Ei enää koskaan!

Viikonloppuna Porvoon taidehallissa pidettiin Sadonkorjuujuhlat, joissa oli esillä varsin kattava valikoima suomalaisten pienpanimoiden oluita. Tapahtuman pääpaino oli tummissa oluissa, jotka sattuvat olemaan suosikeitani. Kuitenkin varsinainen asia eli olut jäi viikonloppuna sivuosaan vaikka sitä juotiinkin miestä suurempia määriä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ajattelin mennä maistelemaan oluita ja tapaamaan ystäviä, mutta kuten aina, kun mukana useampia ihmisiä, suunnitelmat tapaavat elää ja niinpä jäi oluen maistelukin hyvin vähälle.

Oluen maistelun sijaan viikonlopun aikana käytiin monia hyviä keskusteluja, joiden syvyys vaihteli päivittäisistä asioista tasoille, joissa oman laskuoppini mukaan liikuttiin meta-meta-meta -tasolla. Asioita määriteltiin, niistä väännettiin, välillä vittuunnuttiin ja sitten väännettiin lisää. Ja naurettiin! Keskustelujen aiheita olivat - parhaita mainitakseni - nykyaikaisen ihmisen kyvyttömyys pysähtyä katsomaan asioita ja näkemään niiden kauneutta, älykkyyden ja viisauden erot sekä "kuinka paljon on monta?".

Mitään varsinaisia päätelmiä ei tehty, mutta näissä asioissa matkan tarkoitus korvaa päämäärään. Asioita on hauska pyöritellä puolelta toiselle, pilkkoa ne osiin ja sitten koota taas. Vaikka toisinaan osoitankin hämmästyttävän suurta kyvyttömyyttä ymmärtää asioita, olin matkan lopuksi rikkaampi kuin sinne lähtiessäni.

Normaalista poiketen krapula tuli vasta toisen päivän jälkeen, sopivasti kuusituntiselle paluumatkalle täydessä autossa. Autossa istuessa mielessä kävi ne kuuluisat sanat siitä, miten "en enää koskaan juo mitään". Loppuiltaa kohden olo kuitenkin parantui bulgarialaisten vatsalihasharjoitusten, mustikkakeiton ja banaanin voimin.

Kiitos kaikille osallisille! Ei oteta ihan heti uusiksi :)