Käskyjä alitajunnalle

Norsulla sanotaan olevan pitkä muisti. Oman kokemukseni mukaan myös ihmisen alitajunnan muisti on ihmeellisen pitkä. Ja itsepintainen! Kerran jotain päätettyään ihmisen alitajunta pitää huolen siitä, että homma todellakin tulee tehdyksi. Ja jos homma ei tule tehdyksi, niin alitajunta pitää huolen siitä, että asia ei pääse ainakaan unohtumaan. Näin ollen alitajunnasta putkahtaa esiin joku mielikuva em. päätökseen liittyen, jonka seurauksena tietoisetkin ajatukset ohjautuvat asian pariin. Aina ei kuitenkaan asialle pysty tekemään juuri siinä tilanteessa mitään ja asia unohtuu. Paitsi alitajunnalta, tietenkin.

Kyse on oikeastaan aivojen ohjelmoinnista. Esimerkiksi sanomalla, että jotakin PITÄÄ tehdä, aivot ohjelmoituvat ehdottomiksi ja olettavat, että mitään muuta tapaa ei ole. Jos asiaa ei kuitenkaan pysty tekemään seuraa tietenkin pettymys siitä, että asiaa ei ole pystynyt tekemään. Aivot päättelevät epäonnistuneensa ja seuraa ahdistus.

Juuri näin on käynyt itselleni tämän blogin suhteen, tarkemmin sanottuna kolmen viikottaisen postaukseni kanssa. Kirjoitin aiemmin (eli lupasin itselleni) kirjoittavani kolme postausta viikossa - lehtikatsauksen, positiivisia asioita ja yhden postauksen sosiologiasta. Ja vaikka sen itse ymmärtääkin, että noiden kirjoittaminen ei ole pakollista, alitajunta ei sitä ymmärrä ja tunnen jatkuvaa syyllisyyttä kirjoittamattomuudesta. Niinpä julistankin nyt, että aion kirjoittaa blogiin vain silloin kun siltä tuntuu. Vapaista aiheista, pakottomasti ja ennen kaikkea omalla tahdilla.

Ymmärrätkö tilanteen, alitajunta?