Lokakuun 3.päivä näytin kirjoitelleen, että olen löytänyt muutaman kurssin netistä, joita voisin opiskella ajankulukseni. Tai oikeastaan uskottelin itselleni, että haluan lukea niitä ajankulukseni. Taustalta onnistuin kuitenkin löytämään nyky-yhteiskuntaa vaivaava ajatuksen, jonka mukaan ihmisen olisi koko ajan kehitettävä itseään. Eipä sillä, ettenkö haluaisi oppia uutta kieltä tai syventyä viestintätieteisiin, mutta voimavarani eivät riitä kaikkeen. Hyvä kun normaaliin elämään riittävät.
Ihmisiin on iskostettu idea siitä, että jos et koko ajan kehity, jäät huonommaksi kuin muut, lopulta häviät ja tiput yhteiskunnan ulkopuolelle. Aina on jotain tavoiteltavaa, jonka takia pitää taistella ja kehittää itseään. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tiedostavan, että kyseessä on vain noidankehä, josta voi päästä pois niinkin yksinkertaisesti kuin lopettamalla kilpailun ja hyväksymällä omat puutteensa. Vanhan sanonnan mukaan "jokaiselle hevosille löytyy kengittäjä". Miksi siis taistella paremmuudesta, jos ainoana vaihtoehtona kuitenkin on lopulta hävitä?
Joten nauttikaa elämästä nyt, koska paremmaksi se ei käy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Tuommoinen passiivissa puhuminen ei oikein putoa meikäläiselle. Mulle koitetaan ainakin uskotella että olen oikein hyvä, ja parempi kuin moni muu, mutta kun itse tiedän että näin ei ole. Ja suhtaudun kiihkomielisesti ammattiini -- huomaa että en sano "työhöni" -- joten haluan yrittää ymmärtää asioita paremmin.
Tuollainen mustavalkoinen lähestymistapa on minusta vähän kummallinen. Antaa sellaisen kuvan, että joko kilpailet hengestäsi tai pysähdyt kokonaan. Mitäs jos vaikka otat sen mitä kykenet, kehität itseäsi jos tahdot ja jaksat, tai muuten et. Omaa tahtia, ihan rauhassa.
Lähetä kommentti