Positiivinen perjantai

Blogin päivittäminen jäi heinäkuussa näköjään hiukan vähemmälle eli kokonaan pois, mutta syykin on mainio: olin reilaamassa. Tai ainakin uskottelin sen olevan pätevä syy, sillä ulkomaillahan ei ole internettiä.

Ensimmäinen positiivinen asia liittyykin juuri matkaan. Matka kokonaisuudessaan oli jo huikea elämys, mutta myös yksittäiset tapahtumat matkan varrella olivat varsin positiivisia. Vai miltä kuulostaa halpa punaviini (70snt/plo), patonki ja Pariisin Kevät Seinen rannalla? Tai päivän mittainen makoilusessio aurinkorannalla (toisinaan kylmän, mutta useimmiten lämpimän) oluen kanssa? Toinen matkaan - tai oikeammin sen loppumiseen - liittyvä positiivinen asia on ehdottomasti kotiinpaluu. Vaikka ulkomailla mukavaa olikin, mikään ei voita sitä tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta, jonka kotimaa tarjoaa. Täällä ei tarvitse miettiä veden juotavuutta, taskuvarkaita tai hepatiitteja. Toisaalta, täällä joutuu miettimään työttömyyttä ja muita velvoittavia asioita, joista ulkomailla ei ollut tietoakaan. Parempi kuitenkin näin.

Kolmas positiivinen asia liittyy edellä mainittuun työttömyyteen, joka näillä näkymin loppuu ainakin vuoden loppuun saakka. Joensuussa on auki ainakin neljä paikkaa, joihin pääseminen on melko todennäköistä. Paikkoja en tietenkään itsekkäistä syistä sano, mutta todettakoon, että jokaisessa paikassa palkka ja mielekkyys ovat käänteisesti verrannollisia.

Meemilaakson tarinoita

Jonkin sortin meemi, jonka tökerösti varastin osoitteesta http://ekoelamaa.blogspot.com/

Kymmenen vuotta sitten, 1998

• Yksi elämääni eniten vaikuttaneista vuosista: siirtyminen yläasteelta 2.asteelle. Yhdeksännen luokan loppupuolella tulin vihdoin ja viimein järkiini ja tajusin opiskelun merkityksen. Aloin pingottamaan ja sain nostetuksi keskiarvoani 0.7 pisteellä, uskonnon numeron noustessa neljästä seitsemään. Uusi ja uljas keskiarvo ei kuitenkaan riittänyt lukioon pääsemiseksi, johon opinto-ohjaaja sai minut viime hetkillä suostuteltua. Joten.
• Aloitin opintoni Heinola-Instituutin ravintolapuolella. Tutustuin Ikosen Janneen, josta varsin nopeasti tuli bändimme kitaristi ja joka tutustutti minut progressiivisen musiikin ihmeelliseen maailmaan. Jannesta kirjoitinkin jo aikaisemmin ja on hyvin vaikea kuvitella minkälaista elämäni olisi ollut jos olisin päässyt lukioon..
• Elämällä ei ollut varsinaista suuntaa, vaan ajelehdin lähinnä muiden mukana.
  

Viisi vuotta sitten, 2003

• Alkuvuodesta 2002 aloitettu siviilipalvelus Jyrängön ala-asteella loppui kesäloman alkuun. Siviilipalvelus jätti jälkensä ja halusin opiskella kouluavustajaksi. En tosin tiennyt miltä alalta kouluavustajaksi valmistutaan.
• Erosin silloisesta tyttöystävästäni, jonka kanssa oli jopa kihloissa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, voi helposti puhua sellaisesta kuuluisasta teinikihlauksesta.
• Loppuvuoden tein (muistaakseni) töitä Tomra Oy:llä, joka valmisti pullonpalautusautomaatteja. Olin täysin tyytyväinen elämääni, rahaa tuli ja kavereita oli. Voiko enempää toivoakaan? Sittemmin saimme ilmoituksen, että tehtaan tuotanto siirretään Norjaan, joka on firman kotimaa. Vitutti suunnattomasti, mutta en osannut suunnata vihaani oikein mihinkään ja purnasin lähinnä työkavereiden kanssa.
  

Kolme vuotta sitten, 2005

• Suuri oppimisen vuosi! Olin juuri aloittanut opiskeluni Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa ja muuttanut ensimmäistä kertaa pois kotoa. Itsenäistyminen, opiskelu, uudet ihmissuhteet ja kuviot. Oppimista todellakin riitti.
• Opiskelun myötä huomasin lukemisen ja oppimisen olevan mahtavaa. Alussa tietenkin kiinnosti lähinnä kaikki: psykologia, vammaiset, viestintä, historia, you name it. Nyttemmin kiinnostuksen aiheet on rajautunut muutamaan.
• Perustin Haapavedelle Amnestyn paikallisosaston yhdessä Sennin kanssa. Ryhmässä oli noin 10 aktiivista jäsentä ja toimintaa riitti välillä liiaksikin asti.
• Ihan meinasin unohtaa. Aloin seurustella Sannan kanssa!
  

Vuosi sitten, 2007

• Muutettiin Sannan opiskelujen perässä Joensuuhun. Kaupunkina Joensuu muistuttaa paljon Heinolaa, joten sikäli muutto oli helppo ainakin minulle. Pelotti aika paljon miten kotiudumme tänne kun kaupunki on kummallekin täysin vieras eikä täällä asunut yhtään tuttua. Mutta onneksi..
• Liityimme Joensuun Vasemmistonuoriin ja saimme sen kautta kavereita (ja jopa ystäviäkin). Voinen tässä todeta, että toiminta on juuri sitä mitä kansalaistoiminnalta haluan. Ei mitään paperien pyörittelyä ja nössöilyä vaan kunnollista toimintaa.
• Tuskailin työoppimisraportin kanssa ja unelmoin siitä, että valmistuisin jouluna yhteisöpedagogiksi. Unelmoinniksihan se myös jäikin lähinnä huonon itsekurin takia.
  

Tähän asti vuonna 2008

• UROTÖITÄ! Ensinnäkin, suoritin viimeisen kielikurssin Humakissa, joka sattui olemaan ruotsia. Kurssi meni läpi yllättävänkin helposti ja siitä rohkaistuneena menin kielikokeeseen. Toiseksi, kielikoe meni kaikkien (myös sinun) yllätykseksi läpi!
• Sain kaikki muut paitsi opinnäytetyön suoritettua. Työoppimisesta ja projektista Amnesty Internationalilla tuli vitonen, joten voin olla ylpeä. Ja ihan syystäkin, semmosta hommaa se oli.
• Aloitin vihdoin ja viimein opinnäytetyön tekemisen. Aiheena Joensuun Vasemmistonuorten ja jäsenten kohtaaminen abstraktissa ja fyysisessä mielessä. Enemmän abstraktissa.
  

Eilen, 3.12.2008

• Laitoin ilmoituksen muusikoiden.net -sivustolle myytävistä rummuista. Toisaalta tuntuu hyvältä, että pääsen niistä vihdoin eroon ja toisaalta taas tuntuu siltä, että hyvä ystävä tekisi kuolemaa. Rahaa kuitenkin tulee ihan kivasti, joten voinpahan ainakin juoda suruuni.
• Lainasin lähikirjastosta kaikki paikalla olevat eli viisi "Pikku Pikon seikkailut" -sarjakuva-albumia. Vaikka ne onkin tullut luettua aikoja sitten, jaksaa ne yhä naurattaa. Pitänee hommata käsiinsä loput seitsemän albumia, joita ei ollut paikalla.
• Ihmettelin sitä, minkä takia tehtaisiin ostetaan helvetin kalliita koneita, jotka ei sitten kuitenkaan toimi kunnolla. Eikö ne johtajat tajua, että toimimattomat koneet eivät tuota kauheasti voittoa?
  

Tänään, 4.12.2008

• Katsoin elokuvan "Into the Wild". Aivan järisyttävän hyvä elokuva! Siitä huolimatta, että se loppuu väärin. Leffassa oli hyvää yhteiskuntakritiikkiä ja monet kohtaukset toivat mieleen "Flow" -kirjan sisällön. Erityisesti kohta, jossa päähenkilö toteaa ihmisen kykenevän nauttivan mistä tahansa, kunhan asiaa tarkastelee oikeasta suunnasta.
• Tein töitä eli pakkasin juustoa. Valiolla.
• Istun näköjään liian myöhään koneella. Kuten aina. Vaikka netti onkin tyhjää täynnä, sinne voi hukata helposti tunteja ja taas tunteja. Todellisuuspakoa parhaimmillaan!
  

Huomenna, 5.12.2008

• Saatan loppuun em. "Flow" -kirjan. Tähän asti kirja on onnistunut herättämään aika paljon kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia. Välillä kirja on tosin vaikuttanut semmoselta naiviilta "self improvement" -paskalta, mutta pohjimmiltaan se on hyvä ja ajatuksia herättävä teos.
  
• Menen työpaikan punttisalille rimpuilemaan painojen kanssa. Olkoonkin, että salilla käyminen on nykyään muotiharrastus, mutta siitä tulee helvetin hyvä olo.
  
• Marssin Alkoon ostamaan muutaman pullon hyvää olutta ÖFÖF:n eli paikallisen olutseuran pikkujouluihin, jotka pidetään lauantaina.
  

Ensi vuonna 2009

• Valmistun vihdoin ja viimein yhteisöpedagogiksi. Opinnot menee vain vähän yli puolella yli, mutta mitäs pienistä. Kaikki ei vaan sovi siihen muottiin, johon meitä tungetaan.
• Täytän huolestuttavat 27 vuotta. Ensinnäkin, 27 on jaollinen yhdeksällä ja sen täytyy merkitä jotain, eikö vaan? Toiseksi, luvulla 27 on wikipediassa oma sivu!
• Musta tulee tuplaeno!
  

Ihanat aamut

Tämän viikon olen yrittänyt totutella uuteen unirytmiin, koska työt Valion "Siperiassa" alkaa taas huomenna. Pyrin heräämään kuudelta ja menemään nukkumaan viimeistään klo 23.00. Uuteen unirytmiin totuttelu vaatii tiukkaa itsekuria, sillä olen tottunut menemään nukkumaan joskus puolen yön jälkeen, joskus vasta aamulla.

Aikaisessa heräämisessä on jotakin taikaa, tuntuu siltä kuin kaikki olisi mahdollista. Näinä kolmena aamuna kun olen herännyt kuudelta, olen heti aamusta lukenut pari tuntia kaikenlaisista asioista, tehnyt ainakin jossain mittakaavassa opinnäytetyötä, lukenut hieman lisää, jaksanut lenkkeillä ja käydä vielä uimassakin. Ihmeellistä!

Aikaisissa aamuissa on myös mahtavaa se ääretön hiljaisuus, joka kerrostalossa on todella harvinaista herkkua. Aikaisten lintujen laulu ikkunan takana, villasukkien hiljainen töpöttely kun hiivin huoneesta toiseen ja kirjan sivujen äänet ja vanhan paperin tuoksu tuntuvat kaikki olevan täynnä samaa tunnetta..

"Kaikki järjestyy."

Tarinoista Suomesta

Helsingin Sanomat uutisoi eilen Suomen tulevasta työvoimapulasta ja sen ratkaisuyrityksistä. Uutisen mukaan Suomeen tarvitaan lisää työvoimaa, myös ulkomailta. Ja lisäksi Uutisessa oli haastateltu työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman johtajaa Rauno Vanhasta. Vanhasen mielestä "haaste on erittäin kova ja luvut hurjia. Me selviämme siitä, kun kaikkien suomalaisten työuria saadaan pidemmäksi alusta, keskeltä ja lopusta. Lisäksi meidän pitää tehdä työmme nykyistä tuottavammin". Alusta, keskeltä ja lopusta? Eihän sitä enää muualta voikaan venyttää..

Käytännössä työuran pidentäminen alusta tarkoittaisi koulun aloittamista yhä aikaisemmin, jotta koulutus saataisiin mahdollisimman ajoissa suoritetuksi. Kouluikää tulisi ilmeisesti laskea kuuteen tai jopa viiteen vuoteen. Mitäpä siitä, että osa lapsista ei ole valmis kouluun vielä 7- tai 8-vuotiainakaan? Tai siitä, että lapsella tulee olla oikeus lapsuuteen?

Toisaalta työuran pidentäminen alusta voisi tarkoittaa koulutuksen lyhentämistä loppupäästä. Valmistumiaikatauluista voitaisiin ottaa löysät pois tai opintotukiaikaa lyhentää (nythän opintotukea saa huimat 70 kuukautta!). Huomioon ei toki kannata ottaa sitä tosiasiaa, että jo nyt opiskelijoilla tekee tiukkaa valmistua Aikataulun mukaan. Ja toisaalta opiskelijoilla ei kesällä ole muita tulonlähteitä kuin työ tai opintotuki, joten opiskelua ja työtä on yhtäjaksoisesti kolmesta kuuteen vuotta. Ja niinkuin saduissa usein käy, myös työelämä saa lopulta työläisensä, loppuunpalaneina tosin.

Keskeltä pidentäminen voi tarkoittaa montaa asiaa: lyhennettyjä tai kokonaan poistettuja vanhempainvapaita ja lomia, pidempiä työpäiviä, poistettuja kahvitaukoja.. Tai ehkä lisäämme viikkoon yhden työpäivän lisää?

Ja vielä pitäisi työuraa lyhentää lopustakin, joka tarkoittaa eläkeiän nostamista yhä korkeammalle. Tiristetään vanhemmista ihmisistä se viimeinenkin pisara pois.

"Samaan aikaan toisaalla.."

Helsingin Sanomat uutisoi eduskunnan satavuotisjuhliin käytetyistä verovaroista. Suomen kansalaisten maksamista verorahoista otetulla 5,5 miljoonalla eurolla - joka on ilmeisesti varsin kohtuullinen summa - saatiin hankittua muun muassa seuraavia hyödykkeitä:

• muistomerkki pikkuparlamentin eteen
• uusi ulkopoliittinen instituutti
• naisjärjestöjen vakinaistettu valtionapu (Jotain hyvääkin..)
  
• puhemiesten muotokuvakirja
• ensimmäisten kansanedustajien matrikkeli
• ooppera
• eri puolilla maailmaa kiertänyt juhlanäyttely
• juhla, jonne saapui edustajia "Uudesta-Seelannista asti"
• 12-osainen kirjasarja
  

Kaikki tämä VAIN 5,5 miljoonalla eurolla! Hmm, mitähän muuta sillä rahalla olisi voinut tehdä?

Uutisessa Paavo Lipponen kertoi, että hänen mielestään rahojen käyttöä "voi hyvin puolustaa Suomen kansalle". Lipposen puolustus on ihan ymmärrettävää, sillä Lipponen on ollut kirjoittamassa kirjasarjan viimeistä osaa, jonka nimi on "Suomen ja kansanvallan haasteet".

Ainakaan minulle ei ole epäselvää, mitä nämä haasteet ovat.

Töitä?

Noin neljän tunnin päästä istun työhaastattelussa Joensuun keskustassa. Vielä en tajua jännittää, mutta eiköhän sekin aika vielä koita, kun kävelen huoneesta toiseen ja mietin jotain fiksua sanottavaa. En vieläkään oikein tiedä, miten suhtaudun siihen, että saan mahdollisesti töitä. Toisaalta saisin rahaa, jolla voisin maksaa opintolainaa pois, mutta toisaalta taas valmistuminen lykkääntyisi ainakin puolella vuodella. Eipä sillä, että valmistumisella olisi joku kiire. Koulumotivaatio on ollut lähiaikoina kadoksissa.

"Ja sitten muihin aiheisiin." Viime lauantaina liityin bändiin nimeltä Misery Compromise, joka soittaa jonkun sortin alternative/indie -rockia. Lauantaina oli myös ensimmäiset bänditreenit. Ja voi pojat että oli mukava soittaa pitkästä aikaa bändin kanssa! Saapa nyt nähdä mitä tuosta bändistä tulee, se kun ei ole ihan lähellä mun soittotyyliä. Misery Compromisen musiikki on melko suorasukaista ja menee niin sanotusti "suoraan asiaan". Itse tykkäisin soittaa ennemmin musiikkia, joka kehittyisi hitaasti ja jossa voisi soittaa vaihtelevia juttuja. Mutta ei sovi valittaa, nyt kun bändiin pääsi.

Deflector shields on!

Opiskelua opiskelulla

Ajattelin ruveta opiskelemaan vähän muutakin kuin koulua. Vähän aikaa tongittuani löysin netistä pari hyvän oloista tee-se-itse -kurssia, jotka voisin opiskella läpi vapaalla tahdilla. Mulla on näissä asioissa uskomattoman huono itsekuri, ja usein käykin niin, että ensimmäisen vastaan tulevan vaikeuden jälkeen lopetan opinnot. Nyt aion kuitenkin tehdä jonkun sortin opintosuunnitelman, jolla saan EHKÄ pidettyä itseäni niskasta kiinni.

Lisäopiskelu sopii nykyiseen elämäntilanteeseen melko huonosti, sillä muutakin tekemistä olisi. Nykyisestä koulusta pitäisi valmistua, töihin pitäisi mennä ja pitäisi ehtiä harrastaakin jotain. Näin sanoo ainakin Suomen Yhteiskunta ja Normit. Tulevaan asemaani yhteiskunnan rattaana ajattelin sopeutua hankkimalla osa-aikatöitä. Siinä sivussa voisin sitten suorittaa loput 30 opintopistettä semmosella vapaalla tahdilla, ilman sen kummempaa stressiä.