lauantai 3. elokuuta 2013

Retrospektio

Olen nyt pitänyt – ja nimenomaan pitänyt, sillä kirjoittaminen olisi liioittelua – blogia noin kuuden vuoden ajan. Pitkän kirjoitustauon jälkeen tuntuisi olevan sopiva aika tarkastella sekä blogin että itsen menneisyyttä.

Aloitetaan blogista. Vaikka ensimmäisessä merkinnässä (25.9.2007) väitinkin blogin olevan kirjoituksen parantamiseen tähtäävä projekti, sen oli myös selkeästi tarkoitus olla sisällöltään poliittinen, kuten jo nimestäkin voi päätellä. Politiikka selittyy silloisella elämäntilanteella: olin juuri muuttanut Joensuuhun, liittynyt Vasemmistonuorten paikallisyhdistykseen ja tutustunut akateemiseen maailmaan. Niinpä koin blogin olevan jotenkin olemuksellinen osa yhteiskunnallista olemista ja toimimista sekä väline "itsensä todistamiseen", olihan kaikilla muillakin sellainen.

Vaikka blogista löytyy poliittisiakin tekstejä, se on ajan saatossa muodostunut enemmänkin sekalaisten ajatusten kaatopaikaksi. Syitä tähän on monia. Ensinnäkin, poliittisten tekstien tuottaminen vaatisi ensinnäkin – hyi olkoon! – ajattelua. Toiseksi, jotta politiikasta voisi kirjoittaa, sitä pitäisi myös seurata. Käytännössä se vaatisi siis jatkuvaa seuraamista eli aikaa ja vaivaa. Kolmanneksi, politiikka (ajattelemisen ohella) ei vaan kertakaikkiaan ole minun juttuni. Ja neljänneksi, omasta elämästä ja satunnaisista lehtiartikkeleista on paljon helpompi kirjoittaa, niitä kun tulee seuranneeksi pakostakin koko ajan.

Syy siihen, miksi blogia on ennen tätä merkintää päivitetty viimeksi 1.joulukuuta 2011 on suomalaisten kansantauti, masennus. Tuona samaisena joulukuuna minulla diagnosoitiin lievä tai keskivaikea masennus. Blogin kirjoittaminen ja monet muut asiat jäivät diagnoosin jälkeen marginaaliin, aivan kuin vasta se olisi antanut luvan ottaa aikalisän. Masennuksen piikkiin on tietenkin helppo laittaa kaikenlaisia tekoja ja tekemättäjättämisiä, mutta kuten kaikki masennuksen kanssa taistelleet tietävät, se todellakin vie voimat. Itselläni tietoisuus blogista ja "päivitysvelvollisuudesta" (ketä kohtaan ja miksi?) vain lisäsivät ahdistustani. Nyt kun olen saanut elämän jotakuinkin raiteilleen ja ottanut etäisyyttä masennukseen, huomaan vanhoja merkintöjä lukiessani, että masennus on ollut läsnä lähes koko blogin olemassaoloajan erilaisina pahoinvointimuotoina.

Masennuksesta on helppo siirtyä 19.päivään heinäkuuta 2007, jolloin kirjoittamaan positiivisia asioita ylös. Jutun ideana oli osoittaa itselleni, että elämässäni on hyviäkin asioita jatkuvan ahdistuksen ja masennuksen keskellä. En muista mistä ajatus tuolloin tuli, mutta nyttemmin on käynyt ilmi, että se on eräs positiivisen psykologian itsehoitomuodoista, jolla on tutkitusti vaikutuksia mielialaan. Positiivisista asioista kirjoittaminen on näin jälkikäteen varsin helppo nähdä vastareaktiona jo silloin hallinneeseen masennukseen.

Toisin kuin tekstin alussa sanoin, en aio käydä merkintöjä läpi, sillä ne ovat suurimmaksi osaksi merkityksellisiä vain minulle ja muutamalla asianosaiselle. Sen tosin huomasin vanhoja merkintöjä lukiessani, että ajankohtaiset asiat ja erityisesti hölmöt ja/tai väärät mielipiteet ovat saaneet minut innostumaan. Osansa ovat saaneet niin pelien syyttäminen kaikesta, turkistarhaiskujen tuomitseminenkeskustelu kasvisruokapäivästä kuin Uralin perhosen kritiikki ja pari muutakin aihetta. Hölmöissä mielipiteissä on se hyvä juttu, että ne tuskin loppuvat koskaan. Minultakaan.

Ei kommentteja: