Erään shakinpelaajan vaiheita

Ryhdyin aikoinaan pohtimaan sitä, miten olen vain vähän yli vuodessa hurahtanut täysin shakkiin ja onnistunut jopa kehittymään siinä. Koska kyse on kehittymisestä, ryhdyin miettimään sitä prosessia, jonka kautta olen tullut nykyiselle tasolleni ja mitä kaikkea siihen on sisältänyt. Sitä, miksi olen hurahtanut shakkiin, en ole vielä onnistunut selvittämään, joskaan en ole sitä edes vakavasti ottaen miettinytkään. Oma prosessini on sen sijaan mennyt tähän päivään asti jotakuinkin näin:

1. Kiinnostus shakkiin syntyy ja pelejä pelataan miten sattuu. Tässä vaiheessa siirrot ovat lähes täysin arbitraarisia eikä minkäänlaista taktiikka saati strategiaa ole.

Itselläni kiinnostus shakkiin syntyi interrail-matkalla kesällä 2010. Pelasimme Haagin Scheveningenissä vain muutaman pelin ja nekin aikamoisessa humalassa tai pilvessä, mutta silti peleistä jäi kova kipinä peliin. Paikka oli mitä sopivin shakkipeliin tutustumiselle, sillä Scheveningenin mukaan on nimetty eräs sisilialaisen puolustuksen variaatioista.

2. Harrastaja ostaa ensimmäisen shakkilautansa ja on siitä kohtuuttoman ylpeä, sillä jokaisella ei olekaan shakkilautaa (varsinkaan 10 eurolla Citymarketista ostettua) ja vielä harvempi osaa pelata tätä pelien aatelia! Shakkia pelataan miten sattuu, mutta tärkeintä on että sitä pelataan.

3. Täysin sattumanvaraiset pelit käyvät nopeasti turhauttamaan ja innokas harrastaja ryhtyy etsimään netistä lisää tietoa shakista. Ensimmäisenä ja melko hyvänäkin perehdyttäjänä toimii useimmille lienee Wikipedia, jonka kautta satunnaiseen peliin alkaa muodostumaan pikkuhiljaa jotain järkeä.

4. Ensimmäisenä pelaajat törmäävät siihen seikkaan, että shakkinappulat eivät olekaan kaikki samanarvoisia. Tokihan suurin osa tietää jo sen, että kuningas on korvaamaton ja kuningatar on seuraavaksi arvokkain, mutta että lähetit, ratsut ja tornitkin ovat eriarvoisia! Jo pelkästään tämän tiedon varassa pelaaja pystyy kehittämään peliään jonkin verran.

5. Tässä vaiheessa harrastajan hinku pelata shakkia on kasvanut jo niin isoksi, että yksi peli kerrallaan on yksinkertaisesti liian vähän. On pakko saada enemmän pelejä ja nyt! Onneksi elämme juuri tätä aikaa, sillä erilaisista shakkipalvelimista ja -sivustoista ei ole puutetta. Itse päädyin Gameknot-sivustolle ja todettuani sen hyväksi taktiikkaharjoituksineen ja analyysimahdollisuuksineen päädyin ottamaan sen omakseni. Lopulta päädyin myös maksamaan vuosittaisen maksun siitä hyvästä, että taktiikkaharjoituksia saa tehdä rajattomasti ja pelianalyysien määrä kasvoi kymmenestä kolmeenkymmeneen kuukaudessa.

6. Nyt kun peliin on päästy tukevasti kiinni, on aika ryhtyä silmäilemään erilaisia aloituksia, koska jossain kai sanottiin, että pelin kulku luodaan jo aloituksessa. Syitä tähän sen enempää miettimättä harrastaja rupeaakin innokkaasti pänttäämään tietoa kaikista mahdollisista avauksista, joita vain löytää. Tässä vaiheessa on hyvin tärkeää tietää mahdollisimman monen avauksen nimet ja mahdollisesti muutama ensimmäinen siirto, jotta niillä voisi päteä edes itselleen. Tajuamatta sitä, että jokaista avausta ei tarvitse tuntea, koska itse voi vaikuttaa pelin kulkuun ja tyytyä näin vain muutamaan avaukseen, harrastaja päätyy opettelemaan kaikkia avauksia.

7. Avauksista harrastaja etenee nopeasti keskipelin kautta loppupeliin tajuamatta kuitenkaan juuri mitään niihin liittyvistä elementeistä. Tässä vaiheessa rupeaa Wikipediankin tarjoama uusi tieto ehtymään ja harrastajan on aika siirtyä vakavamman tekstin ääreen. Internetin ohella kirjasto on oivallinen paikka aloittaa tiedon kartuttaminen. Itselläni sattui ensimmäisenä käteen Richard Retin kirjoittama Shakkilaudan mestareita, joka osoittautua hyvin nopeasti soveltumattomaksi kirjaksi aloittelijalle. Niinpä päädyin erään toisen pelaajaan suosituksesta tilaamaan Jeremy Silmanin "The amateur's mind" -kirjan, jossa shakkiin tutustutaan alusta lähtien ja opetetaan niin taktiikat kuin strategiatkin.

8. Kun ensimmäiset kirjat on luettu läpi ja mahdollisesti myös opittukin niistä jotain, rupeaa harrastajalla olemaan käsissään varsin mukavasti tietoa shakista ja pelitkin alkavat muistuttaa jo kunnollista shakkia.

9. Nyt kun shakin avaimet ovat jo tukevasti kourassa, harrastaja ryhtyy etsimään itselleen sopivimpia avauksia ja opiskelemaan niitä. Tässä vaiheessa Wikipedia tarjoaa taas oivallisen ponnistuslaudan erilaisiin avauksiin, joskin sen tarjoama tieto niistä on hyvin vaillinaista. Senpä takia harrastaja päätyy tilaamaan muutaman avauksista kertovan kirjan ja taas ollaan siinä tilanteessa, että jokaista avausta kokeillaan, kunnes se oma avaus löytyy satojen mahdollisten joukosta.

10. Jonkinlaisen avaustietämyksen jälkeen useat lähteet ja pelaajat suosittelevat harrastajaa opiskelemaan loppupeliä, sillä tässä vaiheessa harrastajan osaaminen on jo sillä tasolla, että hän häviää pelin keskipelin puolella vain harvoin. Edelleen em. toisen pelaajan suosituksesta ostin em. Jeremy Silmanin loppupelikirjan, joka onkin ollut korvaamaton apu loppupelin hienouksien opiskelussa.

11. Nyt luulee harrastaja jo olevansa niin oppinut ja pätevä shakissa, että voi kirjoittaa blogipostauksia.