HAASTE: Eroon 10 tavarasta!

Uusi Musta kirjoitti tavarasta luopumisesta ja erilaisista tavarastaluopumishaasteista, joita on ilmeisesti ollu jo melko monessa blogissakin. Lisään oman blogini listan jatkoksi:

Haastan kaikki lukijat luopumaan kymmenestä (10) tavarasta tämän kuun loppuun mennessä. Kuten Uudessa Mustassakin jo todettiin, yhden tavaran määrittely on vaikea tehtävä. Jokainen käyttäköön omaa mielikuvitustaan ja maalaisjärkeään määritellessään tavaran.

Listan luovutetuista tavaroistasi toivoisin saavani tämän kirjoituksen kommentteihin, kiitos. :)

[edit 15.8. klo 18.53] Sain vihdoin ja viimein kirjahyllyn koottua ja kirjat purettua siihen. Samalla raakattua joukosta muutamia kirjoja, joita tuskin tulee koskaan luettua tai jotka ovat sisällöltään vanhentuneita. Kirjat saa uuden kodin (toivottavasti) kirjaston kirjanvaihtopisteen kautta. Vaihtoon lähteviä kirjoja on 18:

1. Lin Carter - A look behind the Lord of the Rings
2. Douglas Adams - Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto
3. Matti Kuusi & al. - Maailmankuvan muutos tutkimuskohteena
4. Rohkeutta vai nihkeyttä? Suomalaisen kansallistunteen ja globalisaation suhde.
5. Eric Schlosser - Pikaruokakansa
6. Kuluta harkiten. Vastuullisen kuluttajan opas.
7. Castren & Pajuoja. Monoa moottoritielle!
8. Olavi Jama - First we take Manhattan. Terrorismi ja uusin maailmanjärjestys.
9. Timo Kuronen - Kansalaiskeskustelun edellytykset ja mahdollisuudet tietoverkkojen aikakaudella.
10. Veijo Hietala - Ruudun hurma
11. Paavo Haavikko - Fantastisia kertomuksia
12. Sari Kuvaja - Itsekkyys
13. Leo Vuotila - Ihmisen oikea ja väärä
14. Lennart Koskinen - Mikä on oikein?
15. Olavi Aula - Gandhi ja väkivallattoman vastarinnan peruskuviot
16. Olli Tammilehto - Yhden taalan kysymys. Globalisaatio ja köyhyyskiista.
17. Steven Hall - Haiteksti
18. Mary Kirchoff - The art of Dragonlance [/edit]

Meemilaakson tarinoita

Jonkin sortin meemi, jonka tökerösti varastin osoitteesta http://ekoelamaa.blogspot.com/

Kymmenen vuotta sitten, 1998

• Yksi elämääni eniten vaikuttaneista vuosista: siirtyminen yläasteelta 2.asteelle. Yhdeksännen luokan loppupuolella tulin vihdoin ja viimein järkiini ja tajusin opiskelun merkityksen. Aloin pingottamaan ja sain nostetuksi keskiarvoani 0.7 pisteellä, uskonnon numeron noustessa neljästä seitsemään. Uusi ja uljas keskiarvo ei kuitenkaan riittänyt lukioon pääsemiseksi, johon opinto-ohjaaja sai minut viime hetkillä suostuteltua. Joten.
• Aloitin opintoni Heinola-Instituutin ravintolapuolella. Tutustuin Ikosen Janneen, josta varsin nopeasti tuli bändimme kitaristi ja joka tutustutti minut progressiivisen musiikin ihmeelliseen maailmaan. Jannesta kirjoitinkin jo aikaisemmin ja on hyvin vaikea kuvitella minkälaista elämäni olisi ollut jos olisin päässyt lukioon..
• Elämällä ei ollut varsinaista suuntaa, vaan ajelehdin lähinnä muiden mukana.
  

Viisi vuotta sitten, 2003

• Alkuvuodesta 2002 aloitettu siviilipalvelus Jyrängön ala-asteella loppui kesäloman alkuun. Siviilipalvelus jätti jälkensä ja halusin opiskella kouluavustajaksi. En tosin tiennyt miltä alalta kouluavustajaksi valmistutaan.
• Erosin silloisesta tyttöystävästäni, jonka kanssa oli jopa kihloissa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, voi helposti puhua sellaisesta kuuluisasta teinikihlauksesta.
• Loppuvuoden tein (muistaakseni) töitä Tomra Oy:llä, joka valmisti pullonpalautusautomaatteja. Olin täysin tyytyväinen elämääni, rahaa tuli ja kavereita oli. Voiko enempää toivoakaan? Sittemmin saimme ilmoituksen, että tehtaan tuotanto siirretään Norjaan, joka on firman kotimaa. Vitutti suunnattomasti, mutta en osannut suunnata vihaani oikein mihinkään ja purnasin lähinnä työkavereiden kanssa.
  

Kolme vuotta sitten, 2005

• Suuri oppimisen vuosi! Olin juuri aloittanut opiskeluni Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa ja muuttanut ensimmäistä kertaa pois kotoa. Itsenäistyminen, opiskelu, uudet ihmissuhteet ja kuviot. Oppimista todellakin riitti.
• Opiskelun myötä huomasin lukemisen ja oppimisen olevan mahtavaa. Alussa tietenkin kiinnosti lähinnä kaikki: psykologia, vammaiset, viestintä, historia, you name it. Nyttemmin kiinnostuksen aiheet on rajautunut muutamaan.
• Perustin Haapavedelle Amnestyn paikallisosaston yhdessä Sennin kanssa. Ryhmässä oli noin 10 aktiivista jäsentä ja toimintaa riitti välillä liiaksikin asti.
• Ihan meinasin unohtaa. Aloin seurustella Sannan kanssa!
  

Vuosi sitten, 2007

• Muutettiin Sannan opiskelujen perässä Joensuuhun. Kaupunkina Joensuu muistuttaa paljon Heinolaa, joten sikäli muutto oli helppo ainakin minulle. Pelotti aika paljon miten kotiudumme tänne kun kaupunki on kummallekin täysin vieras eikä täällä asunut yhtään tuttua. Mutta onneksi..
• Liityimme Joensuun Vasemmistonuoriin ja saimme sen kautta kavereita (ja jopa ystäviäkin). Voinen tässä todeta, että toiminta on juuri sitä mitä kansalaistoiminnalta haluan. Ei mitään paperien pyörittelyä ja nössöilyä vaan kunnollista toimintaa.
• Tuskailin työoppimisraportin kanssa ja unelmoin siitä, että valmistuisin jouluna yhteisöpedagogiksi. Unelmoinniksihan se myös jäikin lähinnä huonon itsekurin takia.
  

Tähän asti vuonna 2008

• UROTÖITÄ! Ensinnäkin, suoritin viimeisen kielikurssin Humakissa, joka sattui olemaan ruotsia. Kurssi meni läpi yllättävänkin helposti ja siitä rohkaistuneena menin kielikokeeseen. Toiseksi, kielikoe meni kaikkien (myös sinun) yllätykseksi läpi!
• Sain kaikki muut paitsi opinnäytetyön suoritettua. Työoppimisesta ja projektista Amnesty Internationalilla tuli vitonen, joten voin olla ylpeä. Ja ihan syystäkin, semmosta hommaa se oli.
• Aloitin vihdoin ja viimein opinnäytetyön tekemisen. Aiheena Joensuun Vasemmistonuorten ja jäsenten kohtaaminen abstraktissa ja fyysisessä mielessä. Enemmän abstraktissa.
  

Eilen, 3.12.2008

• Laitoin ilmoituksen muusikoiden.net -sivustolle myytävistä rummuista. Toisaalta tuntuu hyvältä, että pääsen niistä vihdoin eroon ja toisaalta taas tuntuu siltä, että hyvä ystävä tekisi kuolemaa. Rahaa kuitenkin tulee ihan kivasti, joten voinpahan ainakin juoda suruuni.
• Lainasin lähikirjastosta kaikki paikalla olevat eli viisi "Pikku Pikon seikkailut" -sarjakuva-albumia. Vaikka ne onkin tullut luettua aikoja sitten, jaksaa ne yhä naurattaa. Pitänee hommata käsiinsä loput seitsemän albumia, joita ei ollut paikalla.
• Ihmettelin sitä, minkä takia tehtaisiin ostetaan helvetin kalliita koneita, jotka ei sitten kuitenkaan toimi kunnolla. Eikö ne johtajat tajua, että toimimattomat koneet eivät tuota kauheasti voittoa?
  

Tänään, 4.12.2008

• Katsoin elokuvan "Into the Wild". Aivan järisyttävän hyvä elokuva! Siitä huolimatta, että se loppuu väärin. Leffassa oli hyvää yhteiskuntakritiikkiä ja monet kohtaukset toivat mieleen "Flow" -kirjan sisällön. Erityisesti kohta, jossa päähenkilö toteaa ihmisen kykenevän nauttivan mistä tahansa, kunhan asiaa tarkastelee oikeasta suunnasta.
• Tein töitä eli pakkasin juustoa. Valiolla.
• Istun näköjään liian myöhään koneella. Kuten aina. Vaikka netti onkin tyhjää täynnä, sinne voi hukata helposti tunteja ja taas tunteja. Todellisuuspakoa parhaimmillaan!
  

Huomenna, 5.12.2008

• Saatan loppuun em. "Flow" -kirjan. Tähän asti kirja on onnistunut herättämään aika paljon kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia. Välillä kirja on tosin vaikuttanut semmoselta naiviilta "self improvement" -paskalta, mutta pohjimmiltaan se on hyvä ja ajatuksia herättävä teos.
  
• Menen työpaikan punttisalille rimpuilemaan painojen kanssa. Olkoonkin, että salilla käyminen on nykyään muotiharrastus, mutta siitä tulee helvetin hyvä olo.
  
• Marssin Alkoon ostamaan muutaman pullon hyvää olutta ÖFÖF:n eli paikallisen olutseuran pikkujouluihin, jotka pidetään lauantaina.
  

Ensi vuonna 2009

• Valmistun vihdoin ja viimein yhteisöpedagogiksi. Opinnot menee vain vähän yli puolella yli, mutta mitäs pienistä. Kaikki ei vaan sovi siihen muottiin, johon meitä tungetaan.
• Täytän huolestuttavat 27 vuotta. Ensinnäkin, 27 on jaollinen yhdeksällä ja sen täytyy merkitä jotain, eikö vaan? Toiseksi, luvulla 27 on wikipediassa oma sivu!
• Musta tulee tuplaeno!
  

Ei enää koskaan!

Viikonloppuna Porvoon taidehallissa pidettiin Sadonkorjuujuhlat, joissa oli esillä varsin kattava valikoima suomalaisten pienpanimoiden oluita. Tapahtuman pääpaino oli tummissa oluissa, jotka sattuvat olemaan suosikeitani. Kuitenkin varsinainen asia eli olut jäi viikonloppuna sivuosaan vaikka sitä juotiinkin miestä suurempia määriä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ajattelin mennä maistelemaan oluita ja tapaamaan ystäviä, mutta kuten aina, kun mukana useampia ihmisiä, suunnitelmat tapaavat elää ja niinpä jäi oluen maistelukin hyvin vähälle.

Oluen maistelun sijaan viikonlopun aikana käytiin monia hyviä keskusteluja, joiden syvyys vaihteli päivittäisistä asioista tasoille, joissa oman laskuoppini mukaan liikuttiin meta-meta-meta -tasolla. Asioita määriteltiin, niistä väännettiin, välillä vittuunnuttiin ja sitten väännettiin lisää. Ja naurettiin! Keskustelujen aiheita olivat - parhaita mainitakseni - nykyaikaisen ihmisen kyvyttömyys pysähtyä katsomaan asioita ja näkemään niiden kauneutta, älykkyyden ja viisauden erot sekä "kuinka paljon on monta?".

Mitään varsinaisia päätelmiä ei tehty, mutta näissä asioissa matkan tarkoitus korvaa päämäärään. Asioita on hauska pyöritellä puolelta toiselle, pilkkoa ne osiin ja sitten koota taas. Vaikka toisinaan osoitankin hämmästyttävän suurta kyvyttömyyttä ymmärtää asioita, olin matkan lopuksi rikkaampi kuin sinne lähtiessäni.

Normaalista poiketen krapula tuli vasta toisen päivän jälkeen, sopivasti kuusituntiselle paluumatkalle täydessä autossa. Autossa istuessa mielessä kävi ne kuuluisat sanat siitä, miten "en enää koskaan juo mitään". Loppuiltaa kohden olo kuitenkin parantui bulgarialaisten vatsalihasharjoitusten, mustikkakeiton ja banaanin voimin.

Kiitos kaikille osallisille! Ei oteta ihan heti uusiksi :)

Kirje ystävälle

Hei!

Ajattelin kirjoittaa sinulle kiittääkseni sinua menneistä vuosista ja pelkästä olemassaolostasi. Mukavaa kun olet ollut osa elämääni ja olet toivottavasti myös jatkossa. Minulla on ollut kanssasi mukavaa, vaikka välillä onkin ollut vähän vaikeaa ymmärtää toimiasi (ja sinun varmasti minun toimia). Satunnaiset riidat eivät ole kuitenkaan pilanneet välejämme, vaikka hetken aikaa onkin pitänyt hiljaista. Muistatkos esimerkiksi sitä kun tai sitä yhtä kertaa, jolloin? No, onneksi niistä päästiin yli ja ystävyys jatkuu.

Haluaisin myös pyytää anteeksi menneiden vuosien käytöstäni. Silloinkin kun, sanoin niin, vaikka tiesin oikein hyvin, että. Olen pahoillani siitä.

Olet ollut myös oivallinen opettaja. Olen kiitollinen sinulle siitä, että opetit minulle aikoinaan. Siitä on ollut elämässäni yllättävää hyötyä. Kiitos :)

Parhain terveisin,

ystäväsi Minä

Progeilua!

Olin eilen katsomassa Dream Theaterin keikka Helsingissä, jossain jäähallissa melko lähellä keskustaa. Setti oli mukava läpileikkaus DT:n kaikista levyistä, en ainakaan keksi yhtään levyä, jolta ei olisi musiikkia ollut. Kolmen uusimman levyn biisejä en juurikaan tunnistanut, koska niitä ei ole tullut juurikaan kuunneltua. Viimeisintä en omista ja kaksi sitä edeltävää on melkomoista paskaa. Keikka oli muuten hyvä, mutta vähän häiritsi matalien äänien puuroutuminen. Sen takia jäi kaikki messevät riffit kuulematta :(

Mukana vanha ystäväni ja entisen bändimme kitaristi Janne, joka tätä nykyä asustelee Juvalla. Oli tosi mukava nähdä Janneakin pitkästä aikaa. En edes muista, milloin ollaan viimeksi tavattu. Alkumatkasta kumpikin oli ihan lukossa. Juttu ei luistanut kun ei enää tunne toista, mutta matkan edetessä alkoi entinen sävel taas löytyä. Janne on monella tapaa ollut merkittävä henkilö mun elämässä. Ensinnäkin se opetti mut kuuntelemaan aikoinaan progea. Amiksen auditoriossa me kuunneltiin Dream Theaterin 6:00 -biisiä ja olin ihan vakuuttunut, että osaisin soittaa alun soolon rummuilla. Vielä tänä päivänäkään en osaa sitä soittaa. Toisekseen, Janne on yksi tärkeimmistä ihmisistä, ellei tärkein, jotka ovat vaikuttaneet mun huumorintajun laatuun. Jannen kanssa pystyi nauramaan kaikelle. Siis Kaikelle. Toisinaan meillä oli semmosia hetkiä, jolloin ei voinut edes kunnolla hengittää kun oli niin hauskaa. Tällä matkalla ei hengitys pysähtynyt, mutta epäilen, että se loi pohjaa tulevaisuuden tukehtumiskohtauksille.