Joskus alkukesästä ostettu amppelimansikka tuotti tänään kesän ensimmäisen ja näillä näkymin viimeisen mansikkansa. Vaikka maku olikin kirpeähkö auringon puutteesta johtuen, oli mansikka oma ja makoisa. Nam!
Myös tieto siitä, että työt loppuu on varsin miellyttävä. Totta puhuakseni työt eivät oikeastaan lopu vaan taukoavat noin kahdeksi kuukaudeksi. Tällä välin ehdin saada opinnäytetyöni hyvään alkuun ja rentoutua Etelä-Suomessa kavereiden kanssa.
Päivän pohdinta: jos touretten syndroomasta kärsivä asuu yhteisössä, jossa ei kiroilla yhtään, miten syndrooman oireet ilmenevät?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti