Positiivinen perjantai

Kas, kaksi kuukautta on taas vierähtänyt ilman minkäänlaista päivitystä. Aloitetaan siis helpolla, positiivisilla asioilla. Ja koska kaksi kuukautta on ainakin meikäläiselle liian pitkä aikajakso muistettavaksi, käsiteltäköön tässä postauksessa vain hiljattain sattuneita asioita. Jätetään ne sosiologiat ja lehtikatsaukset edelleen hautumaan. :)

Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen se kylmä fakta, että olen työllistynyt. Fakta on sikäli kylmä, että vapaa-aikaa (lue nukkuminen ja koneella istuminen) ei tunnu enää juuri olevan kovasta yrityksestä huolimatta. Ja vaikka varsinaiselta työpaikalta olisinkin poissa, työasiat saattaa silti tulla mieleen. Se on näitä "uuden työn" kiroja. Muuta kylmää työssä ei juuri olekaan, sillä homma on oman alan töitä ja mielenkiintoista. Kyseessä on siis Itä-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteerin virka, joka kestää tällä haavaa joulukuun alkuun asti ja jatkuu toivottavasti ensi vuoden puolella.

Kuluneen kuukauden aikana on elvytetty myös elämän musiikillinen puoli kahden bändin muodossa. Ensimmäinen - Mätä Vittu - soittaa määritelmän mukaan "feminististä punkkia", joka tarkoittaa ilmeisesti covereita niiltä bändeiltä, jotka osaavat tehdä itse biisinsä. Toinen bändi - Samuli Putron toinen mätä vittu - soittaa kevyehköä pop- ja rockiskelmää. Toistan biisejä, tietenkin. Tähän asti treenit on ollut lähinnä yhteen soittamisen opettelemista ja oman paikan hakemista bändissä, mutta eiköhän tästä vielä kuuluisuuteen päästä.

Viimeiseksi julistettakoon lukemisen ilosanomaa! Noin kuukausi sitten törmäsin kirpputorilla Torey Haydenin Auringonkukkametsä -kirjaan, jonka ostin, koska tyttöystäväni tykkää lukea Haydenin kirjoja. Tällä kertaa tosin tartuin itse kirjaan. Ja kas! Seuraavana päivänä kirja olikin jo luettu. Sen jälkeen Haydenin kirjoja onkin tullut luettua jo viitisen kappaletta. Hayden kirjoittaa varsin helppolukuista tekstiä, mutta enemmän nopealukuisuuteen vaikuttaa kirjojen aihe: psykologia. Suosittelen aiheesta kiinnostuineille!