Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkinen tila. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste julkinen tila. Näytä kaikki tekstit

lauantai 30. toukokuuta 2009

Positiivinen perjantai

Uuden Kulman valtaajat häädettiin keskiviikkoaamuna poliisin runsaalla ylivoimalla. Viittä unista valtaajaa varten oli paikalle tullut kolme poliisiautoa, joissa kuuleman mukaan oli myös poliisikoirat mukana. Lisäksi poliisit olivat varustautuneet mellakkakilvin ja pampuin. Valtaajat poistuivat talosta kuitenkin sovulla ja talon ovet suljettiin runsain raudoin.

Tämä ei tietenkään ollut viikon positiivinen juttu, sillä monet joensuulaiset ihmiset menettivät tärkeäksi kokemansa paikan. Häätö kuitenkin poiki parikin tapahtumaa, jotka olivat tunnelmaltaan aivan loistavia. Ensinnäkin häädön johdosta pidettiin talon kriisikokous, joka jatkui kaupunginjohtaja Meriläisen tenttaamisella taidemuseolla. Positiiviseksi tilanteen teki tunnelmaan sopiva sää: vettä satoi kaatamalla, mutta silti noin 70-henkinen jaksoi kuunnella kaupunginjohtajan ympäripyöreää puhetta lähes 45 minuuttia. Tapahtumasta uutisoi skandaalihakuisesti Karjalainen ja hiukan objektiivisemmin Uljas.

Toinen häädön johdosta syntynyt tapahtuma oli seuraavana päivänä pidetty suunnittelukokous, josta muodostui spontaani mielenosoitus ja joka jatkui lyhyehkönä kadunvaltauksena. Tunnelma oli katossa kummassakin tapauksessa ja ainakin minuun tapahtumissa vallinnut yhteishenki valoi uskoa talon takaisin saamisesta. Taistelu jatkukoon!

torstai 19. helmikuuta 2009

Muista aina liikenteessä..

"Kaatuva puu murjoi tytöt", "näin tunnistat diabeteksen oireet", "kymmenet lapset airastuivat uimahallissa", uutisoi eilinen Iltalehti pelkällä etusivullaan. Tahti jatkuu seuraavilla sivuilla: "tuhansille potkut", "mies löydettiin kuolleena jäältä". Koko lehdestä on vaikea löytää edes yhtä "oikeaa" uutista, jossa ei olisi kyse jostakin dramaattisesta tapahtumasta. Yhden lehden perusteella näyttäisikin siltä, että Suomi on vaarallinen maa elää.

Edellisten valossa ruotsalainen sosiaalipsykologi Thomas Johansson puhuu ihan aiheestakin riskiyhteiskunnasta, jossa jatkuvan informaatiotulvan tuloksena ihmiset tulevat yhä tietoisemmiksi itseään ympäröivistä riskeistä. Riskitietoisuuden kasvamisen seuraus ei ole järin valoisa, ainakin mikäli Johanssonia on uskominen: "ja tästä tulee sitten osa tietoisuuttamme ja elämänasennettamme". Alamme siis käyttäytyä uutisista saamamme kuvan mukaisesti ja näemme jatkuvasti uusia riskejä ympärillämme. Tokihan ihminen on kautta aikojen tiedostanut riskit, mutta aikaisemmin ne ovat tulleet ihmisen lähiympäristöstä, josta on syytäkin olla tietoinen. Toista on nykyään, kun tietoa tulee ympäri maapalloa. Tämä johtaa siihen, että ihminen on tietoinen myös sellaisista riskeistä, jotka eivät häntä kosketa.

Muistelen myös lukeneeni erästä psykologista tutkimusta, jonka mukaan uutiset ikään kuin kertautuvat ihmisen mielessä. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka ihminen ymmärtää lukevansa samasta tapahtumasta kertovia erillisiä juttuja, hän hahmottaa ne erillisinä tapauksina. Tämä merkitsee sitä, että mitä enemmän jostakin tapauksesta uutisoidaan, sitä todennäköisemmältä se ihmisestä tuntuu. Yhdessä aiemman kanssa ei siis ole ihme, että ihmiset ovat alkaneet pelkäämään kaikenlaista. Hyvänä esimerkkinä hiljattain sattunut Heinolan kirvessurma, joka on herättänyt heinolalaisia miettimään omaa turvallisuuttaan. Olen kuullut keskusteluja muun muassa siitä, että ovea ei enää saisi avata vieraille ihmisille, koska koskaan ei voi tietää mitä hulluja siellä on. Toisaalta kaikkien ihmisten näkeminen mahdollisiksi uhkiksi on naurettavaa. Toisaalta taas huolestuttaa perusluottamuksen katoaminen; minne se on kadonnut ja saadaanko sitä koskaan takaisin?

Riskit ovat vain yksi mahdollisuus muiden joukossa. Mahdollisuuksien kasvaminen vaikuttaa negatiivisesti myös muilla tavoilla. Esimerkiksi psykologi Barry Schwartz puhuu valinnanvarasta ja sitä seuraavasta halvaantumisesta, kun ihminen ei enää osaa/uskalla valita itselleen sopivaa tuotetta. Kuten Schwartz puheessaan osoittaa, pelkästään yhden keksipaketin ostamisesta on tullut haastava tehtävä. Mitä jos valitsenkin väärin? Entä jos on olemassa vielä parempia keksejä? Kun valinta sitten lopulta tehdään, jäädään edelleen miettimään muita mahdollisuuksia. Olikohan tämä nyt kuitenkaan se paras mahdollinen paketti?

Mahdollisuudet vaikuttavat oikeastaan kaikkeen, jossa on mahdollisuus edetä ja kehittyä (tai taantua, kuten näkisin heinolalaisten tehneen). Kun yksi taso on saavutettu, uudet riskit/mahdollisuudet ovat jo edessä päin. Esimerkiksi ruoanlaitossa hyvään alkuun pääsee parilla kattilalla ja helpoilla perusresepteillä. Taitojen kasvaessa reseptit vaikeutuvat ja raaka-ainevalikoima laajenee. Kun niilläkään ei enää päästä tarpeeksi pitkälle, voidaan alkaa hankkimaan erilaisia laitteita, joiden avulla ruokaa voidaan entisestään jalostaa, ja niin edelleen.. Sama pätee myös taantumiseen. Jos kaikki ovat mahdollisia huijaajia, mikseivät he voisi olla myös mahdollisia kirvesmurhaajia, terroristeja tai poliitikkoja!

En halua tällä kirjoituksella kritisoida kehittymistä, varovaisuutta tai muuta sellaista. Haluan kuitenkin kysyä, mikä on tarpeeksi?

torstai 1. toukokuuta 2008

Kaupunki kuuluu kaikille!

Vappuaattonoa noin 25-henkinen Vapaa Joensuu -kollektiivi valtasi kauppakeskus Iso-Myyn hetkeksi omaehtoiseen ja epäkaupalliseen käyttöön. Tarkoituksenaan kollektiivilla oli osoittaa, miten julkinen tila on alistettu pelkästään kaupalliseen käyttöön jättäen ihmisten omat tarpeet syrjään. Valtaus alkoi noin 14.20 ja lähes heti valtauksen alettua paikalle saapui kauppakeskuksen vartija ja vähintään viisi poliisia, jotka ajoivat meidät pois "kiinteistön omistajan käskystä". Kiinteistön omistaja itsekin oli paikalla seuraamassa valtausta, muttei vaivautunut laskeutumaan ylhäisyydestään keskustelemaan valtaajien vaatimuksista tai näkemyksistä yhteisen tilan ongelmista.

Tapahtuma - etenkin poliisien ripeä toiminta järjestyksen palauttamiseksi, kiitos siitä! - toi hienosti esille nykyisen julkisen tilan päätarkoituksen, kuluttamisen ja pääoman arvon lisäämisen sekä lisäksi sen, että juuri minkäänlaista poikkeavaa käyttäytymistä näissä tiloissa ei hyväksytä. Ihmiset on ikäänkuin syrjäytetty valtavan kulutuskoneiston osiksi: omaa elämäänsä saa elää, kunhan se tapahtuu talouden ehdoilla. Täysin harmiton - lukuunottamatta heränneitä ajatuksia - ja väkivallaton toiminta ollaan valmiita tukahduttamaan jopa väkivalloin.

Taistelu aidosti julkisen julkisen tilan puolesta jatkukoon!