Jotkut sanat saavat merkityksensä vain suhteessa toiseen sanaan. Esimerkiksi sanoja isä, kylmä tai vanha ei voi käyttää etteikö samalla viitattaisi sanan tarkoittaman ominaisuuden vastakkaiseen ominaisuuteen. Isä -sana saa merkityksensä vasta lapsen myötä, kuten kylmäkin on käsitettävissä vasta lämpimään suhteutettuna.
Samaa logiikkaa seuraten myös asiakas -sana on ymmärrettävissä vain toisen osapuolen kautta, asiakaspalvelijan. Asiakkaana oleminen vaatii aina jonkin tason vuorovaikutusta toisen asiakaspalvelijan kanssa. Ja vuorovaikutuksessahan ollaan aina riippuvaisia toisesta osapuolesta, voisi ehkä jopa puhua asiakkaan olevan alisteisessa asemassa toiseen osapuoleen nähden. Tällainen asetelmahan ei toki käy nykyaikaiselle individualistille, joka haluaa olla oman elämänsä herra ja/tai rouva.
Ongelma on helposti poistettu. Edellä mainittu riippuvuussuhteesta kärsivä asiakas saa itsenäisyytensä ja kunniansa takaisin kun aletaan puhua kuluttajasta asiakkaan sijaan. Kuluttaja -sana kun voidaan ymmärtää itsenäisenä ilman viittauksia muihin osapuoliin.
Lisäksi kuluttajana oleminen vapauttaa kuluttajan tilanne- ja tilasidonnaisuudesta. Näkisin asiakkuuden olevan sidottu tiettyihin paikkoihin ja tilanteisiin: kauppaan, puhelinpalveluun ja muihin vastaaviin. Kuluttamista sen sijaan voi tehdä lähes missä vain. Autolla ajaminen, musiikin kuunteleminen ja syöminen on kuluttamista.
Ja sitten varsinaiseen asiaan. Kieli ja sanojen valinnat ohjaavat ajatteluamme. Käyttämämme sanat ohjaavat sitä, miten maailman näemme ja koemme: ajattelemme kuten puhumme. Viimeisen vuosikymmenen aikana julkisuudessa on mielestäni siirrytty puhumaan enemmän kuluttajista kuin asiakkaista ja kaiken ymmärrykseni mukaan tämä ei voi olla vaikuttamatta ihmisiin.
Miksi on siirrytty puhumaan kuluttajista ja miten se on vaikuttanut meihin?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti