollinen paketti?

Mahdollisuudet vaikuttavat oikeastaan kaikkeen, jossa on mahdollisuus edetä ja kehittyä (tai taantua, kuten näkisin heinolalaisten tehneen). Kun yksi taso on saavutettu, uudet riskit/mahdollisuudet ovat jo edessä päin. Esimerkiksi ruoanlaitossa hyvään alkuun pääsee parilla kattilalla ja helpoilla perusresepteillä. Taitojen kasvaessa reseptit vaikeutuvat ja raaka-ainevalikoima laajenee. Kun niilläkään ei enää päästä tarpeeksi pitkälle, voidaan alkaa hankkimaan erilaisia laitteita, joiden avulla ruokaa voidaan entisestään jalostaa, ja niin edelleen.. Sama pätee myös taantumiseen. Jos kaikki ovat mahdollisia huijaajia, mikseivät he voisi olla myös mahdollisia kirvesmurhaajia, terroristeja tai poliitikkoja!

En halua tällä kirjoituksella kritisoida kehittymistä, varovaisuutta tai muuta sellaista. Haluan kuitenkin kysyä, mikä on tarpeeksi?

Osaan ja hallitsen!

Selailin kahvitauolla Painonvartijat -lehteä, jossa Kaisa Leka kirjoitti omasta kehosta ja hyvästä olosta. Lekan jalat on vaihdettu scifi-esteettisiin proteeseihin ja näin ollen hän ei pysty osallistumaan missikisoihin. Kolumnissaan hän kysyy kuitenkin, "mitä järkeä on keskittyä siihen ainoaan asiaan, mihin ei pysty?". Tämä kysymys kolahti minuun lujaa, koska olen juuri sellainen, joka haluaa olla jotain mitä ei ole. Keskityn ennemmin omiin puutteisiini ja vaillinaisiin kykyihini kuin niihin (varsin monipuolisiin jopa?) kykyihin joita jo omaan.

Tällaiseen ajatuskulkuun tulee puuttua ja ohjelmoida itsensä ajattelemaan jo olemassaolevia puolia niiden puutteiden sijaan. Jännää, miten satunnainen artikkeli voi muuttaa ihmisen elämää.

Persoonallisuustesti

Tein persoonallisuustestin BBC:n sivuilla. Testin mukaan minä olen spontaani, faktoihin keskittyvä, sydämellä ajatteleva ja introvertti henkilö. Testi vahvisti ennestään käsitystä itsestä, joskin en koe olevani kauhean spontaani ihminen.

Summary of Peacemakers

* Value personal freedom
* Particularly sensitive to the feelings of others
* Think of themselves as steady, gentle and sympathetic
* Others may mistake their quiet nature for weakness

Peacemakers focus on the present and enjoy helping others in practical ways. They are sensitive to the world around them and take quiet joy from people and nature, particularly animals. Peacemakers value close relationships, but it may take time for others to get to know them.

Peacemakers live by a set of personal values, which they work hard to reflect in their everyday life. They would rather support an activity than organise it. When they do find themselves in leadership positions, they observe quietly and lead by example.

In situations where they can't use their talents or are unappreciated, Peacemakers may withdraw and become self-critical. Under extreme stress, Peacemakers may become even more critical of themselves and others and make harsh judgements about minor issues.

Peacemakers tend to show someone how much they care about them by helping them in a practical way rather than putting their feelings into words.

Peacemaker Careers

Peacemakers are often drawn to jobs that allow them to serve others and require close attention to detail.

Kun maailma ei riitä

Lokakuun 3.päivä näytin kirjoitelleen, että olen löytänyt muutaman kurssin netistä, joita voisin opiskella ajankulukseni. Tai oikeastaan uskottelin itselleni, että haluan lukea niitä ajankulukseni. Taustalta onnistuin kuitenkin löytämään nyky-yhteiskuntaa vaivaava ajatuksen, jonka mukaan ihmisen olisi koko ajan kehitettävä itseään. Eipä sillä, ettenkö haluaisi oppia uutta kieltä tai syventyä viestintätieteisiin, mutta voimavarani eivät riitä kaikkeen. Hyvä kun normaaliin elämään riittävät.

Ihmisiin on iskostettu idea siitä, että jos et koko ajan kehity, jäät huonommaksi kuin muut, lopulta häviät ja tiput yhteiskunnan ulkopuolelle. Aina on jotain tavoiteltavaa, jonka takia pitää taistella ja kehittää itseään. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tiedostavan, että kyseessä on vain noidankehä, josta voi päästä pois niinkin yksinkertaisesti kuin lopettamalla kilpailun ja hyväksymällä omat puutteensa. Vanhan sanonnan mukaan "jokaiselle hevosille löytyy kengittäjä". Miksi siis taistella paremmuudesta, jos ainoana vaihtoehtona kuitenkin on lopulta hävitä?

Joten nauttikaa elämästä nyt, koska paremmaksi se ei käy.