Viestejä menneisyydestä

Elämä on taloudellisesti perseellään. Aamulla vielä vitutti ja huolestutti, kunnes asiapapereita tonkiessani löysin vanhan kirjoituksen. Se muistutti oivallisesti siitä, että huonot asiat eivät aina seuraa huonoja asioita. Elämänviisauksia à la Koponen, olkaa niin hyvät!

"Toisinaan tarjoutuu tilaisuus vaihtaa lusikoiden ja haarukoiden paikkaa, koska kummatkin ovat loppu."

Meemilaakson tarinoita

Jonkin sortin meemi, jonka tökerösti varastin osoitteesta http://ekoelamaa.blogspot.com/

Kymmenen vuotta sitten, 1998

• Yksi elämääni eniten vaikuttaneista vuosista: siirtyminen yläasteelta 2.asteelle. Yhdeksännen luokan loppupuolella tulin vihdoin ja viimein järkiini ja tajusin opiskelun merkityksen. Aloin pingottamaan ja sain nostetuksi keskiarvoani 0.7 pisteellä, uskonnon numeron noustessa neljästä seitsemään. Uusi ja uljas keskiarvo ei kuitenkaan riittänyt lukioon pääsemiseksi, johon opinto-ohjaaja sai minut viime hetkillä suostuteltua. Joten.
• Aloitin opintoni Heinola-Instituutin ravintolapuolella. Tutustuin Ikosen Janneen, josta varsin nopeasti tuli bändimme kitaristi ja joka tutustutti minut progressiivisen musiikin ihmeelliseen maailmaan. Jannesta kirjoitinkin jo aikaisemmin ja on hyvin vaikea kuvitella minkälaista elämäni olisi ollut jos olisin päässyt lukioon..
• Elämällä ei ollut varsinaista suuntaa, vaan ajelehdin lähinnä muiden mukana.
  

Viisi vuotta sitten, 2003

• Alkuvuodesta 2002 aloitettu siviilipalvelus Jyrängön ala-asteella loppui kesäloman alkuun. Siviilipalvelus jätti jälkensä ja halusin opiskella kouluavustajaksi. En tosin tiennyt miltä alalta kouluavustajaksi valmistutaan.
• Erosin silloisesta tyttöystävästäni, jonka kanssa oli jopa kihloissa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, voi helposti puhua sellaisesta kuuluisasta teinikihlauksesta.
• Loppuvuoden tein (muistaakseni) töitä Tomra Oy:llä, joka valmisti pullonpalautusautomaatteja. Olin täysin tyytyväinen elämääni, rahaa tuli ja kavereita oli. Voiko enempää toivoakaan? Sittemmin saimme ilmoituksen, että tehtaan tuotanto siirretään Norjaan, joka on firman kotimaa. Vitutti suunnattomasti, mutta en osannut suunnata vihaani oikein mihinkään ja purnasin lähinnä työkavereiden kanssa.
  

Kolme vuotta sitten, 2005

• Suuri oppimisen vuosi! Olin juuri aloittanut opiskeluni Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa ja muuttanut ensimmäistä kertaa pois kotoa. Itsenäistyminen, opiskelu, uudet ihmissuhteet ja kuviot. Oppimista todellakin riitti.
• Opiskelun myötä huomasin lukemisen ja oppimisen olevan mahtavaa. Alussa tietenkin kiinnosti lähinnä kaikki: psykologia, vammaiset, viestintä, historia, you name it. Nyttemmin kiinnostuksen aiheet on rajautunut muutamaan.
• Perustin Haapavedelle Amnestyn paikallisosaston yhdessä Sennin kanssa. Ryhmässä oli noin 10 aktiivista jäsentä ja toimintaa riitti välillä liiaksikin asti.
• Ihan meinasin unohtaa. Aloin seurustella Sannan kanssa!
  

Vuosi sitten, 2007

• Muutettiin Sannan opiskelujen perässä Joensuuhun. Kaupunkina Joensuu muistuttaa paljon Heinolaa, joten sikäli muutto oli helppo ainakin minulle. Pelotti aika paljon miten kotiudumme tänne kun kaupunki on kummallekin täysin vieras eikä täällä asunut yhtään tuttua. Mutta onneksi..
• Liityimme Joensuun Vasemmistonuoriin ja saimme sen kautta kavereita (ja jopa ystäviäkin). Voinen tässä todeta, että toiminta on juuri sitä mitä kansalaistoiminnalta haluan. Ei mitään paperien pyörittelyä ja nössöilyä vaan kunnollista toimintaa.
• Tuskailin työoppimisraportin kanssa ja unelmoin siitä, että valmistuisin jouluna yhteisöpedagogiksi. Unelmoinniksihan se myös jäikin lähinnä huonon itsekurin takia.
  

Tähän asti vuonna 2008

• UROTÖITÄ! Ensinnäkin, suoritin viimeisen kielikurssin Humakissa, joka sattui olemaan ruotsia. Kurssi meni läpi yllättävänkin helposti ja siitä rohkaistuneena menin kielikokeeseen. Toiseksi, kielikoe meni kaikkien (myös sinun) yllätykseksi läpi!
• Sain kaikki muut paitsi opinnäytetyön suoritettua. Työoppimisesta ja projektista Amnesty Internationalilla tuli vitonen, joten voin olla ylpeä. Ja ihan syystäkin, semmosta hommaa se oli.
• Aloitin vihdoin ja viimein opinnäytetyön tekemisen. Aiheena Joensuun Vasemmistonuorten ja jäsenten kohtaaminen abstraktissa ja fyysisessä mielessä. Enemmän abstraktissa.
  

Eilen, 3.12.2008

• Laitoin ilmoituksen muusikoiden.net -sivustolle myytävistä rummuista. Toisaalta tuntuu hyvältä, että pääsen niistä vihdoin eroon ja toisaalta taas tuntuu siltä, että hyvä ystävä tekisi kuolemaa. Rahaa kuitenkin tulee ihan kivasti, joten voinpahan ainakin juoda suruuni.
• Lainasin lähikirjastosta kaikki paikalla olevat eli viisi "Pikku Pikon seikkailut" -sarjakuva-albumia. Vaikka ne onkin tullut luettua aikoja sitten, jaksaa ne yhä naurattaa. Pitänee hommata käsiinsä loput seitsemän albumia, joita ei ollut paikalla.
• Ihmettelin sitä, minkä takia tehtaisiin ostetaan helvetin kalliita koneita, jotka ei sitten kuitenkaan toimi kunnolla. Eikö ne johtajat tajua, että toimimattomat koneet eivät tuota kauheasti voittoa?
  

Tänään, 4.12.2008

• Katsoin elokuvan "Into the Wild". Aivan järisyttävän hyvä elokuva! Siitä huolimatta, että se loppuu väärin. Leffassa oli hyvää yhteiskuntakritiikkiä ja monet kohtaukset toivat mieleen "Flow" -kirjan sisällön. Erityisesti kohta, jossa päähenkilö toteaa ihmisen kykenevän nauttivan mistä tahansa, kunhan asiaa tarkastelee oikeasta suunnasta.
• Tein töitä eli pakkasin juustoa. Valiolla.
• Istun näköjään liian myöhään koneella. Kuten aina. Vaikka netti onkin tyhjää täynnä, sinne voi hukata helposti tunteja ja taas tunteja. Todellisuuspakoa parhaimmillaan!
  

Huomenna, 5.12.2008

• Saatan loppuun em. "Flow" -kirjan. Tähän asti kirja on onnistunut herättämään aika paljon kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia. Välillä kirja on tosin vaikuttanut semmoselta naiviilta "self improvement" -paskalta, mutta pohjimmiltaan se on hyvä ja ajatuksia herättävä teos.
  
• Menen työpaikan punttisalille rimpuilemaan painojen kanssa. Olkoonkin, että salilla käyminen on nykyään muotiharrastus, mutta siitä tulee helvetin hyvä olo.
  
• Marssin Alkoon ostamaan muutaman pullon hyvää olutta ÖFÖF:n eli paikallisen olutseuran pikkujouluihin, jotka pidetään lauantaina.
  

Ensi vuonna 2009

• Valmistun vihdoin ja viimein yhteisöpedagogiksi. Opinnot menee vain vähän yli puolella yli, mutta mitäs pienistä. Kaikki ei vaan sovi siihen muottiin, johon meitä tungetaan.
• Täytän huolestuttavat 27 vuotta. Ensinnäkin, 27 on jaollinen yhdeksällä ja sen täytyy merkitä jotain, eikö vaan? Toiseksi, luvulla 27 on wikipediassa oma sivu!
• Musta tulee tuplaeno!
  

Lapsuuden tuoksuja

Lumilinnojen rakentelua lähitienoon metsissä tai lätkää tiellä. On kuuma ja hengästyttää.

"Syömään!"

Eteisessä paistetun sipulin ja makkaran tuoksu sekoittuu mausteisiin. Sisällä on mukavan lämmintä. Pyttipannun kanssa oli usein punajuuria tai suolakurkkuja.

Kahvittomuus

Tänään se taas alkaa, kahviton elämä nimittäin. Luvassa on siis parin päivän verran lievää päänsärkyä ja mahdollisesti myös pientä kiukuttelua. Kahvinjuonnin lopettamisen tuskallisuus ja siitä saatavat hyödyt kallistuvat vahvasti hyötyjen puolelle, ainakin minulla.

Olen aiemminkin elänyt pariin otteeseen muutamia kuukausia ilman kahvia ja varsinkin ensimmäisinä päivinä kofeiinittomuuden vaikutukset huomaa hyvin. Ainakin itselläni kofeiini vaikuttaa ajatustoimintaan selvästi heikentävästi: ajatukset harhailee ja keskittyminen on vaikeaa ja tunnen itseni rauhattomaksi. Teen kanssa asia on toisin: pää tuntuu toimivan paremmin, ajatus pysyy paremmin kasassa ja tunnen itseni rauhallisemmaksi. Ehkä kyse on vain teehen liittyvistä mielikuvista hippeydestä, itämaisesta tyyneydestä ja sen sellaisesta, mutta jos se toimii, miksipä en sitä käyttäisi?

Huonona puolena kahvinjuonnin lopettamisessa on ne muutamat hetket, joihin kahvi sopii teetä paljon paremmin. Ensimmäinen on ehdottomasti suklaa, jonka kanssa ainoa oikea juoma on kahvi. Toinen on ne satunnaiset kerrat, kun sattuu käymään kauppahallissa syömässä kasvispiirakka sen mukavan naisen kojussa, siinä luomukojun vastapäätä, tiedättehän? Tee on luonteeltaan sellaista, että sen nauttimiseen pitää käyttää aikaa ja ajatusta, joten tällaiset pikaiset piirakkatauot ei tule kysymykseenkään. Ja toisekseen, useimmissa kahviloissa teevesi on niin haaleaa, että teetä ei yksinkertaisesti voi juoda hitaasti nautiskellen, vaan se on juotava yhtä nopeasti kuin kahvikin.

Kirje ystävälle

Hei!

Ajattelin kirjoittaa sinulle kiittääkseni sinua menneistä vuosista ja pelkästä olemassaolostasi. Mukavaa kun olet ollut osa elämääni ja olet toivottavasti myös jatkossa. Minulla on ollut kanssasi mukavaa, vaikka välillä onkin ollut vähän vaikeaa ymmärtää toimiasi (ja sinun varmasti minun toimia). Satunnaiset riidat eivät ole kuitenkaan pilanneet välejämme, vaikka hetken aikaa onkin pitänyt hiljaista. Muistatkos esimerkiksi sitä kun tai sitä yhtä kertaa, jolloin? No, onneksi niistä päästiin yli ja ystävyys jatkuu.

Haluaisin myös pyytää anteeksi menneiden vuosien käytöstäni. Silloinkin kun, sanoin niin, vaikka tiesin oikein hyvin, että. Olen pahoillani siitä.

Olet ollut myös oivallinen opettaja. Olen kiitollinen sinulle siitä, että opetit minulle aikoinaan. Siitä on ollut elämässäni yllättävää hyötyä. Kiitos :)

Parhain terveisin,

ystäväsi Minä

Valmistuminen pelottaa

Matka viimeisistä opinnoista valmistumiseen on ollut tuskallisen pitkä, mutta nyt se näyttää vihdoin olevan tapahtumaisillaan. Jos käytetään vertausta matkan kulkemiseen, tämä matka on täynnä lyhyitä ja epävarmoja askeleita, joista jokainen on tosin vienyt lähemmäksi määränpäätä.

Osaksi syy on itsessä ja saamattomuudessani. Laiska kun olen, en ole tehnyt valmistumisen eteen juuri mitään, hakenut aiheita tai muuta sellaista. Laiskuuden lisäksi valmistuminen pelottaa ja pelko halvaannuttaa. Ehkä kaikista eniten pelottaa juuri tulevaisuus, joka itsepäisesti pitää itsensä piilossa ja kuitenkin odottelee jo seuraavan nurkan takana. Yksi jakso elämästä loppuu ja toinen alkaa. "Mitä tästä eteenpäin?" kyselen jatkuvasti itseltäni. Tähän asti elämä on ollut Valtion taholta turvattua, opintorahaa on tullut enemmän tai vähemmän säännöllisesti, vuokran on saanut maksettua ja satunnaisesti on riittänyt rahaa jopa ruokaankin. Epävarmuus lienee se sana jota haen. Mutta mitäs hauskaa siinä olisi jos kaiken tietäisi etukäteen?

Päivän positiiviseen asiaan. Edellä mainitun laiskuuden takia olin tänään kahden vaiheilla, josko lähtisin kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita vai tekisin jotain ruokaa kaapista löytyvistä raaka-aineista. Ja kuten kuten arvattu, laiskuus vei voiton. Kaapista löytyi valmiiksi keitettyjä valkoisia papuja, vanhaa ruisleipää ja tomaattisosetta, joista syntyi vähintäänkin kohtuullisen makuisia ruisleipä-papupihvejä. Leipää voi siis käyttää näinkin :)

Winds of change (R)

Heräsin vähän liian myöhään todellisuuteen. En ollut muistanut ilmottautua läsnäolevaksi kevätlukukaudeksi 2008, joten jäi opintotuki ja asumislisä saamatta. Hetken aikaa olin huolissani, mutta onneksi porukat antoivat sen verran lainaa, että niillä kituuttelee ensi kuun alkuun asti.

Toisaalta, kolikolla onneksi on kaksi puolta. Oma saamattomuus alkoi vituttaa ja tämän tapauksen johdosta otin itseäni niskasta kiinni ja aloin tekemään koulujuttuja ja muutenkin yritän laittaa elämääni järjestykseen. Viime kuukaudet on ollut "harmaata massaa", elämänhallinnan tunne on ollut kadoksissa, vitutusta asteikon ääripäästä toiseen, ehkä jonkin asteista masennusta ja turhaa huolta lähes kaikesta mitä kuvitella saattaa. Päällimmäisenä varmaan painaa koulusta valmistuminen. Mitä sen jälkeen?

No, tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Mutta kuinka pitkään?