Valmistuminen pelottaa

Matka viimeisistä opinnoista valmistumiseen on ollut tuskallisen pitkä, mutta nyt se näyttää vihdoin olevan tapahtumaisillaan. Jos käytetään vertausta matkan kulkemiseen, tämä matka on täynnä lyhyitä ja epävarmoja askeleita, joista jokainen on tosin vienyt lähemmäksi määränpäätä.

Osaksi syy on itsessä ja saamattomuudessani. Laiska kun olen, en ole tehnyt valmistumisen eteen juuri mitään, hakenut aiheita tai muuta sellaista. Laiskuuden lisäksi valmistuminen pelottaa ja pelko halvaannuttaa. Ehkä kaikista eniten pelottaa juuri tulevaisuus, joka itsepäisesti pitää itsensä piilossa ja kuitenkin odottelee jo seuraavan nurkan takana. Yksi jakso elämästä loppuu ja toinen alkaa. "Mitä tästä eteenpäin?" kyselen jatkuvasti itseltäni. Tähän asti elämä on ollut Valtion taholta turvattua, opintorahaa on tullut enemmän tai vähemmän säännöllisesti, vuokran on saanut maksettua ja satunnaisesti on riittänyt rahaa jopa ruokaankin. Epävarmuus lienee se sana jota haen. Mutta mitäs hauskaa siinä olisi jos kaiken tietäisi etukäteen?

Päivän positiiviseen asiaan. Edellä mainitun laiskuuden takia olin tänään kahden vaiheilla, josko lähtisin kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita vai tekisin jotain ruokaa kaapista löytyvistä raaka-aineista. Ja kuten kuten arvattu, laiskuus vei voiton. Kaapista löytyi valmiiksi keitettyjä valkoisia papuja, vanhaa ruisleipää ja tomaattisosetta, joista syntyi vähintäänkin kohtuullisen makuisia ruisleipä-papupihvejä. Leipää voi siis käyttää näinkin :)