Ihminen Koponen on muodikas

Tavaramäärän vähentäminen on nyt muodikasta! Niin muodikasta, että raivasin itsekin hiukan hyllytilaa sekä levy- että kirjahyllyyn. Kuutisenkymmentä levyä ja kymmenisen saivat lähtöpassit hyllystä ja lisää on harkinnassa, mikäli en tunne itseäni kyllin muodikkaaksi. Tosin vaihdoin osan levyistä uusiin levyihin ja kirjoistakin sain sen verran korvausta antikvariaatista, että vaihdoin ne Gontsarovin Oblomov -kirjoihin, jotka ovat niin sanottua "korkeakulttuuria". Ja sitä paitsi niiden kirjoittaja on kuollut, tarkistin netistä. Brutaalit hevilevyt vaihdoin korkeampilentoiseen jazziin. Aivan! Vaihdoin laadukkaampiin kulttuurituotteisiin, koska olen tiedostava ihminen.

Levyt olivat enimmäkseen kirppareilta ostettuja halpalevyjä, joten niistä oli helppo päästää irti. Eikä niitä tullut sen takia juuri koskaan kuunneltuakaan, sillä hinta ja kulttuurin tasohan korreloivat keskenään. Levyt ikään kuin olivat hyllyn koristeena, laulamassa pilkkalaulujaan huonosta itsetunnosta ja itsensä korostamisen tarpeesta. Ja siitä itsensä määrittämisen halusta, joka nykyään on niin kovin tavallista. Ja minähän en halua olla tavallinen, vaan erikoinen. Erikoinen, ettekö jo tajua!?

Kirjat sen sijaan.. no, niihin nyt vaan on kiintynyt niin kovasti, että en halua päästää irti. Tai pysty. Ja nyt oli kysymys vain kertomakirjallisuudesta! Kun aikanaan tulee tietokirjahyllyn vuoro laihduttaa, valinta on vaikea. Valinta on vaikea, koska aikuisena ihmisenä tiedän, että kirjahyllyni sisältö määrittää minut ihmisenä. En halua luopua yhdestäkään kirjasta, lehtisestä tai pamfletista, joka varsin selkeäsanaisesti ja suureen ääneen kertoo tarinaansa siitä, kuka minä olen. Kertovat punavihreydestäni, globalisaatiokriittisyydestäni, oppineisuudestani ja mistä lie.

Minä tiedostan. Minä olen muodikas.