Iuceminen canata ajna!

Koulujen loppu ja toiselta asteelta valmistuminen on jo aivan nurkan takana ja myös Helsingin Sanomat on tarttunut tilaisuuteen kehottamalla tämän päivän lehdessä tilaamaan Helsingin Sanomat lahjaksi valmistuvalle opiskelijalle. Vaikka kyseessä onkin vain mainoskikka ja myyntiä lisäävä mainos, on mielestäni mahtavaa, että ihmisiä kannustetaan lukemaan.

Lehti markkinoi itseään lauseella "ilahduta juhlijaa raikkailla näkökulmilla". Itse mainoksen näkökulma on kuitenkin kaikkea muuta kuin raikas! Itse asiassa mainoksen sisältö on kuin ajalta, jolloin lukeminen oli vain sivistyneistön etuoikeus (itsehän en historiaa ole lukenut enkä siten tiedä milloin lukeminen yleistyi myös tavan kansalaisten keskuudessa).

Mainoksesta puuttuu täysin kaikki ammattikouluun viittaavat ihmiset. Sen sijaan siinä on filosofi, parikin johtajalta vaikuttavaa tyyppiä, harvardilainen urheilija, ilmeisesti reportteri ja monta muuta korkeakoulutettua.

Mainoksen viestin tuntuukin olevan selvä: tavan duunarit eivät lue.

Kirkkonummelle syntyy arvolapsi

Kirkkonummelle ensi kevänä syntyvä arvolapsi sai tällä viikolla hintalapun, kun hollantilaisen isän, huippuosaaja Daniel De Vries'n, tuottama toinen sikiö huutokaupattiin Hollannissa.

Kirkkonummelainen Saaraniina Lassinen valittiin viime keväänä ainoana Suomesta yhdeksi sadasta naisesta, jotka astutettiin superosaajan spermalla. De Vries on kouluratsastuksen huippuosaaja, jota kansainvälinen lehdistö hehkuttaa. Siksi yllätys oli suuri, kun yli 6000 euroa maksanut supersperma oli huonolaatuista. "Se oli pakastespermaa, jonka liikkuvuus oli vain 25 prosenttia. Tietääkseni De Vries'n sperma on ollut yleensä hyvää, joten silloin oli hurja tunne, että tiineytyykö Saaraniina", muistelee Saaraniinan omistaja Suomen Valtio.

Astutus onnistui kesäkuussa kuitenkin kertalaakista. Nyt tulevan varsan markkina-arvokin jo tiedetään. Koska sen huutokauppa pidetään? "Sitähän me emme kauppaa! Olen kiinnostunut näkemään varsan livenä, joten odotamme siihen, että se syntyy", Valtio kauhistuu. Saaraniinan laskettu aika on toukokuun lopussa.

(Toim. huom. nimet ja rotu vaihdettu totunnaisten rajojen paljastamiseksi.)

Kuvasosiologiaa

"Kuluttajan arki on muuttunut entistä kiireisemmäksi. Omaan elämään vaikuttavat sisäiset paineet: työssä pitää jaksaa suorittaa yhä enemmän ja ajanhallinta on entistä haastavampaa. Taustalla vaikuttavat ulkoiset paineet, kuten talouden taantuma ja huoli ilmastonmuutoksesta. Näiden haasteiden ristipaineet näkyvät kaikissa kuluttajien valinnoissa, myös juomien ostopäätöksissä. Juomien nauttiminen on saanut uusia merkityksiä: juomahetki ei enää sammuta janoa ja virkistä, se tarjoaa myös hetken, jolloin voi lyhyeksi ajaksi irrottautua arjesta ja nauttia pienistä elämyksistä."

Näin kuvaillaan kuluttajien arvo- ja asennemaailmassa tapahtuneita muutoksia Hartwallin viimeisimmässä Point -lehdessä (2/2010). Tuntuu siltä kuin Hartwall olisi keksinyt pyörän uudelleen. Juoman parissa voi rentoutua!

En oikein tiedä kuinka päin asia menee: johdattaako Hartwall ihmiset huomioimaan juomahetken arjesta irtauttavan vaikutuksen vai ovatko ihmiset alkaneet vasta nyt huomaamaan tauon merkityksen? No, olipa asia kuinka päin tahansa, tällä kertaa kiinnitin tekstin sijasta huomion jutun ohessa olleeseen kuvaan:

Ensinnäkin kuvassa pisti silmään se, että siinä on mies. Miksi mies? Eivätkö naiset tarvitse töidensä lomaan lepoa ja rentoutusta? Kuva ylläpitää vanhentunutta käsitystä siitä, että miehet tekevät edelleenkin työn.

Toiseksi mainoksessa häiritsee se, että siinä valkokaulustyöläinen mekaanikon, siivoojan tai muun "oikean työn" tekijän sijaan. Hartwall on sikäli ajan hermolla mainoksensa kanssa, että työ todella on siirtynyt kohti toimistoissa ja niiden ulkopuolella - metropoleissa, sanoisivat toiset - suoritettavaa tietotyötä.

Ja kolmanneksi mainoksessa istuva rentoutuja on sijoitettu johonkin niin toisenlaiseen paikkaan, että sitä on vaikea yhdistää työhön. Miksei kuvaa ole otettu esimerkiksi toimistossa, jossa mainoksen henkilö selkeästi työskentelee?

Ymmärrän toki sen, että yhteen kuvaan ei voida valita kaikkia mahdollisia työn tekijöitä tai ympäristöjä. Pois jättämisellä Hartwall kuitenkin luo kuvaa nykyaikaisesta raatajasta: valkoisesta valkokauluspaitaisesta miehestä.

Edellä mainitut huomiot herättivät vain lisää kysymyksiä. Minkälaisen viestin kuva välittäisi jos siinä olisi esimerkiksi kotiäiti sotkuisessa kodissa muutaman lapsen kanssa? Tai miltä mainos näyttäisi, jos se olisi laadittu 70-luvulla?