Miksi juoksen?

Ihmisten herääminen nykyisen maailmanmenon nopeuteen alkaa näkyä jo kirjoituksina nopean elämän vastavoimiksi muotoutuneista hidastamisesta ja downshiftingistä. Kaksi viimeisintä kirjoitusta on City-lehdestä, joka keskittyy lähinnä Carl Honorén kirjoittaman Slow -kirjan tematiikkaan sekä Karjalaisesta, joka käsittelee aihetta joutilaisuuden tarjoaman vastapainon näkökulmasta. Näistä kahdesta etenkin City-lehti yllätti, sillä minun silmissä se on profiloitunut sellaisen ihmisryhmän lehdeksi, joka elää niin sanottua "nopeaa aikaa" koko ajan.

Nopean ajan käsite on peräisin Thomas Hylland Eriksenin kirjasta "Hetken tyrannia", joka käsittelee ajan ja tekniikan suhdetta. Nopea aika on Eriksenin mukaan sellaista, joka täyttyy pienistä asioista eikä aikaa jää millekään isommalle, keskittymistä vaativalle toiminnalle. Tiedättehän ne kerrat, kun kirjoitettavana on vaikkapa essee, mutta "ensin pitää lukea sähköpostit ja keittää kahvia. Ja kaverillekin voisi sanoa jotain mesessä." Asioita siis pinotaan niin paljon pieneen hetkeen, että määrä muuttuu laaduksi tai ainakin vaikuttaa siihen.

Edellisen lisäksi moderni ihminen elää niin sanotussa lykätyn palkitsemisen tilassa: palkintoa tehdyistä tehtävistä ei oteta nyt, vaan se odottaa aina nurkan takana; "heti kun olen tämän tehnyt". Usein palkinto jää kuitenkin saamatta, koska seuraava hetki uusine tehtävineen vyöryy jo edellisen hetken päälle. Tehtävämäärän ollessa loputon ihminen siirtyy tehtävästä toiseen pysähtymättä kysymään itselleen lupaamaansa palkintoa ja lopulta palkinto saattaakin unohtua kokonaan. Kaiken tämän kiirehtimisen keskellä moni kaunis asia jää huomaamatta lähinnä siitä syystä, estetiikka vaatii aikansa. Maailma on pullollaan kauniita asioita, mutta niiden äärelle PITÄÄ pysähtyä saadakseen täyden nautinnon. Tokihan nautintoa voi saada ohimennen katsotusta taulusta tai pikaruoasta, mutta ne eivät vedä vertoja millään tavalla hitaasti nautitulle aterialle tai taulun eteen pysähtymiselle.

Keinoja hidastamiseen on lukemattomia. Yksi niistä on Facebookista löytyvä Hitaammin, vähemmän -ryhmä. Ryhmä on ilmeisesti melko tuore, sillä ensimmäinen tehtävä on marraskuulta. Tuoreudestaan huolimatta ryhmään on kertynyt jäseniä jo lähes 9000, joka on mielestäni selkeä merkki siitä, että nykyinen maailmanmeno ei olekaan välttämättä se paras mahdollinen.