Persoonallisuustesti vol.2

Sähköpostin kätköistä löytyi yllättäen syyskuussa 2008 tehdyn persoonallisuustestin tulokset. Syksy 2008 oli ilmeisesti sitä aikaa kun "löysin itseni" eli luin uskomattomat määrät kirjoituksia introverttiydestä ja temperamentista muutenkin. Suurimmalta osaltaan tulokset tuntuvat pitävän paikkansa, erityisesti töiden osalta, mutta esimerkiksi tuota lakiin ja järjestykseen uskomista en tunnista – tai tahdo tunnistaa – itsestäni.

Your Keirsey Temperament Sorter Results indicates that your personality type is that of the GUARDIAN.

Guardians are the cornerstone of society, for they are the temperament given to serving and preserving our most important social institutions. Guardians have natural talent in managing goods and services -- from supervision to maintenance and supply -- and they use all their skills to keep things running smoothly in their families, communities, schools, churches, hospitals, and businesses.

Guardians can have a lot of fun with their friends, but they are quite serious about their duties and responsibilities. Guardians take pride in being dependable and trustworthy; if there's a job to be done, they can be counted on to put their shoulder to the wheel. Guardians also believe in law and order, and sometimes worry that respect for authority, even a fundamental sense of right and wrong, is being lost. Perhaps this is why Guardians honor customs and traditions so strongly -- they are familiar patterns that help bring stability to our modern, fast-paced world.

Practical and down-to-earth, Guardians believe in following the rules and cooperating with others. They are not very comfortable winging it or blazing new trails; working steadily within the system is the Guardian way, for in the long run loyalty, discipline, and teamwork get the job done right. Guardians are meticulous about schedules and have a sharp eye for proper procedures. They are cautious about change, even though they know that change can be healthy for an institution. Better to go slowly, they say, and look before you leap.

Guardians make up as much as 40 to 45 percent of the population, and a good thing, because they usually end up doing all the indispensable but thankless jobs everyone else takes for granted.

Guardians at Work

As a Guardian, you enjoy working as a valued member of a team, whether you are leading it or following a credible leader. You like to work with people who carry their weight. You appreciate having clear-cut responsibilities and being recognized for your dedication and achievements. Your natural traits are those that employers have traditionally valued - and that successful companies still respect. You are responsible and loyal to an organization once you've signed on.

You are most comfortable when your life is structured. As a result you usually prefer a workplace that lets you create a routine you can settle into. Because you are dependable and exacting, your colleagues and customers rely on your work. Your ideal job offers you a clear chain of command, and lets you progress through a hierarchy based on your meeting expectations.

Käskyjä alitajunnalle

Norsulla sanotaan olevan pitkä muisti. Oman kokemukseni mukaan myös ihmisen alitajunnan muisti on ihmeellisen pitkä. Ja itsepintainen! Kerran jotain päätettyään ihmisen alitajunta pitää huolen siitä, että homma todellakin tulee tehdyksi. Ja jos homma ei tule tehdyksi, niin alitajunta pitää huolen siitä, että asia ei pääse ainakaan unohtumaan. Näin ollen alitajunnasta putkahtaa esiin joku mielikuva em. päätökseen liittyen, jonka seurauksena tietoisetkin ajatukset ohjautuvat asian pariin. Aina ei kuitenkaan asialle pysty tekemään juuri siinä tilanteessa mitään ja asia unohtuu. Paitsi alitajunnalta, tietenkin.

Kyse on oikeastaan aivojen ohjelmoinnista. Esimerkiksi sanomalla, että jotakin PITÄÄ tehdä, aivot ohjelmoituvat ehdottomiksi ja olettavat, että mitään muuta tapaa ei ole. Jos asiaa ei kuitenkaan pysty tekemään seuraa tietenkin pettymys siitä, että asiaa ei ole pystynyt tekemään. Aivot päättelevät epäonnistuneensa ja seuraa ahdistus.

Juuri näin on käynyt itselleni tämän blogin suhteen, tarkemmin sanottuna kolmen viikottaisen postaukseni kanssa. Kirjoitin aiemmin (eli lupasin itselleni) kirjoittavani kolme postausta viikossa - lehtikatsauksen, positiivisia asioita ja yhden postauksen sosiologiasta. Ja vaikka sen itse ymmärtääkin, että noiden kirjoittaminen ei ole pakollista, alitajunta ei sitä ymmärrä ja tunnen jatkuvaa syyllisyyttä kirjoittamattomuudesta. Niinpä julistankin nyt, että aion kirjoittaa blogiin vain silloin kun siltä tuntuu. Vapaista aiheista, pakottomasti ja ennen kaikkea omalla tahdilla.

Ymmärrätkö tilanteen, alitajunta?

Ihminen Koponen on muodikas

Tavaramäärän vähentäminen on nyt muodikasta! Niin muodikasta, että raivasin itsekin hiukan hyllytilaa sekä levy- että kirjahyllyyn. Kuutisenkymmentä levyä ja kymmenisen saivat lähtöpassit hyllystä ja lisää on harkinnassa, mikäli en tunne itseäni kyllin muodikkaaksi. Tosin vaihdoin osan levyistä uusiin levyihin ja kirjoistakin sain sen verran korvausta antikvariaatista, että vaihdoin ne Gontsarovin Oblomov -kirjoihin, jotka ovat niin sanottua "korkeakulttuuria". Ja sitä paitsi niiden kirjoittaja on kuollut, tarkistin netistä. Brutaalit hevilevyt vaihdoin korkeampilentoiseen jazziin. Aivan! Vaihdoin laadukkaampiin kulttuurituotteisiin, koska olen tiedostava ihminen.

Levyt olivat enimmäkseen kirppareilta ostettuja halpalevyjä, joten niistä oli helppo päästää irti. Eikä niitä tullut sen takia juuri koskaan kuunneltuakaan, sillä hinta ja kulttuurin tasohan korreloivat keskenään. Levyt ikään kuin olivat hyllyn koristeena, laulamassa pilkkalaulujaan huonosta itsetunnosta ja itsensä korostamisen tarpeesta. Ja siitä itsensä määrittämisen halusta, joka nykyään on niin kovin tavallista. Ja minähän en halua olla tavallinen, vaan erikoinen. Erikoinen, ettekö jo tajua!?

Kirjat sen sijaan.. no, niihin nyt vaan on kiintynyt niin kovasti, että en halua päästää irti. Tai pysty. Ja nyt oli kysymys vain kertomakirjallisuudesta! Kun aikanaan tulee tietokirjahyllyn vuoro laihduttaa, valinta on vaikea. Valinta on vaikea, koska aikuisena ihmisenä tiedän, että kirjahyllyni sisältö määrittää minut ihmisenä. En halua luopua yhdestäkään kirjasta, lehtisestä tai pamfletista, joka varsin selkeäsanaisesti ja suureen ääneen kertoo tarinaansa siitä, kuka minä olen. Kertovat punavihreydestäni, globalisaatiokriittisyydestäni, oppineisuudestani ja mistä lie.

Minä tiedostan. Minä olen muodikas.

Kietoutumista

Tein eilen hienon ja rohkaisevan havainnon lukiessani Thomas Hylland Eriksenin "Hetken tyrannia" -kirjaa. Huomasin nimittäin, että kirjan aiheet alkavat kietoutua yhteen aikaisemmin lukemieni yhteiskunnallisten kirjojen aiheiden kanssa yhteen, muodostaen suurempia ja selkeitä kokonaisuuksia. Eikä tämä kirja ole poikkeus, sillä olen huomannut vastaavan ilmiön monien muidenkin kirjojen kanssa.

Hienoa asiassa on se, että vihdoin lukeminen näyttää tuottavan selkeitä tuloksia. Huolestuttavaa puolestaan on se, että tämä tapahtuu vasta 26 vuoden iässä :P

Osaan ja hallitsen!

Selailin kahvitauolla Painonvartijat -lehteä, jossa Kaisa Leka kirjoitti omasta kehosta ja hyvästä olosta. Lekan jalat on vaihdettu scifi-esteettisiin proteeseihin ja näin ollen hän ei pysty osallistumaan missikisoihin. Kolumnissaan hän kysyy kuitenkin, "mitä järkeä on keskittyä siihen ainoaan asiaan, mihin ei pysty?". Tämä kysymys kolahti minuun lujaa, koska olen juuri sellainen, joka haluaa olla jotain mitä ei ole. Keskityn ennemmin omiin puutteisiini ja vaillinaisiin kykyihini kuin niihin (varsin monipuolisiin jopa?) kykyihin joita jo omaan.

Tällaiseen ajatuskulkuun tulee puuttua ja ohjelmoida itsensä ajattelemaan jo olemassaolevia puolia niiden puutteiden sijaan. Jännää, miten satunnainen artikkeli voi muuttaa ihmisen elämää.

Persoonallisuustesti

Tein persoonallisuustestin BBC:n sivuilla. Testin mukaan minä olen spontaani, faktoihin keskittyvä, sydämellä ajatteleva ja introvertti henkilö. Testi vahvisti ennestään käsitystä itsestä, joskin en koe olevani kauhean spontaani ihminen.

Summary of Peacemakers

* Value personal freedom
* Particularly sensitive to the feelings of others
* Think of themselves as steady, gentle and sympathetic
* Others may mistake their quiet nature for weakness

Peacemakers focus on the present and enjoy helping others in practical ways. They are sensitive to the world around them and take quiet joy from people and nature, particularly animals. Peacemakers value close relationships, but it may take time for others to get to know them.

Peacemakers live by a set of personal values, which they work hard to reflect in their everyday life. They would rather support an activity than organise it. When they do find themselves in leadership positions, they observe quietly and lead by example.

In situations where they can't use their talents or are unappreciated, Peacemakers may withdraw and become self-critical. Under extreme stress, Peacemakers may become even more critical of themselves and others and make harsh judgements about minor issues.

Peacemakers tend to show someone how much they care about them by helping them in a practical way rather than putting their feelings into words.

Peacemaker Careers

Peacemakers are often drawn to jobs that allow them to serve others and require close attention to detail.

Progeilua!

Olin eilen katsomassa Dream Theaterin keikka Helsingissä, jossain jäähallissa melko lähellä keskustaa. Setti oli mukava läpileikkaus DT:n kaikista levyistä, en ainakaan keksi yhtään levyä, jolta ei olisi musiikkia ollut. Kolmen uusimman levyn biisejä en juurikaan tunnistanut, koska niitä ei ole tullut juurikaan kuunneltua. Viimeisintä en omista ja kaksi sitä edeltävää on melkomoista paskaa. Keikka oli muuten hyvä, mutta vähän häiritsi matalien äänien puuroutuminen. Sen takia jäi kaikki messevät riffit kuulematta :(

Mukana vanha ystäväni ja entisen bändimme kitaristi Janne, joka tätä nykyä asustelee Juvalla. Oli tosi mukava nähdä Janneakin pitkästä aikaa. En edes muista, milloin ollaan viimeksi tavattu. Alkumatkasta kumpikin oli ihan lukossa. Juttu ei luistanut kun ei enää tunne toista, mutta matkan edetessä alkoi entinen sävel taas löytyä. Janne on monella tapaa ollut merkittävä henkilö mun elämässä. Ensinnäkin se opetti mut kuuntelemaan aikoinaan progea. Amiksen auditoriossa me kuunneltiin Dream Theaterin 6:00 -biisiä ja olin ihan vakuuttunut, että osaisin soittaa alun soolon rummuilla. Vielä tänä päivänäkään en osaa sitä soittaa. Toisekseen, Janne on yksi tärkeimmistä ihmisistä, ellei tärkein, jotka ovat vaikuttaneet mun huumorintajun laatuun. Jannen kanssa pystyi nauramaan kaikelle. Siis Kaikelle. Toisinaan meillä oli semmosia hetkiä, jolloin ei voinut edes kunnolla hengittää kun oli niin hauskaa. Tällä matkalla ei hengitys pysähtynyt, mutta epäilen, että se loi pohjaa tulevaisuuden tukehtumiskohtauksille.