Positiivinen perjantai

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni blogin suhteen ja yrittää kirjoittaa viikottaiset kolme kirjoitusta aiheista, joista kirjoitin jo aiemmin. Se lienee jo yksinäänkin riittävän positiivinen asia.

Positiivisten asioiden kirjoittaminen olisi helpompaa jos viikolla muistaisi kirjoitella niitä ylös. Nyt pitää painiskella muistin kanssa ja yrittää keksiä jotain viikon tapahtumista, joista voisi kirjoittaa.

Tulevien kirjoitusten suhteen olen varsin toiveikas. Tälläkin hetkellä edessäni on Allardtin ja Littusen "Sosiologian perusteet" vuodelta 1972, josta ajattelin hieman kirjoittaa sosiologian perusteita auki. Toisekseen "paperilaatikossani" on muutamia lehtikirjoituksia, joita voin käyttää, mikäli uusista lehdistä ei löydy mitään mielenkiintoista aihetta. Parhaat aiheethan löytyy tietenkin iltapäivälehdistä, mutta viime aikoina en ole käynyt missään, missä iltapäivälehtiä olisi. Ja positiiviset asiat.. no, niitähän on päivät täynnä, kunhan pitää vain silmät auki. :)

Positiivinen perjantai

Kas, kaksi kuukautta on taas vierähtänyt ilman minkäänlaista päivitystä. Aloitetaan siis helpolla, positiivisilla asioilla. Ja koska kaksi kuukautta on ainakin meikäläiselle liian pitkä aikajakso muistettavaksi, käsiteltäköön tässä postauksessa vain hiljattain sattuneita asioita. Jätetään ne sosiologiat ja lehtikatsaukset edelleen hautumaan. :)

Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen se kylmä fakta, että olen työllistynyt. Fakta on sikäli kylmä, että vapaa-aikaa (lue nukkuminen ja koneella istuminen) ei tunnu enää juuri olevan kovasta yrityksestä huolimatta. Ja vaikka varsinaiselta työpaikalta olisinkin poissa, työasiat saattaa silti tulla mieleen. Se on näitä "uuden työn" kiroja. Muuta kylmää työssä ei juuri olekaan, sillä homma on oman alan töitä ja mielenkiintoista. Kyseessä on siis Itä-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteerin virka, joka kestää tällä haavaa joulukuun alkuun asti ja jatkuu toivottavasti ensi vuoden puolella.

Kuluneen kuukauden aikana on elvytetty myös elämän musiikillinen puoli kahden bändin muodossa. Ensimmäinen - Mätä Vittu - soittaa määritelmän mukaan "feminististä punkkia", joka tarkoittaa ilmeisesti covereita niiltä bändeiltä, jotka osaavat tehdä itse biisinsä. Toinen bändi - Samuli Putron toinen mätä vittu - soittaa kevyehköä pop- ja rockiskelmää. Toistan biisejä, tietenkin. Tähän asti treenit on ollut lähinnä yhteen soittamisen opettelemista ja oman paikan hakemista bändissä, mutta eiköhän tästä vielä kuuluisuuteen päästä.

Viimeiseksi julistettakoon lukemisen ilosanomaa! Noin kuukausi sitten törmäsin kirpputorilla Torey Haydenin Auringonkukkametsä -kirjaan, jonka ostin, koska tyttöystäväni tykkää lukea Haydenin kirjoja. Tällä kertaa tosin tartuin itse kirjaan. Ja kas! Seuraavana päivänä kirja olikin jo luettu. Sen jälkeen Haydenin kirjoja onkin tullut luettua jo viitisen kappaletta. Hayden kirjoittaa varsin helppolukuista tekstiä, mutta enemmän nopealukuisuuteen vaikuttaa kirjojen aihe: psykologia. Suosittelen aiheesta kiinnostuineille!

Positiivinen perjantai

Blogin päivittäminen jäi heinäkuussa näköjään hiukan vähemmälle eli kokonaan pois, mutta syykin on mainio: olin reilaamassa. Tai ainakin uskottelin sen olevan pätevä syy, sillä ulkomaillahan ei ole internettiä.

Ensimmäinen positiivinen asia liittyykin juuri matkaan. Matka kokonaisuudessaan oli jo huikea elämys, mutta myös yksittäiset tapahtumat matkan varrella olivat varsin positiivisia. Vai miltä kuulostaa halpa punaviini (70snt/plo), patonki ja Pariisin Kevät Seinen rannalla? Tai päivän mittainen makoilusessio aurinkorannalla (toisinaan kylmän, mutta useimmiten lämpimän) oluen kanssa? Toinen matkaan - tai oikeammin sen loppumiseen - liittyvä positiivinen asia on ehdottomasti kotiinpaluu. Vaikka ulkomailla mukavaa olikin, mikään ei voita sitä tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta, jonka kotimaa tarjoaa. Täällä ei tarvitse miettiä veden juotavuutta, taskuvarkaita tai hepatiitteja. Toisaalta, täällä joutuu miettimään työttömyyttä ja muita velvoittavia asioita, joista ulkomailla ei ollut tietoakaan. Parempi kuitenkin näin.

Kolmas positiivinen asia liittyy edellä mainittuun työttömyyteen, joka näillä näkymin loppuu ainakin vuoden loppuun saakka. Joensuussa on auki ainakin neljä paikkaa, joihin pääseminen on melko todennäköistä. Paikkoja en tietenkään itsekkäistä syistä sano, mutta todettakoon, että jokaisessa paikassa palkka ja mielekkyys ovat käänteisesti verrannollisia.

Positiivinen perjantai

Sain tälle kuulle Joensuun sosiaalitoimistolta peräti 108 euroa rahaa, koska sain viime kuussa takautuvasti asumistukea. Rahat on siis todella tiukilla eikä sekään helpota yhtään, että näistäkin vähistä pitäisi säästää mahdollisimman paljon Euroopan reissuun. Asioita voi lähestyä onneksi monelta kantilta ja näkökulmaa muuttamalla ongelmat muuttuvat haasteiksi.

Niinpä päätin aloittaa kokeilun siitä, miten vähällä rahalla voin selvitä. Tavoitteena on selvitä alle 500 eurolla kuussa, joka ei ainakaan toistaiseksi vaikuta mahdottomalta. Rahat jakautuvat niin, että vuokraan menee 220e ja loput ruokaan, laskuihin ja humputteluun. Ruokaan olen varannut 6,5e per päivä eli 195e/kk, joka on jo nyt osoittautunut liian isoksi summaksi, sillä neljässä päivässä ruokatilin saldo on kymmenisen euroa plussan puolella. Hiukan työlästähän tällainen on, mutta toisaalta on jännittävä nähdä, miten pieneen kulutukseen voin päästä.

Ja ruoasta puheenollen, Joensuuhun on avattu Punnitse&Säästä -kauppa. Kaupasta saa kaikenlaista kivaa pavuista mausteisiin ja pikkuherkuista ekologisiin pesuaineisiin. Liikkeen nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä eihän siellä mitään rahaa säästä kun tekee mieli kokeilla kaikkea uutta. Tein tänään pikainventaarion kauppaan ja bongasin muutaman uuden ruoka-aineen, joita on ehdottomasti kokeiltava. Huomenna ajattelin kokeilla täytettyjä viininlehtiä ja joskus myöhemmin misokeittoa.

Positiivinen perjantai

Kovasta yrityksestä (heh, heh) huolimatta en ole saanut kirjoitettua niitä kolmea postausta viikossa, joista jo jossain aiemmassa postauksessa sanoin. Etenkin sunnuntain sosiologia on tuottanut ongelmia, siihen kun pitäisi paneutua enemmän kuin kahteen muuhun. No, nyt kuitenkin jälkijunassa positiiviset jutut viime viikolta.

Olin ensimmäistä kertaa tänä vuonna mökillä. Tai itseasiassa taisin olla ensimmäistä kertaa vuosiin. Vaikka vesi olikin vielä liian kylmää uitavaksi, edes saunasta, parin päivän oleilu luonnon helmassa oli silti parhautta. Varsinkin yöllä oli mahtavaa, sillä äänimaisema oli täysin erilainen kuin kaupungissa. Autotien tasaista suhinaa ei ollut eikä mitään muutakaan taustahälyä ja järvi vahvisti erilaisten lintujen laulun. Varsin onnistuneet pari lomapäivää.

Heinäkuun reilausreissu näyttää toteutuvan surkeasta rahatilanteesta huolimatta. Tänään päätin reissusta kaksi asiaa: haluan syödä pizzaa Italiassa ja juoda olutta Tsekeissä, loppureissu voikin sitten olla mitä vaan. Muiden matkaajien toiveissa on ainakin Barcelona ja Amsterdam. Siinäpä sitä onkin hommaa kolmelle viikolle ihan tarpeeksi. Hiukan jo jännittää. :)

Positiivinen perjantai

• Grillijuhlat Laatokan kommuunilla, jossa oli tarjolla paljon hyvää ruokaa, seuraa, olutta sekä saunomista. Sain maistaa myös ensimmäistä kertaa aitoa kiinalaista riisiviinaa, joka ansaitsi välittömästi paikkansa Budapest -konvehtien ja Fazerin vihreiden kuulien rinnalla.
• Sain viimeinkin lähdettyä uimaan, joka on positiivista jo sinänsä. Lisäksi keskustelut uimahallin saunassa sai hyvälle mielelle, vaikka aihe oli niinkin kiinnostava kuin siitepöly. Uimahallin saunassa on vaikea herättää keskustelua, koska aiheet on pidettävä sellaisella tasolla, ettei kukaan loukkaannu. Usein saunassa puhutaankin säästä tai päivän kalareissusta, mutta toisinaan aiheet karkailevat päivän politiikkaan tai muihin mielenkiintoisiin aiheisiin.
• Selasin vanhoja merkintöjä ja huomasin, että viime vuoden heinäkuun 21.päivä olin haastanut erään ystäväni "One hundred push ups" -ohjelmaan. Ohjelma kestää kokonaisuudessaan kuusi viikkoa jos pystyy etenemään suunniteltua tahtia. Itse en pysynyt suunnitellussa aikataulussa, sillä olen vieläkin kolmannen viikon kohdalla. Liekö olisi hitunen laiskuuttakin mukana? :D
• Kirjastossa käydessäni bongasin sieltä Vaihtokorin, johon kukin voi tuoda kirjojaan ja viedä muutaman matkassaan. Kerrassaan loistava idea, vaikkei se niin uusi olekaan.
  
• Tänään kolahti postiluukusta Humanistisen Ammattikorkeakoulun kirjekuori, joka sisälsi tutkintotodistukseni. Tänään otan bussin alleni ja matkustan Heinolaan juhlimaan valmistumistani.

Positiivinen perjantai

Uuden Kulman valtaajat häädettiin keskiviikkoaamuna poliisin runsaalla ylivoimalla. Viittä unista valtaajaa varten oli paikalle tullut kolme poliisiautoa, joissa kuuleman mukaan oli myös poliisikoirat mukana. Lisäksi poliisit olivat varustautuneet mellakkakilvin ja pampuin. Valtaajat poistuivat talosta kuitenkin sovulla ja talon ovet suljettiin runsain raudoin.

Tämä ei tietenkään ollut viikon positiivinen juttu, sillä monet joensuulaiset ihmiset menettivät tärkeäksi kokemansa paikan. Häätö kuitenkin poiki parikin tapahtumaa, jotka olivat tunnelmaltaan aivan loistavia. Ensinnäkin häädön johdosta pidettiin talon kriisikokous, joka jatkui kaupunginjohtaja Meriläisen tenttaamisella taidemuseolla. Positiiviseksi tilanteen teki tunnelmaan sopiva sää: vettä satoi kaatamalla, mutta silti noin 70-henkinen jaksoi kuunnella kaupunginjohtajan ympäripyöreää puhetta lähes 45 minuuttia. Tapahtumasta uutisoi skandaalihakuisesti Karjalainen ja hiukan objektiivisemmin Uljas.

Toinen häädön johdosta syntynyt tapahtuma oli seuraavana päivänä pidetty suunnittelukokous, josta muodostui spontaani mielenosoitus ja joka jatkui lyhyehkönä kadunvaltauksena. Tunnelma oli katossa kummassakin tapauksessa ja ainakin minuun tapahtumissa vallinnut yhteishenki valoi uskoa talon takaisin saamisesta. Taistelu jatkukoon!

Positiiviset asiat no. 14

Viime aikoina tämän blogin kanssa on pitänyt melko hiljaista. Ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät vielä ole huomanneet. Syy on kuitenkin varsin pätevä: opiskelu. JONKA SAIN VIHDOINKIN LOPPUUN! Eli vihdoin ja viimein, puolitoista vuotta norminmukaisen valmistumisajan jälkeen, valmistun yhteisöpedagogiksi. Valmistujaisjuhlia tanssitaan näillä näkymin 5.kesäkuuta luultavasti Heinolassa, koska äiti lupasi leipoa kakun. Että tervetuloa.

Toinen, blogiin liittyvä asia. Jossain toisessa blogissa, jonka nimeä en tähän hätään saa päähäni, oli sovellettu seuraavanlaista ideaa. Viikon jokaiselle päivälle oli valittu teema, kuten valokuva-maanantai, turhuus-tiistai ja niin edelleen. Ja koska päivitän tätä blogia omasta mielestäni liian harvakseltaan, ajattelin kokeilla samanlaista lähestymistapaa. Jos vaikka saisin puhallettua hiukan eloa tähän blogiin. Aluksi tyydyn kirjoittamaan kolmena päivänä viikossa aiheista:

- alkuviikon lehtikatsaus - jonkun hölmön kirjoituksen vielä hölmömpää kommentointia, materiaalina iltapäivälehdet ja Itä-Häme.
- positiivinen perjantai - viikon positiiviset tapahtumat. Ihan vaan muistuttaakseni itseäni, että maailma ei lopulta ole ihan paska paikka.
- sosiologia-sunnuntai - sosiologian teoriaa sovellettuna milloin mihinkin

Ja tokihan kirjoitan edelleen sekalaisia ja/tai sekavia huomioita erinäisistä asioista.

Viestejä menneisyydestä

Elämä on taloudellisesti perseellään. Aamulla vielä vitutti ja huolestutti, kunnes asiapapereita tonkiessani löysin vanhan kirjoituksen. Se muistutti oivallisesti siitä, että huonot asiat eivät aina seuraa huonoja asioita. Elämänviisauksia à la Koponen, olkaa niin hyvät!

"Toisinaan tarjoutuu tilaisuus vaihtaa lusikoiden ja haarukoiden paikkaa, koska kummatkin ovat loppu."

Positiiviset asiat, no. 13

Punaisella pulkalla katosi
lapsi kallion taakse, laski
kuin aurinko.
Taivas jäi, ja huurteiset männyt.

-Pentti Saaritsa

Positiiviset asiat, no. 12

"Käytähän lussasi 5e. Menikö vahingossa lehtilaatikkoon?"

Näin luki kirjekuoressa, jossa joku ystävällinen henkilö oli lähettänyt viiden euron plussasetelin, joka oli vahingossa mennyt lehtikeräykseen. Kuoressa Kuopion leima ja ensimmäisen luokan postimerkki.

Hauskaa asiassa on se, että plussaseteli oli taloyhtiön lehtilaatikossa, joten löytäjäkin luultavasti asuu tässä samassa pihapiirissä :)

Ihanat aamut

Tämän viikon olen yrittänyt totutella uuteen unirytmiin, koska työt Valion "Siperiassa" alkaa taas huomenna. Pyrin heräämään kuudelta ja menemään nukkumaan viimeistään klo 23.00. Uuteen unirytmiin totuttelu vaatii tiukkaa itsekuria, sillä olen tottunut menemään nukkumaan joskus puolen yön jälkeen, joskus vasta aamulla.

Aikaisessa heräämisessä on jotakin taikaa, tuntuu siltä kuin kaikki olisi mahdollista. Näinä kolmena aamuna kun olen herännyt kuudelta, olen heti aamusta lukenut pari tuntia kaikenlaisista asioista, tehnyt ainakin jossain mittakaavassa opinnäytetyötä, lukenut hieman lisää, jaksanut lenkkeillä ja käydä vielä uimassakin. Ihmeellistä!

Aikaisissa aamuissa on myös mahtavaa se ääretön hiljaisuus, joka kerrostalossa on todella harvinaista herkkua. Aikaisten lintujen laulu ikkunan takana, villasukkien hiljainen töpöttely kun hiivin huoneesta toiseen ja kirjan sivujen äänet ja vanhan paperin tuoksu tuntuvat kaikki olevan täynnä samaa tunnetta..

"Kaikki järjestyy."

Kirje ystävälle

Hei!

Ajattelin kirjoittaa sinulle kiittääkseni sinua menneistä vuosista ja pelkästä olemassaolostasi. Mukavaa kun olet ollut osa elämääni ja olet toivottavasti myös jatkossa. Minulla on ollut kanssasi mukavaa, vaikka välillä onkin ollut vähän vaikeaa ymmärtää toimiasi (ja sinun varmasti minun toimia). Satunnaiset riidat eivät ole kuitenkaan pilanneet välejämme, vaikka hetken aikaa onkin pitänyt hiljaista. Muistatkos esimerkiksi sitä kun tai sitä yhtä kertaa, jolloin? No, onneksi niistä päästiin yli ja ystävyys jatkuu.

Haluaisin myös pyytää anteeksi menneiden vuosien käytöstäni. Silloinkin kun, sanoin niin, vaikka tiesin oikein hyvin, että. Olen pahoillani siitä.

Olet ollut myös oivallinen opettaja. Olen kiitollinen sinulle siitä, että opetit minulle aikoinaan. Siitä on ollut elämässäni yllättävää hyötyä. Kiitos :)

Parhain terveisin,

ystäväsi Minä

Valmistuminen pelottaa

Matka viimeisistä opinnoista valmistumiseen on ollut tuskallisen pitkä, mutta nyt se näyttää vihdoin olevan tapahtumaisillaan. Jos käytetään vertausta matkan kulkemiseen, tämä matka on täynnä lyhyitä ja epävarmoja askeleita, joista jokainen on tosin vienyt lähemmäksi määränpäätä.

Osaksi syy on itsessä ja saamattomuudessani. Laiska kun olen, en ole tehnyt valmistumisen eteen juuri mitään, hakenut aiheita tai muuta sellaista. Laiskuuden lisäksi valmistuminen pelottaa ja pelko halvaannuttaa. Ehkä kaikista eniten pelottaa juuri tulevaisuus, joka itsepäisesti pitää itsensä piilossa ja kuitenkin odottelee jo seuraavan nurkan takana. Yksi jakso elämästä loppuu ja toinen alkaa. "Mitä tästä eteenpäin?" kyselen jatkuvasti itseltäni. Tähän asti elämä on ollut Valtion taholta turvattua, opintorahaa on tullut enemmän tai vähemmän säännöllisesti, vuokran on saanut maksettua ja satunnaisesti on riittänyt rahaa jopa ruokaankin. Epävarmuus lienee se sana jota haen. Mutta mitäs hauskaa siinä olisi jos kaiken tietäisi etukäteen?

Päivän positiiviseen asiaan. Edellä mainitun laiskuuden takia olin tänään kahden vaiheilla, josko lähtisin kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita vai tekisin jotain ruokaa kaapista löytyvistä raaka-aineista. Ja kuten kuten arvattu, laiskuus vei voiton. Kaapista löytyi valmiiksi keitettyjä valkoisia papuja, vanhaa ruisleipää ja tomaattisosetta, joista syntyi vähintäänkin kohtuullisen makuisia ruisleipä-papupihvejä. Leipää voi siis käyttää näinkin :)

Positiiviset asiat, no. 11

Kummallisista paikoista sitä löytääkin huvia. Eilen selasin sattumalta Suomen kasviota ja voin sanoa, että en ole pitkään aikaan nauranut niin hyvin. Kasvit on nimennyt joku suuri humoristi tai sitten vika on lukijassa. Kirjan parhaimmistoa:
- hörtsö
- nyylähaarikko
- hilmiö

..ja sokerina pohjalla..

PYÖRÖSÄTKIN! :D

Positiiviset asiat, no. 10

Joskus alkukesästä ostettu amppelimansikka tuotti tänään kesän ensimmäisen ja näillä näkymin viimeisen mansikkansa. Vaikka maku olikin kirpeähkö auringon puutteesta johtuen, oli mansikka oma ja makoisa. Nam!

Myös tieto siitä, että työt loppuu on varsin miellyttävä. Totta puhuakseni työt eivät oikeastaan lopu vaan taukoavat noin kahdeksi kuukaudeksi. Tällä välin ehdin saada opinnäytetyöni hyvään alkuun ja rentoutua Etelä-Suomessa kavereiden kanssa.

Päivän pohdinta: jos touretten syndroomasta kärsivä asuu yhteisössä, jossa ei kiroilla yhtään, miten syndrooman oireet ilmenevät?

Positiiviset asiat, no. 9

Täytynee tunnustaa tappionsa ja myöntää, että yksi postaus päivässä on liikaa vaadittu. Ehkä tyydyn kirjoittelemaan muutaman päivän välein ja miksei useamminkin jos jotain positiivista tapahtuu.

Tänään on tapahtunut muutamakin hyvä asia. Ensinnäkin sain tietää, että työt eivät jatku ensi viikon jälkeen. Tässä ei sinänsä ole mitään positiivista, mutta puolentoista kuukauden tauko töistä tarjoaa oivan tilaisuuden tehdä päättötyötä. Ehkä jopa saada sen lähes valmiiksikin, kuka tietää. Toiseksi, ehkä noin kuukausi sitten potkaisin onnistuneesti läppärin laturin paskaksi. Tänään sain haettua uuden laturin postista, joka oli ilmeisesti maisemamatkailemassa Kuopion suunnilla.

Positiiviset asiat, no. 8

Näinhän tässä kävi, että joka päivä ei ehdi/jaksa/halua päivittää tätä, mutta nytpä röpläytän sitten neljän päivän edestä.

TORSTAI: Muistot ovat siitä jänniä, että ne voivat laukaista mikä tahansa: haju, maku tai jopa yksi sanakin. Aamulla töihin polkiessa oli jo varsin syksyinen tunnelma. Ilma oli kylmä ja raikas ja siinä tuoksui jo luonnon kuolema, märkä multa sekä savu. Aamun tuoksut ja fiilis toivat mieleeni nuoruusvuosien syksyiset omenavarkausreissut, valopiilon ja syksyn ensimmäiset kouluaamut. Myöhemmiltä vuosilta mieleen tuli eräs matka Ikosen Jannen kanssa kun lintsattiin koulusta ja mentiin Rullalle soittelemaan.

PERJANTAI: Katsottiin iltasella Mehiläisen elokuva ja syötiin sen seitsemän sortin herkkuja ähkyyn asti. Vaikka elokuva ei ollutkaan mitenkään säväyttävä, ilta oli silti varsin onnistunut.

LAUANTAI: Maksoin vuokran. Ei mikään kummoinen asia, mutta kun asetetaan asia oikeaan mittakaavaan, olen aika onnellisessa asemassa kun pystyn maksamaan vuokrani.

Tänään tein uutta intialaista ruokaa, hara bhara kababseja eli kasviksista tehtyjä pihvejä sekä boondi raitaa eli jugurttisalaattia, jossa on kikherneitä ja mausteita. Kuten jo aikaisemmassa merkinnässä kirjoitin, uuden ruokaidean oppiminen, jonka myötä keittotaito kehittyy enemmän kuin pelkän ohjeen omaksumisella. Näin ollen keittotaitoni on taas hieman kehittyneempi.

Positiiviset asiat, no. 7

TÄNÄÄN: Työt vie kauheasti energiaa muulta toiminnalta, kuten kotitalouden tai parisuhteen hoidolta. Pusun antaminen, halaaminen tai muu sellainen huomionosoitus on olevinaan liian raskasta. Tänään jaksoin kuherrella hetken aikaa ja heti tuntu elämä paljon paremmalta :)

EILEN: Iltavuorosta tullessani jääkaapissa odotti chilisuklaamuffinsseja.

TOISSAPÄIVÄNÄ: Menin töiden jälkeen oluelle kaverin kanssa ja sain EHKÄ aiheen opinnäytetyölle. Se on Helvetin Hyvä, koska noin vapusta asti olen stressannut koulua ja sen loppumista.

Positiiviset asiat, no. 6

Tässä iltasella tein sipulipiirakkaa, jonka ohjeen lainasin Ituhipin köökkilokista. Toki muokkasin ohjetta hiukan, mutta siitä huolimatta tulos oli sipulipiirakka, joskin fetalla ja pinaatilla ryyditettynä.

Uusi ruokaohje on aina lisää taitoa keittiössä. Minun nähdäkseni tärkeää ei ole oppia uutta ruokaohjetta, jonka osaa toistaa tarvittaessa. Sen sijaan tärkeää on uuden ruoan idean tajuaminen, sen mistä ruoassa on kyse. Tuloksena on paljon monipuolisempi keittotaito: yhden ohjeen pohjalta voi tehdä vain yhden ruoan, mutta yhden idean pohjalta voi tehdä kymmeniä ja taas kymmeniä muunnoksia samasta ruokalajista.

Viime aikoina olen myös kärsinyt kohtauksista, jotka ovat melko harvinaisia. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vaarallinen kohtaus, vaan kyse on Niskasta Kiinni -kohtauksesta. Kohtauksen oireisiin kuuluu muun muassa valtava energisyys, positiivinen asenne ja halu tehdä Hyödyllisiä Asioita. Tänäänkin sain kirjoitettua yhden sivun lisää port foliooni.