Kymmenen vuotta sitten, 1998
- Yksi elämääni eniten vaikuttaneista vuosista: siirtyminen yläasteelta 2.asteelle. Yhdeksännen luokan loppupuolella tulin vihdoin ja viimein järkiini ja tajusin opiskelun merkityksen. Aloin pingottamaan ja sain nostetuksi keskiarvoani 0.7 pisteellä, uskonnon numeron noustessa neljästä seitsemään. Uusi ja uljas keskiarvo ei kuitenkaan riittänyt lukioon pääsemiseksi, johon opinto-ohjaaja sai minut viime hetkillä suostuteltua. Joten.
- Aloitin opintoni Heinola-Instituutin ravintolapuolella. Tutustuin Ikosen Janneen, josta varsin nopeasti tuli bändimme kitaristi ja joka tutustutti minut progressiivisen musiikin ihmeelliseen maailmaan. Jannesta kirjoitinkin jo aikaisemmin ja on hyvin vaikea kuvitella minkälaista elämäni olisi ollut jos olisin päässyt lukioon..
- Elämällä ei ollut varsinaista suuntaa, vaan ajelehdin lähinnä muiden mukana.
- Alkuvuodesta 2002 aloitettu siviilipalvelus Jyrängön ala-asteella loppui kesäloman alkuun. Siviilipalvelus jätti jälkensä ja halusin opiskella kouluavustajaksi. En tosin tiennyt miltä alalta kouluavustajaksi valmistutaan.
- Erosin silloisesta tyttöystävästäni, jonka kanssa oli jopa kihloissa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, voi helposti puhua sellaisesta kuuluisasta teinikihlauksesta.
- Loppuvuoden tein (muistaakseni) töitä Tomra Oy:llä, joka valmisti pullonpalautusautomaatteja. Olin täysin tyytyväinen elämääni, rahaa tuli ja kavereita oli. Voiko enempää toivoakaan? Sittemmin saimme ilmoituksen, että tehtaan tuotanto siirretään Norjaan, joka on firman kotimaa. Vitutti suunnattomasti, mutta en osannut suunnata vihaani oikein mihinkään ja purnasin lähinnä työkavereiden kanssa.
- Suuri oppimisen vuosi! Olin juuri aloittanut opiskeluni Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa ja muuttanut ensimmäistä kertaa pois kotoa. Itsenäistyminen, opiskelu, uudet ihmissuhteet ja kuviot. Oppimista todellakin riitti.
- Opiskelun myötä huomasin lukemisen ja oppimisen olevan mahtavaa. Alussa tietenkin kiinnosti lähinnä kaikki: psykologia, vammaiset, viestintä, historia, you name it. Nyttemmin kiinnostuksen aiheet on rajautunut muutamaan.
- Perustin Haapavedelle Amnestyn paikallisosaston yhdessä Sennin kanssa. Ryhmässä oli noin 10 aktiivista jäsentä ja toimintaa riitti välillä liiaksikin asti.
- Ihan meinasin unohtaa. Aloin seurustella Sannan kanssa!
- Muutettiin Sannan opiskelujen perässä Joensuuhun. Kaupunkina Joensuu muistuttaa paljon Heinolaa, joten sikäli muutto oli helppo ainakin minulle. Pelotti aika paljon miten kotiudumme tänne kun kaupunki on kummallekin täysin vieras eikä täällä asunut yhtään tuttua. Mutta onneksi..
- Liityimme Joensuun Vasemmistonuoriin ja saimme sen kautta kavereita (ja jopa ystäviäkin). Voinen tässä todeta, että toiminta on juuri sitä mitä kansalaistoiminnalta haluan. Ei mitään paperien pyörittelyä ja nössöilyä vaan kunnollista toimintaa.
- Tuskailin työoppimisraportin kanssa ja unelmoin siitä, että valmistuisin jouluna yhteisöpedagogiksi. Unelmoinniksihan se myös jäikin lähinnä huonon itsekurin takia.
- UROTÖITÄ! Ensinnäkin, suoritin viimeisen kielikurssin Humakissa, joka sattui olemaan ruotsia. Kurssi meni läpi yllättävänkin helposti ja siitä rohkaistuneena menin kielikokeeseen. Toiseksi, kielikoe meni kaikkien (myös sinun) yllätykseksi läpi!
- Sain kaikki muut paitsi opinnäytetyön suoritettua. Työoppimisesta ja projektista Amnesty Internationalilla tuli vitonen, joten voin olla ylpeä. Ja ihan syystäkin, semmosta hommaa se oli.
- Aloitin vihdoin ja viimein opinnäytetyön tekemisen. Aiheena Joensuun Vasemmistonuorten ja jäsenten kohtaaminen abstraktissa ja fyysisessä mielessä. Enemmän abstraktissa.
- Laitoin ilmoituksen muusikoiden.net -sivustolle myytävistä rummuista. Toisaalta tuntuu hyvältä, että pääsen niistä vihdoin eroon ja toisaalta taas tuntuu siltä, että hyvä ystävä tekisi kuolemaa. Rahaa kuitenkin tulee ihan kivasti, joten voinpahan ainakin juoda suruuni.
- Lainasin lähikirjastosta kaikki paikalla olevat eli viisi "Pikku Pikon seikkailut" -sarjakuva-albumia. Vaikka ne onkin tullut luettua aikoja sitten, jaksaa ne yhä naurattaa. Pitänee hommata käsiinsä loput seitsemän albumia, joita ei ollut paikalla.
- Ihmettelin sitä, minkä takia tehtaisiin ostetaan helvetin kalliita koneita, jotka ei sitten kuitenkaan toimi kunnolla. Eikö ne johtajat tajua, että toimimattomat koneet eivät tuota kauheasti voittoa?
- Katsoin elokuvan "Into the Wild". Aivan järisyttävän hyvä elokuva! Siitä huolimatta, että se loppuu väärin. Leffassa oli hyvää yhteiskuntakritiikkiä ja monet kohtaukset toivat mieleen "Flow" -kirjan sisällön. Erityisesti kohta, jossa päähenkilö toteaa ihmisen kykenevän nauttivan mistä tahansa, kunhan asiaa tarkastelee oikeasta suunnasta.
- Tein töitä eli pakkasin juustoa. Valiolla.
- Istun näköjään liian myöhään koneella. Kuten aina. Vaikka netti onkin tyhjää täynnä, sinne voi hukata helposti tunteja ja taas tunteja. Todellisuuspakoa parhaimmillaan!
- Saatan loppuun em. "Flow" -kirjan. Tähän asti kirja on onnistunut herättämään aika paljon kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia. Välillä kirja on tosin vaikuttanut semmoselta naiviilta "self improvement" -paskalta, mutta pohjimmiltaan se on hyvä ja ajatuksia herättävä teos.
- Menen työpaikan punttisalille rimpuilemaan painojen kanssa. Olkoonkin, että salilla käyminen on nykyään muotiharrastus, mutta siitä tulee helvetin hyvä olo.
- Marssin Alkoon ostamaan muutaman pullon hyvää olutta ÖFÖF:n eli paikallisen olutseuran pikkujouluihin, jotka pidetään lauantaina.
- Valmistun vihdoin ja viimein yhteisöpedagogiksi. Opinnot menee vain vähän yli puolella yli, mutta mitäs pienistä. Kaikki ei vaan sovi siihen muottiin, johon meitä tungetaan.
- Täytän huolestuttavat 27 vuotta. Ensinnäkin, 27 on jaollinen yhdeksällä ja sen täytyy merkitä jotain, eikö vaan? Toiseksi, luvulla 27 on wikipediassa oma sivu!
- Musta tulee tuplaeno!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti