Vasemmalta ohi!

3M - Seitsemäs päivä

2012-01-25T10:46:00.000-08:00

1. Leikin siskontyttöjen kanssa kaikenlaista ulkoilusta nukkeleikkeihin, koska se auttoi pitämään muksut pois siivouksen tieltä.

2. Kotimatkalla poikkesin Citymarketin ja Alkon kautta tsekkaamaan olutvalikoimat, koska olut kiinnostaa. Alkosta tarttui mukaan montakin pulloa, joista osan juon tänään ja osan säästän perjantaille peliolueksi.

3. Loppuillan makaan sohvalla, herkuttelen ja kanavasurffaan, koska en ole pitkään aikaan saanut tehdä sellaista.

3M - Kuudes päivä

2012-01-24T10:39:00.000-08:00

1. Kävin psykologilla ja sain taas lisää perspektiiviä omiin ajatusmalleihin ja muutamia neuvoja omien ajatusten hallintaan. Käyn psykologilla siksi, että olen masentunut ja haluan päästä siitä eroon.

2. Matkustin Heinolaan auttamaan perhettäni muutossa, koska minua äiti soitti ja pyysi.

3. Kävin kotona saunassa tyttöjen kanssa, koska huvitti ja koska kodin sauna on paras maailmassa!

3M - Viides päivä

2012-01-23T13:18:00.000-08:00

1. Pääsykoekirjat kolahtivat postiluukusta, koska tilasin ne viime viikolla! Olen nyt parin viikon verran lukenut kirjaston kirjoja, mutta nyt voin alleviivata ja töhertää kirjat vaikka mustiksi asti!

2. Voitin shakissa itseäni paremman pelaajan oikean laudan ääressä. Osittain tämä johtui siitä, että noudatin Silmanin oppeja ja istuin käsieni päällä, kunnes hyvä siirto oli varmistettu. Osittain voitto johtui seuraavasta kohdasta.

3. Shakki pelatessa tuli pitkästä aikaa flow! En huomannut ajan kulumista tai mitään muutakaan, mitä ympärillä tapahtui. Edellisestä flowsta on todella pitkä aika ja tuntui hyvältä vaan heittäytyä johonkin täysin.

3M - Neljäs päivä

2012-01-22T15:18:00.000-08:00

1. Kävin aamupäivästä vaalihuoneistossa antamassa ääneni presidentinvaaleissa, koska olen täysi-ikäinen, oikeutettu äänestämään ja kiinnostunut Suomen tilasta.

2. Käytiin parisuhdelenkillä, koska liikunta pitää mielen virkeänä ja tuntuu muutenkin hyvältä. Sen lisäksi lenkillä on hyvin aikaa jutella asioista, etenkin kun ei ole mitään häiritsemässä.

3. Illalla vietettiin vaalivalvojaisia kaveriporukan kanssa Pikku Mikossa. Juotiin kaljaa ja puhuttiin paskaa. Tämä siksi, että vaalitulos ja kavereiden näkeminen kiinnosti.

3M - Kolmas päivä

2012-01-21T13:16:00.000-08:00

1. Käytiin Kielossa syömässä, sillä nyt sattui tilillä olemaan vielä palkkarahoja ja vuodenvaihteessa jäi parisuhteen 7-vuotispäivä viettämättä. Ruokalistalla oli friteerattua lehmänmaitobrietä, katajavoissa paistettua Savonselän kuhaa ja jälkiruoaksi karpalokeittoa, mustikka-muruleivos ja mustikkajäätelöä. Herkullista kerrassaan!

2. Vein lasi- ja metallijätteet kierrätyspisteelle ja samalla tein pienen kävelylenkin kaupan kautta kotiin, ihan ja pelkästään sen takia, että halusin ulkoilla ja yhdistin samalla hyödynkin.

3. Join illalla pari olutta, joita en ainakaan muistaakseni ollut ennen juonut. Tämä siksi, että kellari pitää tyhjentää oluista ja oluenjuonti nyt vaan sattuu olemaan kivaa.

3M - Toinen päivä

2012-01-20T03:08:00.000-08:00

1. Käytiin illalla luistelemassa, koska kummastakin se oli parempi vaihtoehto kuin opiskelu ja kenttä on kivenheiton päässä kotoa. Tämän talven aikana olen myös oppinut sirklaamaan välttävästi myös oikealle. Jee!

2. Luistelun jälkeen lähdettiin parin kaverin kanssa Palaveriin pelaamaan bilistä ja juomaan pari olutta, koska nämä kyseiset kaverit pyysivät. Pubin olutvalikoima oli kasvanut sitten viime käynnin ja maistoin paria uutta olutta.

3. Lähdin aamupäivällä yliopistolle lukemaan pääsykokeisiin, koska naapurissa tehdään remonttia, joka häiritsee keskittymistä. Ilmeisen hyvä ympäristö lukea, sillä ensimmäistä kertaa pitkästä aikaa tuli lukiessa flow!

3M - Ensimmäinen päivä

2012-01-19T22:36:00.000-08:00

Ryhdyin pari päivää sitten lukemaan Martin Seligmanin Flourish -kirjaa, jossa Seligman esittelee luomaansa positiivisen psykologian käsitettä ja menetelmiä. Eräs menetelmistä on what-went-well -harjoitus, suomeksi mikä-meni-mainiosti eli lyhyesti 3M-harjoitus, jota olen itsekin tehnyt aikaisemmin, vahingossa tosin.

Harjoitus on hyvin yksinkertainen: kirjoita viikon ajan ylös kolme (3) asiaa, jotka meni hyvin ja edelleen näin tapahtui. Näiden kolmen asian ei tarvitse olla maatamullistavia, vaan ne voivat olla niinkin yksinkertaisia, että puoliso toi sinulle jäätelöä. Mikään ei tietenkään estä kirjoittamasta isoista jutuista, mutta koska niitä esiintyy selkeästi harvemmin kuin pieniä juttuja, pienistä jutuista on helpompi kirjoittaa. Myöskään selityksen ei tarvitse olla sen kummempi kuin "soitin puolisolleni, että kävisi kaupassa". Harjoituksen tarkoituksena on saada ihminen ylipäätään huomaamaan, että ympäröivä maailma ei ole täynnä paskaa, vaan hyviä asioita tapahtuu jatkuvasti.

Seligman on kokeillut menetelmää itse, oppilaillaan ja myös psykologit ovat soveltaneet sitä työssään. Kaikki hyvin tuloksin. Menetelmää on koeteltu myös tieteellisesti ja todettu sen toimivan. Niinpä itsekin päätin kokeilla mitä vaikutuksia sillä elämääni on..

1. Käytiin toistaiseksi voimassaolevan kanssa katsomassa Joensuun ylioppilasteatterin Improklubia, koska nauraminen ja kotoa lähteminen tuntui hyvältä ajatukselta.

2. Edelleen toistaiseksi voimassaolevan kanssa haettiin Subwaysta leivät ja katsottiin pari jaksoa American Dadia, koska tällä hetkellä rahatilanne on niin hyvä, että rahaa saattoi "tuhlata" tällaiseen.

3. Olen saanut hyvin luettua psykologian pääsykokeisiin ja siinä samalla löytänyt itselleni todella hyvin sopivan oppimistyylin. Tämä siksi, että a) olen löytänyt sen kuuluisan niskan, josta ottaa kiinni, b) olen löytänyt asian, joka kiinnostaa minua eikä perustu ulkoiseen pakkoon ja c) päätin kokeilla uutta oppimismenetelmää, koska asia on tärkeä minulle.

Meemi oli omakeksimä

2012-01-08T09:55:00.000-08:00

1. Valitse sana. Sana voi olla oikea (esim. 'ketju' tai 'apina') tai omakeksimä (esim. 'zoogly' tai 'jaapperi').
2. Avaa Spotify ja kirjoita valitsemasi sana hakukenttään.
3. Valitse listalta joku sinulle tuntematon artisti ja kuuntele tämän biisejä kunnes löydät mieleisesi. Kirjoita biisin ja esittäjän nimi ylös.
4. Avaa 'related artists' ja valitse uusi artisti.
5. Toista kohdat 3-4, kunnes sinulla on 10 biisiä, joita et ole ennen kuullut ja laita lista jakoon!

Erään shakinpelaajan vaiheita

2011-12-01T04:52:00.000-08:00

Ryhdyin aikoinaan pohtimaan sitä, miten olen vain vähän yli vuodessa hurahtanut täysin shakkiin ja onnistunut jopa kehittymään siinä. Koska kyse on kehittymisestä, ryhdyin miettimään sitä prosessia, jonka kautta olen tullut nykyiselle tasolleni ja mitä kaikkea siihen on sisältänyt. Sitä, miksi olen hurahtanut shakkiin, en ole vielä onnistunut selvittämään, joskaan en ole sitä edes vakavasti ottaen miettinytkään. Oma prosessini on sen sijaan mennyt tähän päivään asti jotakuinkin näin:

1. Kiinnostus shakkiin syntyy ja pelejä pelataan miten sattuu. Tässä vaiheessa siirrot ovat lähes täysin arbitraarisia eikä minkäänlaista taktiikka saati strategiaa ole.

Itselläni kiinnostus shakkiin syntyi interrail-matkalla kesällä 2010. Pelasimme Haagin Scheveningenissä vain muutaman pelin ja nekin aikamoisessa humalassa tai pilvessä, mutta silti peleistä jäi kova kipinä peliin. Paikka oli mitä sopivin shakkipeliin tutustumiselle, sillä Scheveningenin mukaan on nimetty eräs sisilialaisen puolustuksen variaatioista.

2. Harrastaja ostaa ensimmäisen shakkilautansa ja on siitä kohtuuttoman ylpeä, sillä jokaisella ei olekaan shakkilautaa (varsinkaan 10 eurolla Citymarketista ostettua) ja vielä harvempi osaa pelata tätä pelien aatelia! Shakkia pelataan miten sattuu, mutta tärkeintä on että sitä pelataan.

3. Täysin sattumanvaraiset pelit käyvät nopeasti turhauttamaan ja innokas harrastaja ryhtyy etsimään netistä lisää tietoa shakista. Ensimmäisenä ja melko hyvänäkin perehdyttäjänä toimii useimmille lienee Wikipedia, jonka kautta satunnaiseen peliin alkaa muodostumaan pikkuhiljaa jotain järkeä.

4. Ensimmäisenä pelaajat törmäävät siihen seikkaan, että shakkinappulat eivät olekaan kaikki samanarvoisia. Tokihan suurin osa tietää jo sen, että kuningas on korvaamaton ja kuningatar on seuraavaksi arvokkain, mutta että lähetit, ratsut ja tornitkin ovat eriarvoisia! Jo pelkästään tämän tiedon varassa pelaaja pystyy kehittämään peliään jonkin verran.

5. Tässä vaiheessa harrastajan hinku pelata shakkia on kasvanut jo niin isoksi, että yksi peli kerrallaan on yksinkertaisesti liian vähän. On pakko saada enemmän pelejä ja nyt! Onneksi elämme juuri tätä aikaa, sillä erilaisista shakkipalvelimista ja -sivustoista ei ole puutetta. Itse päädyin Gameknot-sivustolle ja todettuani sen hyväksi taktiikkaharjoituksineen ja analyysimahdollisuuksineen päädyin ottamaan sen omakseni. Lopulta päädyin myös maksamaan vuosittaisen maksun siitä hyvästä, että taktiikkaharjoituksia saa tehdä rajattomasti ja pelianalyysien määrä kasvoi kymmenestä kolmeenkymmeneen kuukaudessa.

6. Nyt kun peliin on päästy tukevasti kiinni, on aika ryhtyä silmäilemään erilaisia aloituksia, koska jossain kai sanottiin, että pelin kulku luodaan jo aloituksessa. Syitä tähän sen enempää miettimättä harrastaja rupeaakin innokkaasti pänttäämään tietoa kaikista mahdollisista avauksista, joita vain löytää. Tässä vaiheessa on hyvin tärkeää tietää mahdollisimman monen avauksen nimet ja mahdollisesti muutama ensimmäinen siirto, jotta niillä voisi päteä edes itselleen. Tajuamatta sitä, että jokaista avausta ei tarvitse tuntea, koska itse voi vaikuttaa pelin kulkuun ja tyytyä näin vain muutamaan avaukseen, harrastaja päätyy opettelemaan kaikkia avauksia.

7. Avauksista harrastaja etenee nopeasti keskipelin kautta loppupeliin tajuamatta kuitenkaan juuri mitään niihin liittyvistä elementeistä. Tässä vaiheessa rupeaa Wikipediankin tarjoama uusi tieto ehtymään ja harrastajan on aika siirtyä vakavamman tekstin ääreen. Internetin ohella kirjasto on oivallinen paikka aloittaa tiedon kartuttaminen. Itselläni sattui ensimmäisenä käteen Richard Retin kirjoittama Shakkilaudan mestareita, joka osoittautua hyvin nopeasti soveltumattomaksi kirjaksi aloittelijalle. Niinpä päädyin erään toisen pelaajaan suosituksesta tilaamaan Jeremy Silmanin "The amateur's mind" -kirjan, jossa shakkiin tutustutaan alusta lähtien ja opetetaan niin taktiikat kuin strategiatkin.

8. Kun ensimmäiset kirjat on luettu läpi ja mahdollisesti myös opittukin niistä jotain, rupeaa harrastajalla olemaan käsissään varsin mukavasti tietoa shakista ja pelitkin alkavat muistuttaa jo kunnollista shakkia.

9. Nyt kun shakin avaimet ovat jo tukevasti kourassa, harrastaja ryhtyy etsimään itselleen sopivimpia avauksia ja opiskelemaan niitä. Tässä vaiheessa Wikipedia tarjoaa taas oivallisen ponnistuslaudan erilaisiin avauksiin, joskin sen tarjoama tieto niistä on hyvin vaillinaista. Senpä takia harrastaja päätyy tilaamaan muutaman avauksista kertovan kirjan ja taas ollaan siinä tilanteessa, että jokaista avausta kokeillaan, kunnes se oma avaus löytyy satojen mahdollisten joukosta.

10. Jonkinlaisen avaustietämyksen jälkeen useat lähteet ja pelaajat suosittelevat harrastajaa opiskelemaan loppupeliä, sillä tässä vaiheessa harrastajan osaaminen on jo sillä tasolla, että hän häviää pelin keskipelin puolella vain harvoin. Edelleen em. toisen pelaajan suosituksesta ostin em. Jeremy Silmanin loppupelikirjan, joka onkin ollut korvaamaton apu loppupelin hienouksien opiskelussa.

11. Nyt luulee harrastaja jo olevansa niin oppinut ja pätevä shakissa, että voi kirjoittaa blogipostauksia.

Aamun huomio

2011-09-11T04:23:00.001-07:00

Aamulla tein huomion: ei vaadi toimia tukka tai olo, ajan mittaan asettuvat molemmat. Kummankin tiesin kokemuksesta, mutta yhteys paljastui vasta nyt.

Kattava valikoima aatoksia viikolta

2011-09-10T13:18:00.000-07:00

Uinti muistuttaa paljolti meditaatiota. Huomio ei ole tuore, vaan on pyörinyt päässä jo vuosia. Nyt pullautin sen kuitenkin päivänvaloon ja annan tilaa vaikkapa (sana, jolla merkitään valintojen valtaisaa mahdollisuutta) esimerkiksi sen pohdiskelulle, mistä Markus Kajo keksii kaikki juttunsa. Myöhemmin ajattelin, että Kajon ja Liimatan menetelmä lienee kirjoittaa kaikki mikä mieleen tulee. Tehokas menetelmä siitä huolimatta, että taajin ajatus on pillu. Menetelmä on puhdistava ja hauska kun saa kirjoittaa mielensä puhtaaksi. Miksei muka muuten saisi?

Puhuttiin eräänä päivänä töissä ajatuksen ja tapojen urautumisesta. Minun tapa on ainoa oikea ja aina on tehty näin, sanotaan. Näimme lähimmäisillä olevan oikeus ja velvollisuus toimia toisinaan toisin. Reaktionaiheuttamismielessä tai huvikseen.

Jännää, miten koskaan ei tunnu olevan mitään kirjoitettavaa, vaikka pään läpäisee päivän mittaan mitä mielenkiintoisimmat ajatukset. Esimerkiksi keskiviikkona otin töistä ison pahvilaatikon mukaan kotiin, koska on menossa muutto. Matkan aikana mietin, että miltähän mahdan näyttää, ison laatikon kanssa polkeminen kun on mitä on. Tulin ajatelleeksi sitä, että kompurointia voisi pitää jonkinlaisena performanssina. Tästä ajatus jatkoi matkaa sinne, jossa kysytään mikä tai mitä on performanssi. Lopulta ajatus pääsi sinne aavalle, jossa todetaan performanssia olevan kaikki tai ei mitään.

Miksi pelkästään Valion Premium-juustoissa on maininta siitä, että juusto on tehty "juustomestarin ammattitaidolla"? Onko muut juustot tehnyt sattumalta kunnossapidon tai laskennan esimies?

Kuinka monta siivua mahtuu pulloon? Siivun paksuuteen vaikuttaa ainakin se, missä seurassa siivuja otetaan ja onko juovoilla omat pullot. Mikäli pulloja on vain yksi, keskinäinen rakkaus muita juovoja kohtaan ohentaa siivuja huomattavasti. Edelleen pitää pohtia sitä, onko siivu vähemmän kuin huikka ja onko niin, että siivu otetaan viinasta, huikka miedommista.

Luen näitä tekstejä päässäni sillä äänellä, jota en lausuessa saisi aikaiseksi. Ääni muistuttaa Kyrön mielensäpahoittajan lukijaa (Antti Litja, tarkistin) ja se tuo tekstiin ryhtiä ja ajatukselle pontta.

Eräänä päivänä meinasin lopettaa eräänkin lauseen sivulauseeseen "myös siinä mielessä, jossa sen ajattelit". En enää muista lauseen aiheutta, mutta sivulause sopinee moneen yhteyteen.

Töissä on partasuojia. Nimitys on virheellinen, sillä eihän parta vaarassa ole, vaan juustot. Parraltasuojia, siis.

Sisältää: pahuutta (K-18)

2011-08-05T07:57:00.000-07:00

Norjassa tapahtuneesta teurastuksesta oli kulunut vain muutamia päiviä kun Suomenkin kukkahattusektio oli vuollut Anders Behring Breivikistä itselleen täysverisen keppihevosen, jolla voidaan urheasti ratsastaa itse pahuutta päin. Pahuutta on maailmassa montaa sorttia liian pienistä mukinkorvista rockmusiikkiin, mutta tässä tekstissä keskityn siihen vakavimpaan, helvetin 10.piiriin: videopeleihin!

Etenkin lehtien tekstiviestipalstoilla ja keskustelupalstoilla on ollut mielenkiintoisia näkemyksiä videopelien pahuudesta ja näistä ammennan itsekin materiaalia kirjoitukseen. Kirjoituksissa ei kuitenkaan tuoda ilmi pelien pahuuden toimintamekanismia, vaan todetaan ykskantaan pelien olevan pahoja. Piste. Niinpä voinkin kätevästi olettaa, että Breivikin tekemä isku oli kokonaisuudessaan pelien syytä alusta loppuun asti. Sorrun epäilemättä kirjoituksen aikana lapsellisuuksiin ja logiikkavirheisiin, mutta enpähän ole ainoa enkä aio pyytää anteeksi.

Ensin pelien yleisturmelevasta luonteesta. Kirjoituksissa on todettu pelaamisen olevan haitallista lapsille. Väitteet perustuvat siihen, että "lapset ja nuoret eivät ymmärrä niiden sisältöä, vaikka ovatkin ymmärtävinään" tai "pelaaminen ehdollistaa ihmisen toimimaan tietyllä tavalla tilanteessa" (IL 2.7.). Ensimmäinen väite on jo sinällään ongelmallinen, sillä oman kokemukseni mukaan monet lapset erottavat oivallisesti mikä on totta ja mikä ei. Ja vaikka olisinkin väärässä ja väite pitäisikin paikkansa, ihmisten medialukutaito paranee iän myötä ja Breivik oli sentään jo 32-vuotias ja pelannut vasta noin 3-4 vuotta. Toinen väite sen sijaan jättää oivallisesti huomiotta sen pitkän tapahtumaketjun, jonka seurauksena Breivik ylipäätään oli saarella. Toki jos tilanne on edennyt siihen pisteeseen, että olet päätynyt saarelle tappamaan norjalaisia demarinuoria konetuliasella, niin luultavasti tapat norjalaisia demarinuoria konetuliaseella. Saarella.

Ja sitten varsinaiseen pelien ja joukkomurhan yhteyteen. Jos oletetaan, että videopelit ovat kaiken pahan alku ja juuri, niistä täytynee löytyä myös idea joukkomurhaan. Oma pelikokemukseni on varsin rajoittunut enkä tiedä alan uusimpia trendejä, mutta uskaltaisin silti väittää, että mikään peliyhtiö ei ole tehnyt peliä, jossa tarkoituksena on järjestää joukkomurha esim. koulussa tai saarella. Toiseksi, mistä pelistä Breivikin viholliskuva on peräisin? Edelleen, oma pelikokemukseni ei ole kovin laaja, mutta en pysty keksimään peliä, jossa vihollisena on norjalaiset demarinuoret. Kaikenlaisia muita kyllä on: pimeän keskiajan roomalaisia, vilkkuvia haamuja ja jopa äitiaivoja. Mutta voi, norjalaiset demarinuoret suorastaan loistavat poissaolollaan!

Videopeleistä ei ikävä kyllä tunnu löytyvän syitä joukkomurhaan, joten on lienee parasta kääntyä todellisuuden puoleen. Breivik sai ammuksia aseeseensa Norjan armeijan tavaratoimittajalta ja lisäksi Breivikin väitetään saaneen sotilaskoulutusta Valko-Venäjällä, jossa keskityttiin nimenomaan terrori-iskun valmisteluun. Ja lisäksi kansainvälisen politiikantutkija Tobe Archerin mukaan Breivikin ajatusmaailma olisi peräisin netissä toimivasta muslimi- ja maahanmuuttovastaisen sekä valtiovallalle kriittisen blogisti- ja aktivistiyhteisöstä. Näyttää siis siltä, että olisi parempi kieltää todellisuus kuin videopelit.

Todellisuuden kieltämisestä löytyy näppärä aasinsilta seuraavaan aiheeseen. Kukkattusektion hölmöilyyn yhtyi myös norjalaisia kauppaketjuja poistamalla World of Warcraftin ja kymmeniä muita pelejä hyllyistä, koska Breivik oli tiettävästi pelannut näitä. Syyksi kauppaketju ilmoitti haluavansa "vain, että asiakkaamme voivat käydä kaupassa pahoittamatta mieltään". Entä jos median haltuun olisi tullut esimerkiksi Breivikin aamupala kyseiseltä päivältä? Tai murhapäivänä käytetyt vaatemerkit? Olisiko kauppa poistanut kyseiset tuotteet hyllystä samasta syystä? Tuskin. Lähinnä tempaus vaikuttaa opportunistiselta markkinointikeinona: "Me olemme teidän puolellanne, ostakaa meiltä!"

Samaan tapaan Breivikin käyttämiä aseita – tai aseita ylipäätään – ei olla poistamassa kauppojen valikoimista, koska.. no, aseet nyt vaan ovat ihmisten perustavanlaatuinen oikeus. Aseyhtiöt, -järjestöt ja -harrastajat puolustavat aseita argumentoimalla, että aseet eivät tapa, vaan niitä käyttävä ihmiset. Jos aseiden ja videopelien tappovoimaa jostain syystä kuitenkin päädyttäisiin vertailemaan, uskoisin aseiden olevan tässä tapauksessa se suurempi paha; siitä huolimatta, että cd-levyjä oikein kovasti taivutellessa voi tulla ikävä haava levyn rikkoutuessa yllättäen. Siitäpä mietittävää kukka- ja muille hatuille.

Vain pari päivää sen jälkeen kun uutiset kertoivat edellä mainitusta peliboikotista, norjalaiskaupat laittoivat boikottiin myös lehdet, joiden etusivulla komeili Breivikin kuva. Erään kaupan lehtitelineessä oli kyltti, jossa luki seuraavasti: "Emme halua nähdä kuvia hänestä kaupoissamme ja työpaikoillamme. Hänet täytyy unohtaa eikä pitää esillä". Poissa silmistä, poissa mielestä, sanotaan. Mutta ikävä kyllä se ei muuta todellisuutta. Juuri nyt pitäisi avata täysin auki ja katsoa missä vika piilee eikä sulkea niitä ja toivoa pahan menevän pois.

Luonnollisesti hullu

2011-07-17T08:43:00.000-07:00

Bongasin jostain lehdestä kirjaesittelyn tiedetoimittaja Marko Hamilon "Luonnollisesti hullu – evoluutio ja mielenterveys" -kirjasta. Esittely lupasi jotain, jota todella rakastan: kulttuurin kyseenalaistamista biologian keinoin. Hamilo kirjoittaa, että nykyään hellitään ajatusta siitä miten ihmisen toimintaa peilataan lähes pelkästään kulttuuriin ja ihmisen biologinen tausta jätetään hyvin pienelle huomiolle. Mutta kuten kirjassa osoitetaan, monelle "ongelmalle" tai "sairaudelle" löytyy ihmisen evoluutiosta varsin pätevät syyt.

Kirjan takakannen mukaan kirja on "yleistajuinen johdatus evoluutiopsykiatriaan". Yleistajuinen kirja todellakin oli, mutta johdatuksesta evoluutiopsykiatriaan olen erimieltä. Mikäli kirjan haluaisi olevan johdatus evoluutiopsykiatriaan, siihen tulisi mielestäni lisätä enemmän teoriaa sekä evoluutiosta että psykiatriasta. Nyt kirja oli lähinnä kokoelma (joskin mielenkiintoinen sellainen) erilaisia esimerkkejä siitä, miten nyky-yhteiskunta käsittelee evoluution myötä muodostuneita ominaisuuksia ongelmina tai sairauksina. Ratkaisuksi Hamilo ei kuitenkaan ehdota takaisin kivikauteen palaamista, vaan ainoastaan ihmisen biologisen taustan palauttamista sille kuuluvalle paikalle.

Kirjan lukemiseen minulta meni vain päivä, joka on omalla lukutahdillani todella nopea. Nopealukuisuus viestii kahdesta asiasta: ensinnäkin kirja oli uskomattoman mielenkiintoinen ja toiseksi se oli aivan liian lyhyt! Kirjassa oli vain 159 sivua, joista jopa 22 sivua on sanastoa tai lähteitä. Toisaalta tälläisenaan – helppolukuisena, teoriattomana ja lyhyenä – kirja on nopeasti luettu ja lukija voi siirtyä pohtimaan siinä esitettyjä kysymyksiä.

Tärkein kysymys, jonka Hamilo kirjassaan esittää on "tulisiko meidän muuttaa yhteiskuntaa vai ihmisiä?".

Iuceminen canata ajna!

2011-05-17T23:47:00.000-07:00

Koulujen loppu ja toiselta asteelta valmistuminen on jo aivan nurkan takana ja myös Helsingin Sanomat on tarttunut tilaisuuteen kehottamalla tämän päivän lehdessä tilaamaan Helsingin Sanomat lahjaksi valmistuvalle opiskelijalle. Vaikka kyseessä onkin vain mainoskikka ja myyntiä lisäävä mainos, on mielestäni mahtavaa, että ihmisiä kannustetaan lukemaan.

Lehti markkinoi itseään lauseella "ilahduta juhlijaa raikkailla näkökulmilla". Itse mainoksen näkökulma on kuitenkin kaikkea muuta kuin raikas! Itse asiassa mainoksen sisältö on kuin ajalta, jolloin lukeminen oli vain sivistyneistön etuoikeus (itsehän en historiaa ole lukenut enkä siten tiedä milloin lukeminen yleistyi myös tavan kansalaisten keskuudessa).

Mainoksesta puuttuu täysin kaikki ammattikouluun viittaavat ihmiset. Sen sijaan siinä on filosofi, parikin johtajalta vaikuttavaa tyyppiä, harvardilainen urheilija, ilmeisesti reportteri ja monta muuta korkeakoulutettua.

Mainoksen viestin tuntuukin olevan selvä: tavan duunarit eivät lue.

Soundtrack of my life

2011-02-18T03:58:00.000-08:00

1. Amorphis - Black Winter Day

Tätä nyt on ihan turha käydä edes perustelemaan. "Tales from the thousand lakes" oli ensimmäinen levy, jonka ostin. Ikinä! Oli sen verran hurja levy, että kuuntelin sitä salassa. :D

2. The Cranberries - Zombie

Aikoinaan eli tosin kauan sitten Zombie ja loputon repeat sai hyvät naurut aikaan, ei tosin naapureille. Tätemmin kyseinen biisi kuuluu toisen bändin biisivalikoimaan.

3. Dream Theater - 6:00

Ensimmäinen DT:n biisi, jota kuunneltiin lähes loputtomasti Heinola-Instituutin auditoriossa. Se oli varmaan tämä biisi, joka sytytti meikäläisen progelle. Ja tiedoksi: alun rumpusoolo ei mene vieläkään, vaikka vuonna 1998 muuta uhosinkin..

4. CMX - Tuotanto vuosilta 1994-1998 (Aura-Vainajala)

CMX:ltä ei voi nimetä yhtä tiettyä biisiä, joka olisi se Todella Tärkeä. Tuolta neljän vuoden jaksolta on niin monta hyvää biisiä, jotka tuo hyviä muistoja.

5. Seremonimestari - Viesti

Viesti osuu niille vuosille kun kaveripiiri alko täysi-ikäistymään. Tätä soitettiin ihan helvetin monta kertaa kun ajeltiin pitkin kyliä ja polteltiin tupakkaa. Biisin sanatkin kuvaa aika osuvasti sitä, mitä silloin oli meneillään ja mitä sen jälkeen kävi. Viimeinen kesä.

"lähdin samoilta hiekkalaatikoilta ja pihoilta / joilta muutkin kotipojat vietiin nukkuun joka ilta / noilta kulmilta omenat vietiin naapurilta / papattien jäljet saattaa vielä löytyy asfaltilta"

6. Amorphis - On rich and poor

Tämä on se biisi, jota vihellettiin kaikilla niilla matkoilla Heinolasta Lahteen, Helsinkiin tai Kouvolaan. Toinen loistava viheltelybiisi oli Leisure Suit Larryn tunnusbiisi.

7. Sentenced - Sun won't shine

Näköjään aika monet mun elämäni biiseistä liittyy autoiluun. Tätäkin soitettiin ihan uskomattoman paljon niillä autoreissuilla kun kaikki ei ollut kunnossa. Kenelläkään.

8. Adam Strange - Traveller

Kesän 2009 soundtrack! Ensimmäinen interrail, enemmän tai vähemmän siistejä tapahtumia, paikkoja ja päihteitä.

9. Anti-Flag - Seattle was a riot

Näyttää myös siltä, että parhaat biisit liittyy jonkin tietyn vuoden kesään, kuten tämäkin. Tämä on ehdottomasti kesän 2003 soundtrackin ensimmäinen biisi. Nuoret miehet täynnä tarmoa, ideologiaa ja hyviä aikeita. Rahapula, juoksukaljat ja vahvaa kahvia.

10. Cradle of Filth - The forest whispers my name

Tämä oli se ensimmäinen biisi, jota kyllästymiseen asti veivattiin bändikämpällä soittouran alussa, metallikaudella.

11. The Garbage - Run baby run

Tämän hetken soitetuin biisi sekä bändikämpällä että soittimessa. Toimii vaan niin saatanan hyvin, että.. HUH!

12. Gary Jules - Mad World

Helvetin hyvä biisi, sopii loistavasti tämän hetkiseen fiilikseen.

15 kirjaa

2011-02-15T01:04:00.000-08:00

Nopea meemi bloginelvytysmielessä. Tehtävänanto sanoo: "listaa viisitoista kirjaa, jotka pysyvät mielessäsi aina. Ensimmäiset viisitoista, jotka muistat alle 15 minuutissa". Tehtävä tuntui todella helpolta, mutta täytyy myöntää, että mietin kirjoja lähemmäs puoli tuntia. Epäilemättä listasta puuttuu monia kirjoja, jotka eivät vain tulleet mieleen, mutta niitä paikkaa hyvin ansiokkaat kirjat.

1. John Steinbeck - Taipumaton tahto
2. John Steinbeck - Eedenistä itään
3. John Steinbeck - Vihan hedelmät
4. Heikki Hietamies - Sossu
5. Kimmo Jokinen & Kimmo Saaristo - Suomalainen yhteiskunta
6. Margaret Weiss & Tracy Hickman - Dragonlancen Kronikat & Legendat
7. John Steinbeck - Hyvien ihmisten juhla / Torstai on toivoa täynnä
8. Richard Sennett - Työn uusi järjestys
9. Don Rosa - Roope Ankan elämä ja teot 1 & 2
10. Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat
11. Sofi Oksanen - Puhdistus
12. Herbjorg Wassmo - Lasi maitoa, kiitos
13. Douglas Adams - Linnunradan käsikirja liftareille -trilogia
14. Dave Pelzer - Pimeän poika
15. Victor Malarek - Natashat

Ja ihan vertailun vuoksi lista, jonka löysin juuri. Lista on laadittu 9.9.2009:

1. John Steinbeck - Taipumaton tahto
2. John Steinbeck - Matka Charleyn kanssa
3. David Eddings - Belgarath
4. Weis & Hickman - Kronikat (3 kirjaa)
5. Ron McLarty - Polkupyörällä ajamisen taito
6. Michael Wallner - Pariisin huhtikuu
7. Margaret Weis - Hengen miekka
8. Ernest Hemingway - Kenelle kellot soivat
9. John Steinbeck - Hyvien ihmisten juhla & Torstai on toivoa täynnä
10. Jokinen & Saaristo - Suomalainen yhteiskunta
11. David Eddings - Belgarionin taru (5 kirjaa)
12. John O'Farrell - Parasta miehelle
13. Carl Honoré - Slow
14. Jostein Gaardner - Sofian maailma
15. Sofi Oksanen - Puhdistus

Kirkkonummelle syntyy arvolapsi

2010-09-26T12:35:00.000-07:00

Kirkkonummelle ensi kevänä syntyvä arvolapsi sai tällä viikolla hintalapun, kun hollantilaisen isän, huippuosaaja Daniel De Vries'n, tuottama toinen sikiö huutokaupattiin Hollannissa.

Kirkkonummelainen Saaraniina Lassinen valittiin viime keväänä ainoana Suomesta yhdeksi sadasta naisesta, jotka astutettiin superosaajan spermalla. De Vries on kouluratsastuksen huippuosaaja, jota kansainvälinen lehdistö hehkuttaa. Siksi yllätys oli suuri, kun yli 6000 euroa maksanut supersperma oli huonolaatuista. "Se oli pakastespermaa, jonka liikkuvuus oli vain 25 prosenttia. Tietääkseni De Vries'n sperma on ollut yleensä hyvää, joten silloin oli hurja tunne, että tiineytyykö Saaraniina", muistelee Saaraniinan omistaja Suomen Valtio.

Astutus onnistui kesäkuussa kuitenkin kertalaakista. Nyt tulevan varsan markkina-arvokin jo tiedetään. Koska sen huutokauppa pidetään? "Sitähän me emme kauppaa! Olen kiinnostunut näkemään varsan livenä, joten odotamme siihen, että se syntyy", Valtio kauhistuu. Saaraniinan laskettu aika on toukokuun lopussa.

(Toim. huom. nimet ja rotu vaihdettu totunnaisten rajojen paljastamiseksi.)

HAASTE: Eroon 10 tavarasta!

2010-08-11T05:28:00.000-07:00

Uusi Musta kirjoitti tavarasta luopumisesta ja erilaisista tavarastaluopumishaasteista, joita on ilmeisesti ollu jo melko monessa blogissakin. Lisään oman blogini listan jatkoksi:

Haastan kaikki lukijat luopumaan kymmenestä (10) tavarasta tämän kuun loppuun mennessä. Kuten Uudessa Mustassakin jo todettiin, yhden tavaran määrittely on vaikea tehtävä. Jokainen käyttäköön omaa mielikuvitustaan ja maalaisjärkeään määritellessään tavaran.

Listan luovutetuista tavaroistasi toivoisin saavani tämän kirjoituksen kommentteihin, kiitos. :)

[edit 15.8. klo 18.53] Sain vihdoin ja viimein kirjahyllyn koottua ja kirjat purettua siihen. Samalla raakattua joukosta muutamia kirjoja, joita tuskin tulee koskaan luettua tai jotka ovat sisällöltään vanhentuneita. Kirjat saa uuden kodin (toivottavasti) kirjaston kirjanvaihtopisteen kautta. Vaihtoon lähteviä kirjoja on 18:

1. Lin Carter - A look behind the Lord of the Rings
2. Douglas Adams - Dirk Gentlyn holistinen etsivätoimisto
3. Matti Kuusi & al. - Maailmankuvan muutos tutkimuskohteena
4. Rohkeutta vai nihkeyttä? Suomalaisen kansallistunteen ja globalisaation suhde.
5. Eric Schlosser - Pikaruokakansa
6. Kuluta harkiten. Vastuullisen kuluttajan opas.
7. Castren & Pajuoja. Monoa moottoritielle!
8. Olavi Jama - First we take Manhattan. Terrorismi ja uusin maailmanjärjestys.
9. Timo Kuronen - Kansalaiskeskustelun edellytykset ja mahdollisuudet tietoverkkojen aikakaudella.
10. Veijo Hietala - Ruudun hurma
11. Paavo Haavikko - Fantastisia kertomuksia
12. Sari Kuvaja - Itsekkyys
13. Leo Vuotila - Ihmisen oikea ja väärä
14. Lennart Koskinen - Mikä on oikein?
15. Olavi Aula - Gandhi ja väkivallattoman vastarinnan peruskuviot
16. Olli Tammilehto - Yhden taalan kysymys. Globalisaatio ja köyhyyskiista.
17. Steven Hall - Haiteksti
18. Mary Kirchoff - The art of Dragonlance [/edit]

Persoonallisuustesti vol.2

2010-06-21T05:30:00.000-07:00

Sähköpostin kätköistä löytyi yllättäen syyskuussa 2008 tehdyn persoonallisuustestin tulokset. Syksy 2008 oli ilmeisesti sitä aikaa kun "löysin itseni" eli luin uskomattomat määrät kirjoituksia introverttiydestä ja temperamentista muutenkin. Suurimmalta osaltaan tulokset tuntuvat pitävän paikkansa, erityisesti töiden osalta, mutta esimerkiksi tuota lakiin ja järjestykseen uskomista en tunnista – tai tahdo tunnistaa – itsestäni.

Your Keirsey Temperament Sorter Results indicates that your personality type is that of the GUARDIAN.

Guardians are the cornerstone of society, for they are the temperament given to serving and preserving our most important social institutions. Guardians have natural talent in managing goods and services -- from supervision to maintenance and supply -- and they use all their skills to keep things running smoothly in their families, communities, schools, churches, hospitals, and businesses.

Guardians can have a lot of fun with their friends, but they are quite serious about their duties and responsibilities. Guardians take pride in being dependable and trustworthy; if there's a job to be done, they can be counted on to put their shoulder to the wheel. Guardians also believe in law and order, and sometimes worry that respect for authority, even a fundamental sense of right and wrong, is being lost. Perhaps this is why Guardians honor customs and traditions so strongly -- they are familiar patterns that help bring stability to our modern, fast-paced world.

Practical and down-to-earth, Guardians believe in following the rules and cooperating with others. They are not very comfortable winging it or blazing new trails; working steadily within the system is the Guardian way, for in the long run loyalty, discipline, and teamwork get the job done right. Guardians are meticulous about schedules and have a sharp eye for proper procedures. They are cautious about change, even though they know that change can be healthy for an institution. Better to go slowly, they say, and look before you leap.

Guardians make up as much as 40 to 45 percent of the population, and a good thing, because they usually end up doing all the indispensable but thankless jobs everyone else takes for granted.

Guardians at Work

As a Guardian, you enjoy working as a valued member of a team, whether you are leading it or following a credible leader. You like to work with people who carry their weight. You appreciate having clear-cut responsibilities and being recognized for your dedication and achievements. Your natural traits are those that employers have traditionally valued - and that successful companies still respect. You are responsible and loyal to an organization once you've signed on.

You are most comfortable when your life is structured. As a result you usually prefer a workplace that lets you create a routine you can settle into. Because you are dependable and exacting, your colleagues and customers rely on your work. Your ideal job offers you a clear chain of command, and lets you progress through a hierarchy based on your meeting expectations.

Kuvasosiologiaa

2010-04-20T11:47:00.000-07:00

"Kuluttajan arki on muuttunut entistä kiireisemmäksi. Omaan elämään vaikuttavat sisäiset paineet: työssä pitää jaksaa suorittaa yhä enemmän ja ajanhallinta on entistä haastavampaa. Taustalla vaikuttavat ulkoiset paineet, kuten talouden taantuma ja huoli ilmastonmuutoksesta. Näiden haasteiden ristipaineet näkyvät kaikissa kuluttajien valinnoissa, myös juomien ostopäätöksissä. Juomien nauttiminen on saanut uusia merkityksiä: juomahetki ei enää sammuta janoa ja virkistä, se tarjoaa myös hetken, jolloin voi lyhyeksi ajaksi irrottautua arjesta ja nauttia pienistä elämyksistä."

Näin kuvaillaan kuluttajien arvo- ja asennemaailmassa tapahtuneita muutoksia Hartwallin viimeisimmässä Point -lehdessä (2/2010). Tuntuu siltä kuin Hartwall olisi keksinyt pyörän uudelleen. Juoman parissa voi rentoutua!

En oikein tiedä kuinka päin asia menee: johdattaako Hartwall ihmiset huomioimaan juomahetken arjesta irtauttavan vaikutuksen vai ovatko ihmiset alkaneet vasta nyt huomaamaan tauon merkityksen? No, olipa asia kuinka päin tahansa, tällä kertaa kiinnitin tekstin sijasta huomion jutun ohessa olleeseen kuvaan:

Ensinnäkin kuvassa pisti silmään se, että siinä on mies. Miksi mies? Eivätkö naiset tarvitse töidensä lomaan lepoa ja rentoutusta? Kuva ylläpitää vanhentunutta käsitystä siitä, että miehet tekevät edelleenkin työn.

Toiseksi mainoksessa häiritsee se, että siinä valkokaulustyöläinen mekaanikon, siivoojan tai muun "oikean työn" tekijän sijaan. Hartwall on sikäli ajan hermolla mainoksensa kanssa, että työ todella on siirtynyt kohti toimistoissa ja niiden ulkopuolella - metropoleissa, sanoisivat toiset - suoritettavaa tietotyötä.

Ja kolmanneksi mainoksessa istuva rentoutuja on sijoitettu johonkin niin toisenlaiseen paikkaan, että sitä on vaikea yhdistää työhön. Miksei kuvaa ole otettu esimerkiksi toimistossa, jossa mainoksen henkilö selkeästi työskentelee?

Ymmärrän toki sen, että yhteen kuvaan ei voida valita kaikkia mahdollisia työn tekijöitä tai ympäristöjä. Pois jättämisellä Hartwall kuitenkin luo kuvaa nykyaikaisesta raatajasta: valkoisesta valkokauluspaitaisesta miehestä.

Edellä mainitut huomiot herättivät vain lisää kysymyksiä. Minkälaisen viestin kuva välittäisi jos siinä olisi esimerkiksi kotiäiti sotkuisessa kodissa muutaman lapsen kanssa? Tai miltä mainos näyttäisi, jos se olisi laadittu 70-luvulla?

Entä ihmisten oikeudet?

2010-02-26T03:46:00.000-08:00

Ympäristönsuojelutarkastaja Petri Huovila kirjoitti Karjalaisessa (25.2.) turkistarhoihin kohdistuneista kuvausiskuista, jotka tehtiin samaan tapaan kuin parin vuoden takaiset iskut tuotantoeläinlaitoksiin. Seuraa siis jälleen kerran dialogia, jossa kontekstistaan irrotettuja lauseita kommentoidaan kirjoittajan itsetuntoa nostattavilla pikkunäppärillä vastauksilla.

K: Voiko kukaan tai tuleeko kenenkään ottaa vakavasti laittomasti hankittua todistusaineistoa?

V: Kuvamateriaalin ottaa vakavasti ainakin eläinsuojeluväki ja ilmeisesti myös media, koska julkaisivat videot ja järjestivät niistä myös keskustelua. Asian ottaa ilmeisen vakavasti myös kansa, joka on tahoillaan käynyt keskustelua asiasta. Ainoat, jotka eivät tunnu ottavan asiaa vakavasti, on Sirkka-Liisa Anttila, Suomen hallitus ja eduskunta.

K: Jos tuhannen eläimen joukossa on muutamia vioittuneita, niin mitä sitten? Onko asialla oikeasti jotain merkitystä?

V: Lähdetään nyt vaikka tuosta luvusta, jonka itsekin toit jo esille. Maailmasta löytyy eläinlajeja, jotka elävät jopa kymmenientuhansien laumoissa/parvissa, siinä ei ole mitään kummallista. Tällaiseen laumaan mahtuu tietenkin myös niitäkin yksilöitä, jotka ovat vioittuneita oman toimintansa tuloksena. Voin kuitenkin taata, että yhdenkään tällaisen lajin luonnollinen elinympäristö ei ole pieni häkki, jossa joku muu eläinlaji on sen pakottanut "elämään". Luonnossa eläimillä ei käsittääkseni esiinny myöskään psyykkisiä ongelmia, joita em. häkit tuntuvat niille aiheuttavan. Että sitä sitten, Petri. Ihmisen teoista seuraa myös ihmisen vastuu.

K: Toki niin ihmiset kuin eläimetkin on alunperin luotu vapauteen, mutta ihmiselle on annettu hallitsijan asema maan päällä. Sen perusteella meillä on lupa ja velvollisuus hyödyntää luomakunnan anteja sopivilla tavoilla.

V: Tässä Petri on tavallaan oikeassa: ihminen itse on antanut itselleen hallitsijan aseman maan päällä. Sopimusta valmisteltaessa ei kuitenkaan ole kuultu sopimuksen toista puolta, eläinkuntaa, joten sopimus on täysin yksipuolinen eikä sitä siten voida pitää pätevänä. Luulen tosin, että Petri viittasi tässä johonkin ylevämpään tahoon, jonka sopimuksia ei ihmisen tai eläimen käy kiistäminen. Sama taho kaiversi aikoinaan ne kuuluisat taulut, joissa luki muun muassa "Älä tapa".

K: Älkäämme inhimillistäkö eläimiä, vaikka ne elokuvissa osaavatkin puhua, itkeä ja nauraa, muistella menneitä ja suunnitella tulevaisuutta.

V: Hetkinen, hetkinen! Epätasa-arvoa havaittu! Miksi sinä saat käyttää vanhaa kirjaa oikeutuksena eläinten tappamiselle, mutta eläinoikeusaktivistit eivät saa käyttää vaivalla ja suurella rahalla tehtyjä elokuvia omina lähteinään?

K: Eläimet eivät ole inhimillisiä olentoja, vaikka eläinaktivistit ehkä ajattelevat ihmisenkin olevan vain yksi eläinlajeista.

V: Eläinaktivistien lisäksi näin ajattelee myös tiede, jonka mukaan ihminen on polveutunut apinoista ja on siten itsekin eläin. Pidemmälle kehittynyt kylläkin, mutta silti eläin. Apinoista polveutumisen todistavat biologit DNA-vertailuineen ja ympäristönsuojelutarkastajat mielipidekirjoituksineen.

K: Eivät häkitetyt turkiseläimet tai kanata välttämättä voi huonosti, vaikka meitä saattaa säälittääkin niiden elinolojen ankeus. Ehkäpä eläimet jopa nauttivat turvallisesta, suojatusta kopperostansa ja siitä, että saavat olla luomakunnan "herran" palveluksessa, kuka tietää?

V: Jos eläimet palvelisivat herraa samanlaisella sokeudella kuin ympäristönsuojelutarkastaja Petri Huovila palvelee omaansa, päästäisin eläimet pahasta ihan itse.

Kasvisruokapäivä

2010-02-24T09:17:00.000-08:00

Facebookissa on jo jonkun aikaa kiertänyt linkki Helsingin kaupunginvaltuustossa kuvattuun videoon, jossa esitellään kasvisruokapäivästä käydyn keskustelun parhaat/pahimmat kommentit. Videon innoittamana kävin lukemassa myös Helsingin Sanomien mielipidepalstaa, jossa asiaa on myös puitu varsin runsaasti.

Pakollisen kasvisruokapäivän vastustajien kommentit on karkeasti jaettavissa kolmeen kategoriaan. Ensinnäkin kritiikki kohdistuu itse kasvisruokaan, sen makuun ja ravintosisältöön ja niiden kautta lasten terveyteen. Kasvisruoan ei kertakaikkiaan uskota voivan maistua hyvälle, joka ajaa lapset joko syömään hampurilaisia tai olemaan kokonaan syömättä. Lisäksi kasvisruoan ei uskota pystyvän täyttävän lasten vatsaa, koska sen ravintosisällön katsotaan olevan niin mitätön. Argumentit vaikuttavat perustuvan joko huonoihin kokemuksiin tai silkkaan tietämättömyyteen ruoasta sekä sen tekemisestä ja keskiverto verkkokeskustelija tuntuukin tietävän yhtä paljon kasvisruoasta kuin minä tiedän ajan kaareutumisesta.

Toiseksi kasvisruoan "pakkosyöttämisen" nähdään vähentävän lasten valinnanvapautta. Tämä on sellainen argumentti, joka vaatisi paljon syvällisempää tutustumista valinnanvapauteen, sosiaaliseen konstruktionismiin ja moneen muuhun, johon ainakaan minun resurssini eivät tällä haavaa riitä. Kolmas kategoria on sekalaiset kommentit, jotka osuvat asian viereen tai vielä kauemmas. Seuraavassa esimerkkejä kaikista edellämainituista kategorioista ja pikkunokkelia vasta-argumentteja niihin.

K: Eikös sitä pitäisi sitten olla liharuokapäivä, jolloin ei tarjoilla kasvisvaihtoehtoa? -Sokea oikeus

V: Ei. Ensinnäkin puhdasta "liharuokaa" ei käytännössä ole, vaan kaiken ruoan perustana on kasvikset eri muodoissaan. Toiseksi, lihansyönnistä kieltäytymisen takana on muutakin kuin ruoan maku tai ravintosisältö, johon lihansyönnin puolustajat mieluusti vetoavat. Taustalla on usein ekologiset tai eettiset arvot, joiden perusteella liha koetaan "pahaksi" eikä sitä näin ollen haluta syödä. Vastaavanlaista suhtautumista kasviksiin en sen sijaan ole nähnyt. Toki jos jollakin on eettiset, uskonnolliset tai muut perustelut päivän pakolliselle lihansyönnille juuri koulussa, se hänelle sallittakoon.

K: Mikä oikeus joillakin poliitikoilla on päättää lasteni ruokailusta omien ideologisten päähänpinttymiensä mukaan? -espoolainen

V: Kyseessä lienee sama oikeus kuin esimerkiksi lapsiesi koulujen lakkauttamisesta, sijaisten palkkaamatta jättämisestä tai kouluterveydenhuollon laiminlyömisestä. Näitä oikeuksia jaetaan neljän vuoden välein "kunnan" järjestämissä "kuntavaaleissa", joissa toteutetaan "kuntademokratiaa".

K: Perustelut olivat siis puhtaasti ideologiset. -Koulumies

V: Kasvisruoan perusteleminen ilmastonmuutoksella ja eläinoikeuksilla on yhtä ideologista kuin sekaravinnon puolustaminen valinnanvapaudella. Tässä kieltäydytään näkemästä oman kannan ideologisuutta, mutta nähdään kuitenkin sen vaikuttavan toisen osapuolen argumentoinnin laatuun. Ideologian lisäksi kasvisruoan puolustaminen perustuu konkreettisiin todisteisiin ilmastonmuutoksesta, jolla on todettu olevan tekemistä myös lihateollisuuden kanssa. Lihansyönnin puolustaminen taas perustuu ainakin omalta kannaltani melko haperoihin perusteisiin, kuten edellä mainitut maku, ravintosisältö ja vaikeasti rajattava/hahmottuva valinnanvapaus.

K: Onneksi nämä ihmiset istuvat valtuustossa eivätkä sabotoi jonkun oikean työpaikan työpäiviä pitkillä ja tunteikkailla keskusteluilla kasvisruokapäivästä. Siis ihan oikeasti valtuustossamme istuu ihmisiä, jotka katsovat aiheelliseksi miettiä tällaisia asioita. -tkoo

V: Valtuustossa istuu myös ihmisiä, jotka miettivät toriparkkia, julkisten palvelujen supistamista tai niiden ulkoistamista. Ihan oikeasti.

K: Kasvikset menee alkupalana, mutta varsinaisena ravintona ne ovat kiistatta epäterveellinen vaihtoehto. -pelleilyä

V: Öö.. just.

Käskyjä alitajunnalle

2009-11-07T07:22:00.001-08:00

Norsulla sanotaan olevan pitkä muisti. Oman kokemukseni mukaan myös ihmisen alitajunnan muisti on ihmeellisen pitkä. Ja itsepintainen! Kerran jotain päätettyään ihmisen alitajunta pitää huolen siitä, että homma todellakin tulee tehdyksi. Ja jos homma ei tule tehdyksi, niin alitajunta pitää huolen siitä, että asia ei pääse ainakaan unohtumaan. Näin ollen alitajunnasta putkahtaa esiin joku mielikuva em. päätökseen liittyen, jonka seurauksena tietoisetkin ajatukset ohjautuvat asian pariin. Aina ei kuitenkaan asialle pysty tekemään juuri siinä tilanteessa mitään ja asia unohtuu. Paitsi alitajunnalta, tietenkin.

Kyse on oikeastaan aivojen ohjelmoinnista. Esimerkiksi sanomalla, että jotakin PITÄÄ tehdä, aivot ohjelmoituvat ehdottomiksi ja olettavat, että mitään muuta tapaa ei ole. Jos asiaa ei kuitenkaan pysty tekemään seuraa tietenkin pettymys siitä, että asiaa ei ole pystynyt tekemään. Aivot päättelevät epäonnistuneensa ja seuraa ahdistus.

Juuri näin on käynyt itselleni tämän blogin suhteen, tarkemmin sanottuna kolmen viikottaisen postaukseni kanssa. Kirjoitin aiemmin (eli lupasin itselleni) kirjoittavani kolme postausta viikossa - lehtikatsauksen, positiivisia asioita ja yhden postauksen sosiologiasta. Ja vaikka sen itse ymmärtääkin, että noiden kirjoittaminen ei ole pakollista, alitajunta ei sitä ymmärrä ja tunnen jatkuvaa syyllisyyttä kirjoittamattomuudesta. Niinpä julistankin nyt, että aion kirjoittaa blogiin vain silloin kun siltä tuntuu. Vapaista aiheista, pakottomasti ja ennen kaikkea omalla tahdilla.

Ymmärrätkö tilanteen, alitajunta?

Positiivinen perjantai

2009-10-03T10:23:00.000-07:00

Päätin ottaa itseäni niskasta kiinni blogin suhteen ja yrittää kirjoittaa viikottaiset kolme kirjoitusta aiheista, joista kirjoitin jo aiemmin. Se lienee jo yksinäänkin riittävän positiivinen asia.

Positiivisten asioiden kirjoittaminen olisi helpompaa jos viikolla muistaisi kirjoitella niitä ylös. Nyt pitää painiskella muistin kanssa ja yrittää keksiä jotain viikon tapahtumista, joista voisi kirjoittaa.

Tulevien kirjoitusten suhteen olen varsin toiveikas. Tälläkin hetkellä edessäni on Allardtin ja Littusen "Sosiologian perusteet" vuodelta 1972, josta ajattelin hieman kirjoittaa sosiologian perusteita auki. Toisekseen "paperilaatikossani" on muutamia lehtikirjoituksia, joita voin käyttää, mikäli uusista lehdistä ei löydy mitään mielenkiintoista aihetta. Parhaat aiheethan löytyy tietenkin iltapäivälehdistä, mutta viime aikoina en ole käynyt missään, missä iltapäivälehtiä olisi. Ja positiiviset asiat.. no, niitähän on päivät täynnä, kunhan pitää vain silmät auki. :)

Positiivinen perjantai

2009-09-25T10:01:00.000-07:00

Kas, kaksi kuukautta on taas vierähtänyt ilman minkäänlaista päivitystä. Aloitetaan siis helpolla, positiivisilla asioilla. Ja koska kaksi kuukautta on ainakin meikäläiselle liian pitkä aikajakso muistettavaksi, käsiteltäköön tässä postauksessa vain hiljattain sattuneita asioita. Jätetään ne sosiologiat ja lehtikatsaukset edelleen hautumaan. :)

Ensimmäiseksi tulee tietenkin mieleen se kylmä fakta, että olen työllistynyt. Fakta on sikäli kylmä, että vapaa-aikaa (lue nukkuminen ja koneella istuminen) ei tunnu enää juuri olevan kovasta yrityksestä huolimatta. Ja vaikka varsinaiselta työpaikalta olisinkin poissa, työasiat saattaa silti tulla mieleen. Se on näitä "uuden työn" kiroja. Muuta kylmää työssä ei juuri olekaan, sillä homma on oman alan töitä ja mielenkiintoista. Kyseessä on siis Itä-Suomen Vasemmistonuorten piirisihteerin virka, joka kestää tällä haavaa joulukuun alkuun asti ja jatkuu toivottavasti ensi vuoden puolella.

Kuluneen kuukauden aikana on elvytetty myös elämän musiikillinen puoli kahden bändin muodossa. Ensimmäinen - Mätä Vittu - soittaa määritelmän mukaan "feminististä punkkia", joka tarkoittaa ilmeisesti covereita niiltä bändeiltä, jotka osaavat tehdä itse biisinsä. Toinen bändi - Samuli Putron toinen mätä vittu - soittaa kevyehköä pop- ja rockiskelmää. Toistan biisejä, tietenkin. Tähän asti treenit on ollut lähinnä yhteen soittamisen opettelemista ja oman paikan hakemista bändissä, mutta eiköhän tästä vielä kuuluisuuteen päästä.

Viimeiseksi julistettakoon lukemisen ilosanomaa! Noin kuukausi sitten törmäsin kirpputorilla Torey Haydenin Auringonkukkametsä -kirjaan, jonka ostin, koska tyttöystäväni tykkää lukea Haydenin kirjoja. Tällä kertaa tosin tartuin itse kirjaan. Ja kas! Seuraavana päivänä kirja olikin jo luettu. Sen jälkeen Haydenin kirjoja onkin tullut luettua jo viitisen kappaletta. Hayden kirjoittaa varsin helppolukuista tekstiä, mutta enemmän nopealukuisuuteen vaikuttaa kirjojen aihe: psykologia. Suosittelen aiheesta kiinnostuineille!

Positiivinen perjantai

2009-07-31T08:18:00.000-07:00

Blogin päivittäminen jäi heinäkuussa näköjään hiukan vähemmälle eli kokonaan pois, mutta syykin on mainio: olin reilaamassa. Tai ainakin uskottelin sen olevan pätevä syy, sillä ulkomaillahan ei ole internettiä.

Ensimmäinen positiivinen asia liittyykin juuri matkaan. Matka kokonaisuudessaan oli jo huikea elämys, mutta myös yksittäiset tapahtumat matkan varrella olivat varsin positiivisia. Vai miltä kuulostaa halpa punaviini (70snt/plo), patonki ja Pariisin Kevät Seinen rannalla? Tai päivän mittainen makoilusessio aurinkorannalla (toisinaan kylmän, mutta useimmiten lämpimän) oluen kanssa? Toinen matkaan - tai oikeammin sen loppumiseen - liittyvä positiivinen asia on ehdottomasti kotiinpaluu. Vaikka ulkomailla mukavaa olikin, mikään ei voita sitä tuttuuden ja turvallisuuden tunnetta, jonka kotimaa tarjoaa. Täällä ei tarvitse miettiä veden juotavuutta, taskuvarkaita tai hepatiitteja. Toisaalta, täällä joutuu miettimään työttömyyttä ja muita velvoittavia asioita, joista ulkomailla ei ollut tietoakaan. Parempi kuitenkin näin.

Kolmas positiivinen asia liittyy edellä mainittuun työttömyyteen, joka näillä näkymin loppuu ainakin vuoden loppuun saakka. Joensuussa on auki ainakin neljä paikkaa, joihin pääseminen on melko todennäköistä. Paikkoja en tietenkään itsekkäistä syistä sano, mutta todettakoon, että jokaisessa paikassa palkka ja mielekkyys ovat käänteisesti verrannollisia.

Positiivinen perjantai

2009-06-26T10:52:00.000-07:00

Sain tälle kuulle Joensuun sosiaalitoimistolta peräti 108 euroa rahaa, koska sain viime kuussa takautuvasti asumistukea. Rahat on siis todella tiukilla eikä sekään helpota yhtään, että näistäkin vähistä pitäisi säästää mahdollisimman paljon Euroopan reissuun. Asioita voi lähestyä onneksi monelta kantilta ja näkökulmaa muuttamalla ongelmat muuttuvat haasteiksi.

Niinpä päätin aloittaa kokeilun siitä, miten vähällä rahalla voin selvitä. Tavoitteena on selvitä alle 500 eurolla kuussa, joka ei ainakaan toistaiseksi vaikuta mahdottomalta. Rahat jakautuvat niin, että vuokraan menee 220e ja loput ruokaan, laskuihin ja humputteluun. Ruokaan olen varannut 6,5e per päivä eli 195e/kk, joka on jo nyt osoittautunut liian isoksi summaksi, sillä neljässä päivässä ruokatilin saldo on kymmenisen euroa plussan puolella. Hiukan työlästähän tällainen on, mutta toisaalta on jännittävä nähdä, miten pieneen kulutukseen voin päästä.

Ja ruoasta puheenollen, Joensuuhun on avattu Punnitse&Säästä -kauppa. Kaupasta saa kaikenlaista kivaa pavuista mausteisiin ja pikkuherkuista ekologisiin pesuaineisiin. Liikkeen nimi on hiukan harhaanjohtava, sillä eihän siellä mitään rahaa säästä kun tekee mieli kokeilla kaikkea uutta. Tein tänään pikainventaarion kauppaan ja bongasin muutaman uuden ruoka-aineen, joita on ehdottomasti kokeiltava. Huomenna ajattelin kokeilla täytettyjä viininlehtiä ja joskus myöhemmin misokeittoa.

Positiivinen perjantai

2009-06-16T12:26:00.000-07:00

Kovasta yrityksestä (heh, heh) huolimatta en ole saanut kirjoitettua niitä kolmea postausta viikossa, joista jo jossain aiemmassa postauksessa sanoin. Etenkin sunnuntain sosiologia on tuottanut ongelmia, siihen kun pitäisi paneutua enemmän kuin kahteen muuhun. No, nyt kuitenkin jälkijunassa positiiviset jutut viime viikolta.

Olin ensimmäistä kertaa tänä vuonna mökillä. Tai itseasiassa taisin olla ensimmäistä kertaa vuosiin. Vaikka vesi olikin vielä liian kylmää uitavaksi, edes saunasta, parin päivän oleilu luonnon helmassa oli silti parhautta. Varsinkin yöllä oli mahtavaa, sillä äänimaisema oli täysin erilainen kuin kaupungissa. Autotien tasaista suhinaa ei ollut eikä mitään muutakaan taustahälyä ja järvi vahvisti erilaisten lintujen laulun. Varsin onnistuneet pari lomapäivää.

Heinäkuun reilausreissu näyttää toteutuvan surkeasta rahatilanteesta huolimatta. Tänään päätin reissusta kaksi asiaa: haluan syödä pizzaa Italiassa ja juoda olutta Tsekeissä, loppureissu voikin sitten olla mitä vaan. Muiden matkaajien toiveissa on ainakin Barcelona ja Amsterdam. Siinäpä sitä onkin hommaa kolmelle viikolle ihan tarpeeksi. Hiukan jo jännittää. :)

Protestiäänivyöry!

2009-06-11T11:50:00.000-07:00

Toisten tahojen on ollut hyvin vaikea niellä Perussuomalaistensaamaa äänivyöryä. Ainakin lehdistö on laittanut Timo Soinin saaman huikean äänisaaliin melko yksimielisesti Suomen kansan protestihengen piikkiin. Omasta mielestäni kyseessä ei kuitenkaan ollut protesti, vaan täysin demokratian lakien mukainen mielenilmaus vallitsevaa järjestystä vastaan.

Oman käsitykseni mukaan protesti voitaisiin määrittää normien ulkopuolisena toimintana, pelin sääntöjen rikkomisena. Esimerkiksi liikennesääntöjä vastaan voi protestoida kävelemällä päin punaista valoa. Eli, jos vaaleissa olisi protestoitu, olisi kansan äänet saanut Aku Ankka, Mikki Hiiri tai Kekkonen. Tai sitten olisi äänestetty tyhjää. Joka tapauksessa olisi äänestetty jotain, joka ei ole "systeemin mukainen".

Mutta kuten vaalituloksesta käy ilmi, äänet annettiin henkilölle, joka on ihan oikeasti olemassa ja joka oli ehdolla vaaleissa aivan "systeemin mukaisesti". Soinin saamassa äänivyöryssä oli siis yhtä paljon protestia kuin käveltäessä päin vihreää valoa.

Positiivinen perjantai

2009-06-02T12:02:00.000-07:00

Grillijuhlat Laatokan kommuunilla, jossa oli tarjolla paljon hyvää ruokaa, seuraa, olutta sekä saunomista. Sain maistaa myös ensimmäistä kertaa aitoa kiinalaista riisiviinaa, joka ansaitsi välittömästi paikkansa Budapest -konvehtien ja Fazerin vihreiden kuulien rinnalla.
Sain viimeinkin lähdettyä uimaan, joka on positiivista jo sinänsä. Lisäksi keskustelut uimahallin saunassa sai hyvälle mielelle, vaikka aihe oli niinkin kiinnostava kuin siitepöly. Uimahallin saunassa on vaikea herättää keskustelua, koska aiheet on pidettävä sellaisella tasolla, ettei kukaan loukkaannu. Usein saunassa puhutaankin säästä tai päivän kalareissusta, mutta toisinaan aiheet karkailevat päivän politiikkaan tai muihin mielenkiintoisiin aiheisiin.
Selasin vanhoja merkintöjä ja huomasin, että viime vuoden heinäkuun 21.päivä olin haastanut erään ystäväni "One hundred push ups" -ohjelmaan. Ohjelma kestää kokonaisuudessaan kuusi viikkoa jos pystyy etenemään suunniteltua tahtia. Itse en pysynyt suunnitellussa aikataulussa, sillä olen vieläkin kolmannen viikon kohdalla. Liekö olisi hitunen laiskuuttakin mukana? :D
Kirjastossa käydessäni bongasin sieltä Vaihtokorin, johon kukin voi tuoda kirjojaan ja viedä muutaman matkassaan. Kerrassaan loistava idea, vaikkei se niin uusi olekaan.
Tänään kolahti postiluukusta Humanistisen Ammattikorkeakoulun kirjekuori, joka sisälsi tutkintotodistukseni. Tänään otan bussin alleni ja matkustan Heinolaan juhlimaan valmistumistani.

Kasvissyöjänä koulussa

2009-06-01T01:58:00.000-07:00

Vihreän Langan (22.5.) Ota kantaa -palstalla kysyttiin "pitäisikö kouluissa ja työpaikoilla viettää kasviruokapäivää?". Suurin osa vastaajista (ainakin julkaistuista) pitivät ideaa hyvänä ja osa yltyi kehumaan sitä jopa terveelliseksikin. Mutta jottei palsta menisi pelkäksi vihreiden arvojen kritiikittömäksi suitsuttamiseksi, tuli mukana olla tietenkin yksi vastakkainenkin mielipide. Tällä kertaa sen tarjoili Leila Honkanen-Turunen Lahdesta:

"En kannata pakollista kasvisruokapäivää mihinkään paikkaan, vaan suomalaisella on oltava vapaus valita itse, syökö hän pelkkiä kasviksia vai sekaravintoa. Voiko ajatella kouluun sellaista mahdollisuutta, että kasvisruokaa haluavat oppilaat hankkivat raaka-aineet itse tukusta - kunta voi ehkä hieman subventoida - ja oppilaat valmistavat ruoan itse itselleen ja oppilastovereilleen. Se olisi parhaimmillaan kouluihin kaivattua yhteisöllistä toimintaa."

Ilmeisesti Leila ei ole tullut huomioineeksi sitä seikkaa, että liharuokaan kuuluu myös kasvikset, kuten peruna. Liharuoka ei siis nimestään huolimatta ole pelkkää lihaa, vaan oikeastaan rakentuu kasvisten varaan. Näin ollen kaikki ruoat ovat enemmän tai vähemmän kasvisruokia ja liha on vain ekstraa. Ruokaa pitäisikin tehdä pienimmän pahan periaatteen mukaisesti ja lihaa voisi syödä sitten vaikka kotona.

En myöskään käsitä sitä, miten kasvissyöjien ja lihansyöjien erottelu, kasvissyöjien pakottaminen maksamaan kasviksistaan samalla kun lihansyöjät saavat ruokansa ilmaiseksi ja heidän pakottaminen valmistamaan ruokansa itse voisi mahdollisesti lisätä yhteisöllisyyden tunnetta kouluyhteisössä. Jos kaikki söisivät samaa ruokaa eli kasviksia, mitään ruokaan liittyviä erotteluja ei muodostuisi, ainakaan koulussa.

"Taitaa olla niin, että kunnat joutuvat rahapulan vuoksi karsimaan erityisruokavalioita ja tuoreet kasvikset tuppaavat olemaan Suomessa aika kalliita, varsinkin talvisin. Ravinto-opillisestihan vain tuoreiden kasvisten ravintoarvo on paras. Pakasteissa ja purkkikasviksissa se on aika köyhä."

Kasvikset on Suomessa halpoja ympäri vuoden jos "kasviksilla" tarkoitetaan jotain muutakin kuin tomaattia ja kurkkua. Jo keskinkertainen kokki pystyy loihtimaan vaikkapa lantusta, perunasta ja porkkanasta herkullista ruokaa, kiitos mausteiden. Ja varsinkin näin kesäaikaan kasvisruokavalio voittaa liharuokavalion 6-0 hintansa puolesta. Kunnat voisivat siis jopa säästää rahaa siirtymällä kasvisruokavalioon!

Entäs sitten ravintoarvot? Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen Fineli -tietokantaa tutkimalla Leilakin voisi oppia, että kasvisten ravintoarvot ovat itseasiassa paremmat kuin lihan, jopa säilötyissäkin. Ja toisekseen, ruoan ravintoarvon ei tarvitse olla "paras", vaan riittävä.

"Sitäpaitsi varsinkin viimeksimainitut ovat yleensä tuontitavaraa, joten niissä on otettava huomioon myös kuljetusten aiheuttama hiilijalanjälki."

Huomioon voisi ottaa myös sen, että lihalla (varsinkin naudalla) sattuu olemaan elintarvikkeista suurimpia, ellei suurin, hiilijalanjälki. Esimerkiksi Helsingin Sanomat uutisoi asiasta suosittelee siirtymään kasvisruokavalioon, kuten teke myös Ekonisti.fi.

PS. Sunnuntain sosiologiapostaus jäi kirjoittamatta, mutta ensi sunnuntaina on luvassa joko arkijärkeä tai habitusta. Tai molempia.

Positiivinen perjantai

2009-05-30T05:46:00.000-07:00

Uuden Kulman valtaajat häädettiin keskiviikkoaamuna poliisin runsaalla ylivoimalla. Viittä unista valtaajaa varten oli paikalle tullut kolme poliisiautoa, joissa kuuleman mukaan oli myös poliisikoirat mukana. Lisäksi poliisit olivat varustautuneet mellakkakilvin ja pampuin. Valtaajat poistuivat talosta kuitenkin sovulla ja talon ovet suljettiin runsain raudoin.

Tämä ei tietenkään ollut viikon positiivinen juttu, sillä monet joensuulaiset ihmiset menettivät tärkeäksi kokemansa paikan. Häätö kuitenkin poiki parikin tapahtumaa, jotka olivat tunnelmaltaan aivan loistavia. Ensinnäkin häädön johdosta pidettiin talon kriisikokous, joka jatkui kaupunginjohtaja Meriläisen tenttaamisella taidemuseolla. Positiiviseksi tilanteen teki tunnelmaan sopiva sää: vettä satoi kaatamalla, mutta silti noin 70-henkinen jaksoi kuunnella kaupunginjohtajan ympäripyöreää puhetta lähes 45 minuuttia. Tapahtumasta uutisoi skandaalihakuisesti Karjalainen ja hiukan objektiivisemmin Uljas.

Toinen häädön johdosta syntynyt tapahtuma oli seuraavana päivänä pidetty suunnittelukokous, josta muodostui spontaani mielenosoitus ja joka jatkui lyhyehkönä kadunvaltauksena. Tunnelma oli katossa kummassakin tapauksessa ja ainakin minuun tapahtumissa vallinnut yhteishenki valoi uskoa talon takaisin saamisesta. Taistelu jatkukoon!

Positiiviset asiat no. 14

2009-05-25T14:56:00.001-07:00

Viime aikoina tämän blogin kanssa on pitänyt melko hiljaista. Ihan vaan tiedoksi niille, jotka eivät vielä ole huomanneet. Syy on kuitenkin varsin pätevä: opiskelu. JONKA SAIN VIHDOINKIN LOPPUUN! Eli vihdoin ja viimein, puolitoista vuotta norminmukaisen valmistumisajan jälkeen, valmistun yhteisöpedagogiksi. Valmistujaisjuhlia tanssitaan näillä näkymin 5.kesäkuuta luultavasti Heinolassa, koska äiti lupasi leipoa kakun. Että tervetuloa.

Toinen, blogiin liittyvä asia. Jossain toisessa blogissa, jonka nimeä en tähän hätään saa päähäni, oli sovellettu seuraavanlaista ideaa. Viikon jokaiselle päivälle oli valittu teema, kuten valokuva-maanantai, turhuus-tiistai ja niin edelleen. Ja koska päivitän tätä blogia omasta mielestäni liian harvakseltaan, ajattelin kokeilla samanlaista lähestymistapaa. Jos vaikka saisin puhallettua hiukan eloa tähän blogiin. Aluksi tyydyn kirjoittamaan kolmena päivänä viikossa aiheista:

- alkuviikon lehtikatsaus - jonkun hölmön kirjoituksen vielä hölmömpää kommentointia, materiaalina iltapäivälehdet ja Itä-Häme.
- positiivinen perjantai - viikon positiiviset tapahtumat. Ihan vaan muistuttaakseni itseäni, että maailma ei lopulta ole ihan paska paikka.
- sosiologia-sunnuntai - sosiologian teoriaa sovellettuna milloin mihinkin

Ja tokihan kirjoitan edelleen sekalaisia ja/tai sekavia huomioita erinäisistä asioista.

Uutisia Joensuusta

2009-05-16T03:37:00.000-07:00

Uuden Kulman toiminta keskeytyi keskiviikkona 13.5. väliaikaisesti Joensuun poliisilaitoksen nikkarointikerhon toilailun vuoksi. Nikkarit olivat vahingossa naulanneet lautoja ovien eteen niin, että pääsy talon sisälle estyi. "Lisää nauloja", vaatii Aimo Kyttä innoissaan.

Nikkarointikerhon tarkoitus on opettaa joensuulaisille poliiseille muun muassa linnunpönttöjen, löylykauhojen ja kulkuesteiden rakentamista "mukavan rakentelun merkeissä", sanoo kerhonvetäjä Timo "Snickarborg" Korhonen. Kerho on ensimmäinen laatuaan Joensuussa, mutta toimintaa pyritään jatkamaan myös tulevaisuudessa. "Selkeä tarve kerhon jatkamiselle on, varsinkin kun ottaa huomioon työn jäljen", Uuden Kulman satunnaisedustaja Samuli Koponen toteaa.

Nikkarointikerhosta on innoissaan myös Joensuun alamaailma. "Tosi nastaa, että kytät oli edes vähän aikaa pois perästä. Ehti tsekkaamaan parit hyvät mestat", sanoo nikkarointikerhon toiminnasta ilahtunut Oikea Rikollinen.

Talon väki pahoittelee kerhon toiminnasta mahdollisesti aiheutunutta mielipahaa, mutta vakuuttaa samalla, että talon toiminta jatkuu kuten ennenkin. "Jatkossa nikkarointikerhon kaltaisten ryhmien toiminta pyritään suuntamaan johonkin oikesti rakentavaan toimintaan", sanoo Koponen.

Viestejä menneisyydestä

2009-04-17T02:30:00.000-07:00

Elämä on taloudellisesti perseellään. Aamulla vielä vitutti ja huolestutti, kunnes asiapapereita tonkiessani löysin vanhan kirjoituksen. Se muistutti oivallisesti siitä, että huonot asiat eivät aina seuraa huonoja asioita. Elämänviisauksia à la Koponen, olkaa niin hyvät!

"Toisinaan tarjoutuu tilaisuus vaihtaa lusikoiden ja haarukoiden paikkaa, koska kummatkin ovat loppu."

Numerot piiloon

2009-04-06T12:09:00.000-07:00

Ilma oli vuodenaikaan nähden kummallinen, lunta satoi. Olin matkalla Helsingistä Heinolaan, kotiin. Bussimatkan aikana söin yhden kasvispasteijan ja kolme karjalanpiirakkaa. Soitin myös yhden puhelun välttääkseni pitkän kävelymatkan märässä sateessa.
"Moi", vastasi ääni linjan toisessa päässä aivan kuin tietäen, kuka soittaa.
"Perkeleen kännykät!", kirosin ja vaivuin joukkoliikenteessä niin tyypilliseen kevyeen ja katkonaiseen uneen.

Niinpä niin, kehittyvän teknologian myötä elämästämme tulee entistä helpompaa ja hallittavampaa. Miten kätevää onkaan kun soittajan henkilöllisyys näkyy puhelimesta! No okei, myönnetään, onhan se kätevää jos puheluun ei ehdi vastaamaan tai - kuten minulla - puhelin on usein äänettömällä. Mutta jos asia on tärkeä, soittaja luultavasti soittaa toisenkin kerran.

Kännyköiden myötä soittajan numero ja useimmiten myös nimi on selvillä jo ennen vastaamista. Näin puheluihin liittyvä mysteeri katoaa ja siihen liittyvä pieni tunne-elämys kuuluu menneeseen aikaan. Moni varmaan muistaa lankapuhelimet, joihin vastatessa ei koskaan tiennyt kuka sieltä soittaa. Äiti, kaverit, ihastus tai kiusaaja olivat kaikki tasa-arvoisessa asemassa puhelimeen vastatessa. Nyt soittajan näkee heti ja ikäville tyypeille ei ole pakko vastata. Numeron näyttäminen siis riistää vastaajalta mahdolliseen tunne-elämykseen, ilahtumiseen, pettymiseen tai muuhun. Elämästä tulee helpompaa, mutta samalla myös tylsempää.

Onneksi tuo tunne-elämys on helposti palautettavissa, kännyköiden asetuksista kun saa oman numeronsa piiloon. Tarjotkaa siis tuttavapiirillenne mahdollisuus iloiseen tai ikävään yllätykseen ja laittakaa numeronne piiloon!

Ubiikkiyhteiskuntaa a'la Kasvi

2009-03-25T10:16:00.000-07:00

Kävin eilen kuuntelemassa Joensuun Vihreiden Nuorten järjestämässä Punkkua ja politiikkaa - tapahtumassa Jyrki Kasvin alustuksen aiheesta ubiikkiyhteiskunta. Lyhyehkösti sanottuna ubiikkiyhteiskunta on tietoyhteiskuntaa seuraava vaihe, jossa teknologia ei ole ainoastaan läsnä kaikkialla, vaan se on myös omatoimista ja "älykästä" vanhaan teknologiaan verrattuna. Oikeastaan vasta ubiikkiyhteiskunnassa teknologia on läsnä kaikkialla, sillä tietoyhteiskunnassa teknologia on vielä melko pitkälti johdon tai kaapelin päässä. Mobiliiteknologian kehityksen myötä tietotekniikka lähtee kävelemään ja Kasvin sanoja käyttäen "koko maailma on taskussa". Esimerkkinä tietoyhteiskunnan ja ubiikkiyhteiskunnan erosta Kasvi käytti auton parkkeeraamista. Tietoyhteiskunnassa auton parkkimaksun voi maksaa kännykällä kun taas ubiikkiyhteiskunnassa auton ja parkkiruudun tietokoneet keskustelevat parkkimaksuista ynnä muista asioista keskenään ja suorittavat esimerkiksi maksut.

Kasvin mukaan teknologia on perinteisesti nähty arvovapaana alueena, jota se ei kuitenkaan ole. Hän puhui teknologian arvolatautuneisuudesta käyttäen esimerkkinä internetin kehitystä. Teknologian kehitykseen vaikuttaa hänen mukaansa ympäröivä kulttuuri vallitsevine arvoineen ja näkemyksineen ja näin ollen internetin kehitykseen vaikutti suuresti 1970-luvun hippiliikkeen avoimuus, joka näkyy myös internetin perustavanluonteisena avoimuutena nykypäivänäkin, kuten tekijänoikeuslobby on ikäväkseen huomannut. Kasvi kysyikin, että mitä jos internet olisi kehitetty Neuvostoliitossa tai Kiinassa? Olisiko internet silloinkin avoin? Kasvin mukaan "ei välttämättä".

Olipa internetin kohtalo niin tai näin, teknologian arvolatautuneisuus herätti kysymyksen siitä, minkälainen on se arvomaailma, jossa nykyisiä teknologioita suunnitellaan ja miten se vaikuttaa teknologian käyttöön pitkällä tähtäimellä? Mitä ovat ne arvot, joita teknologiaan koodataan sisään?

Kasvin mukaan homma toimii myös toiseen suuntaan eli teknologia vaikuttaa myös kulttuuriin. Esimerkiksi puhelinen yleistyminen sai aikoinaan täysin odottamattomia muutoksia aikaan. Kun ihmiset eivät enää olleet riippuvaisia kasvokkain käytävästä vuorovaikutuksesta, ainakin varakkaimmat ihmiset saattoivat valita asunpaikkansa melko vapaasti välittämättä siitä, asuiko alueella "heidän porukkaansa". Nykyteknologian mukanaan tuomista muutoksista yksi suurimmista lienee ihmisten ja tiedon välisen suhteen muuttuminen. Kaikkialla oleva ja melko vapaasti saatava tieto on murtanut aiemmin itsestäänselvyytenä pidettyjä tekijänoikeuksia ja muutoinkin hämärtänyt rajaa oman ja yhteisön välillä.

Toinen asia, jonka Kasvi varsin onnistuneesti nosti esille, oli teknologian käytön kaksisuuntaisuus. Harvapa lienee tullut ajatelleeksi, että elämää helpottamaan tarkoitut keksinnöt, kuten RFID -tunnistesirut, helpottavat myös rikollisten toimintaa. Kuten sanottu, sirut todellakin ovat tunnistesiruja. Niiden avulla tiedetään vaikkapa TV:n malli, lapsen sijainti kadulla tai muuta vastaavaa. Kasvin mukaan oikeanlaisen laitteen omistavalle varkaalle ei ole temppu eikä mikään koota tietoja kotitalouksissa käytettävästä elektroniikasta ja suunnitella yöllisiä keikkojaan tietojensa perusteella.

No, onneksi jokuveli valvoo.

Muista aina liikenteessä..

2009-02-19T11:29:00.000-08:00

"Kaatuva puu murjoi tytöt", "näin tunnistat diabeteksen oireet", "kymmenet lapset airastuivat uimahallissa", uutisoi eilinen Iltalehti pelkällä etusivullaan. Tahti jatkuu seuraavilla sivuilla: "tuhansille potkut", "mies löydettiin kuolleena jäältä". Koko lehdestä on vaikea löytää edes yhtä "oikeaa" uutista, jossa ei olisi kyse jostakin dramaattisesta tapahtumasta. Yhden lehden perusteella näyttäisikin siltä, että Suomi on vaarallinen maa elää.

Edellisten valossa ruotsalainen sosiaalipsykologi Thomas Johansson puhuu ihan aiheestakin riskiyhteiskunnasta, jossa jatkuvan informaatiotulvan tuloksena ihmiset tulevat yhä tietoisemmiksi itseään ympäröivistä riskeistä. Riskitietoisuuden kasvamisen seuraus ei ole järin valoisa, ainakin mikäli Johanssonia on uskominen: "ja tästä tulee sitten osa tietoisuuttamme ja elämänasennettamme". Alamme siis käyttäytyä uutisista saamamme kuvan mukaisesti ja näemme jatkuvasti uusia riskejä ympärillämme. Tokihan ihminen on kautta aikojen tiedostanut riskit, mutta aikaisemmin ne ovat tulleet ihmisen lähiympäristöstä, josta on syytäkin olla tietoinen. Toista on nykyään, kun tietoa tulee ympäri maapalloa. Tämä johtaa siihen, että ihminen on tietoinen myös sellaisista riskeistä, jotka eivät häntä kosketa.

Muistelen myös lukeneeni erästä psykologista tutkimusta, jonka mukaan uutiset ikään kuin kertautuvat ihmisen mielessä. Tällä tarkoitan sitä, että vaikka ihminen ymmärtää lukevansa samasta tapahtumasta kertovia erillisiä juttuja, hän hahmottaa ne erillisinä tapauksina. Tämä merkitsee sitä, että mitä enemmän jostakin tapauksesta uutisoidaan, sitä todennäköisemmältä se ihmisestä tuntuu. Yhdessä aiemman kanssa ei siis ole ihme, että ihmiset ovat alkaneet pelkäämään kaikenlaista. Hyvänä esimerkkinä hiljattain sattunut Heinolan kirvessurma, joka on herättänyt heinolalaisia miettimään omaa turvallisuuttaan. Olen kuullut keskusteluja muun muassa siitä, että ovea ei enää saisi avata vieraille ihmisille, koska koskaan ei voi tietää mitä hulluja siellä on. Toisaalta kaikkien ihmisten näkeminen mahdollisiksi uhkiksi on naurettavaa. Toisaalta taas huolestuttaa perusluottamuksen katoaminen; minne se on kadonnut ja saadaanko sitä koskaan takaisin?

Riskit ovat vain yksi mahdollisuus muiden joukossa. Mahdollisuuksien kasvaminen vaikuttaa negatiivisesti myös muilla tavoilla. Esimerkiksi psykologi Barry Schwartz puhuu valinnanvarasta ja sitä seuraavasta halvaantumisesta, kun ihminen ei enää osaa/uskalla valita itselleen sopivaa tuotetta. Kuten Schwartz puheessaan osoittaa, pelkästään yhden keksipaketin ostamisesta on tullut haastava tehtävä. Mitä jos valitsenkin väärin? Entä jos on olemassa vielä parempia keksejä? Kun valinta sitten lopulta tehdään, jäädään edelleen miettimään muita mahdollisuuksia. Olikohan tämä nyt kuitenkaan se paras mahdollinen paketti?

Mahdollisuudet vaikuttavat oikeastaan kaikkeen, jossa on mahdollisuus edetä ja kehittyä (tai taantua, kuten näkisin heinolalaisten tehneen). Kun yksi taso on saavutettu, uudet riskit/mahdollisuudet ovat jo edessä päin. Esimerkiksi ruoanlaitossa hyvään alkuun pääsee parilla kattilalla ja helpoilla perusresepteillä. Taitojen kasvaessa reseptit vaikeutuvat ja raaka-ainevalikoima laajenee. Kun niilläkään ei enää päästä tarpeeksi pitkälle, voidaan alkaa hankkimaan erilaisia laitteita, joiden avulla ruokaa voidaan entisestään jalostaa, ja niin edelleen.. Sama pätee myös taantumiseen. Jos kaikki ovat mahdollisia huijaajia, mikseivät he voisi olla myös mahdollisia kirvesmurhaajia, terroristeja tai poliitikkoja!

En halua tällä kirjoituksella kritisoida kehittymistä, varovaisuutta tai muuta sellaista. Haluan kuitenkin kysyä, mikä on tarpeeksi?

Positiiviset asiat, no. 13

2009-02-07T06:19:00.000-08:00

Punaisella pulkalla katosi
lapsi kallion taakse, laski
kuin aurinko.
Taivas jäi, ja huurteiset männyt.

-Pentti Saaritsa

Omatuntotaloutta

2009-02-05T01:43:00.000-08:00

Vesijalanjälki -sivuston mukaan yksi lasillinen maitoa (2dl) kuluttaa 200 litraa vettä. Juustoon maitoa kuitenkin menee suhteessa 1/10, joten kilon juustoon menee yhteensä 10 litraa maitoa. Näin ollen pelkkä maitomäärä, joka vaaditaan kilon juuston tekemiseen, vie 10000 litraa vettä. Ja siinä oli pelkkä maidon osuus! Tokihan juusto pitää valmistaa ja kuljettaakin. Ei siis mikään ihme, että joka kerta kun avaan jääkaapin ja otan sieltä juustoa, joku sisälläni alkaa vääntelehtimään.

Nyt kun media, tyttöystävä ja kaverit on viherpessyt harmaata massaani jo vuosien ajan, olen alkanut saamaan näitä omatunnonpistoksia vaikka mistä. Muutamasta asiasta saan erityisen pahoja pistoksia, jotka aiheuttavat jopa lieviä somaattisia oireita. Kaikista pahin lienee roskapussin vieminen, joka kouraisee mahasta joka kerta kun heitän pussin muiden jätteiden sekaan. Meidän taloudessa sekäjätteeseen menee oikeastaan pelkät muoviroskat, jotka olen maatumattomina oppinut rinnastamaan Äärimmäiseen Pahaan. Energiajätteeseenhän ne voisi viedä, mutta sellaista ei taloyhtiössä ole. Ja toisekseen, polttaminenhan vain vapauttaisi hiilen takaisin luontoon..

Toinen pistoksia aiheuttava seikka on eteisen lamppu, se kun on tämän talouden viimeinen 40 watin hehkulamppu. Aina kun eteisessä on valoisaa, mieli synkkenee. Energiansäästölamppuihin vaihtaminen on helpottanut omatuntoa jonkun verran. Niitä voisi pitää päällä vaikka joka huoneessa ja silti ne veisivät vähemmän sähköä kuin yksi tavallinen hehkulamppu. Voisi, mutta en silti pidä, sekin kun kouraisee vatsan pohjasta.

Kolmas seikka on harrastukset - uinti ja olut. Uinti kasvattaa sekä hiili- että vesijalanjälkeä. Yhdellä uintikerralla käyn neljä kertaa suihkussa, jotka tosin yritän pitää mahdollisimman lyhyinä. Yhden suihkukerran saisi poistettua menemällä uimaan ilman saunaa, mutta eihän niin voi tehdä! Se olisi pervessiä ja epäsuomalaista. Veden lisäksi uimahallissa kuluu aivan tolkuton määrä sähköä, sauna on päällä aamusta iltaan ja vesikin pitää pitää lämpimänä läpi vuoden. Paitsi naisten vesijumpan aikaan..

Oluen vesijalanjälki on edellä mainitun sivuston mukaan 100 litraa per pieni pullo olutta. Veden käyttöä ei tosin tule kauheasti mietittyä juodessa, varsinkaan useamman pullollisen jälkeen. Sen sijaan mietin useinkin ulkomailta tuotavien erikoisoluiden kuljettamiseen käytettyä energiaa. Yhtä pulloa kohti käytetty energiamäärä on luultavasti naurettavan pieni, mutta yhtä kaikki ostopäätökseni on vaikuttanut tuontiin ainakin jonkun verran.

Kaikkeni olen yrittänyt ja silti omatunto kolkuttelee. Niinpä yritänkin hukuttaa rytmikkään sielunpaimeneni lasiin tai klooriin..

Numeroilla kikkailua

2009-02-01T03:13:00.000-08:00

Vlad Dolezalin kirjoituksen "How to lie with statistics" jälkeen olen kiinnittänyt huomiota siihen, kuinka tilastoja voidaan esittää huomattavasti positiivisempina tai negatiivisempina kuin ne todellisuudessa ovat. Homma käy yksinkertaisesti siten, että määristä ei puhuta oikeina määrinä, vaan prosentteina. Niiden myötä asiasta katoaa perspektiivi hienoilta tai huonoilta vaikuttavien lukujen taakse. Prosenttien ongelmana on nähdäkseni se, että ne kertovat asioista vain suhteessa muihin asioihin ja ovat siten yksinään käyttökelvottomia.

Esimerkiksi Voima -lehti kirjoitti suomalaisista kasvissyöjistä. Lehden mukaan Suomen Kansasta noin 3-5 prosenttia on kasvissyöjiä. Pelkkää prosenttilukua tuijottaessa voi kuitenkin helposti todeta, että kasvissyöjiä on vähän. Ja tavallaan niitä onkin, 3-5 prosenttia kun on vähän puhuttiinpa mistä tahansa, paitsi pienuudesta. Silloin 3-5 prosenttia on aika paljon vähää.

Uutisessa kuitenkin puhutaan ihmisistä, joten muutetaanpa ituhippien ja muiden elämäntapavaikuttajien määrä siihen mittakaavaan, josta todella puhutaan - ihmisiksi. Lyhyen laskutoimituksen myötä saadaan selville, että pikkuruisesta viidestä miljoonasta suomalaisesta kasvisruokaa syö 150 000 - 250 000 ihmistä. Ja tarkastellaanpa tätä joukkoa mistä ilmansuunnasta tahansa, se on valtava määrä ihmisiä. Olkoonkin, että se on vain 3-5 prosenttia Suomen Kansasta.

Edellinen oli siis esimerkki siitä, miten asiaa voidaan vähätellä puhumalla siitä pahimmalla mahdollisella mittakaavalla. Lehdet tekevät tätä varsin usein asioista, jotka halutaan pitää marginaalissa. Tilastoja voidaan käyttää asian myös kaunistelemiseenkin. Otetaanpa vaikka Reilun kaupan kaakaon myynti. Yhdistyksen itsensä mukaan Reilun kaupan kaakaon myynti kasvoi vuonna 2006 huikeat 93 prosenttia eli myynti lähes kaksinkertaistui. Huimaa!

Tavaran määrää tai myyntiä ei kuitenkaan mitata prosenteissa, vaan rahassa, määrässä tai tonneissa. Oletetaanpa, että Reilu kauppa myi vuonna 2005 kolmetoista purkkia kaakaota länsimaalaisille kuluttajille, jota huono omatunto maailman tilasta nakertaa. Vuoden 2006 huima nousu oli 93 prosenttia ja hiukan laskettuamme saamme lopputulemaksi hiukan yli 25 purkkia kaakaota. Absoluuttisesti mitattuna kaakaon myynti lisääntyi kuitenkin vain vähän, 12 purkkia.

Sinänsä prosentit on varmasti hyviä ja käyttökelpoisia, mikäli aikaisemmat luvut tiedetään jo etukäteen. Mutta luvuista tietämättömille prosentit ovat kuin kartta ilman suhdelukua. Yksi askel voi olla mitä tahansa milleistä peninkulmiin.

Ihminen Koponen on muodikas

2009-01-20T11:52:00.000-08:00

Tavaramäärän vähentäminen on nyt muodikasta! Niin muodikasta, että raivasin itsekin hiukan hyllytilaa sekä levy- että kirjahyllyyn. Kuutisenkymmentä levyä ja kymmenisen saivat lähtöpassit hyllystä ja lisää on harkinnassa, mikäli en tunne itseäni kyllin muodikkaaksi. Tosin vaihdoin osan levyistä uusiin levyihin ja kirjoistakin sain sen verran korvausta antikvariaatista, että vaihdoin ne Gontsarovin Oblomov -kirjoihin, jotka ovat niin sanottua "korkeakulttuuria". Ja sitä paitsi niiden kirjoittaja on kuollut, tarkistin netistä. Brutaalit hevilevyt vaihdoin korkeampilentoiseen jazziin. Aivan! Vaihdoin laadukkaampiin kulttuurituotteisiin, koska olen tiedostava ihminen.

Levyt olivat enimmäkseen kirppareilta ostettuja halpalevyjä, joten niistä oli helppo päästää irti. Eikä niitä tullut sen takia juuri koskaan kuunneltuakaan, sillä hinta ja kulttuurin tasohan korreloivat keskenään. Levyt ikään kuin olivat hyllyn koristeena, laulamassa pilkkalaulujaan huonosta itsetunnosta ja itsensä korostamisen tarpeesta. Ja siitä itsensä määrittämisen halusta, joka nykyään on niin kovin tavallista. Ja minähän en halua olla tavallinen, vaan erikoinen. Erikoinen, ettekö jo tajua!?

Kirjat sen sijaan.. no, niihin nyt vaan on kiintynyt niin kovasti, että en halua päästää irti. Tai pysty. Ja nyt oli kysymys vain kertomakirjallisuudesta! Kun aikanaan tulee tietokirjahyllyn vuoro laihduttaa, valinta on vaikea. Valinta on vaikea, koska aikuisena ihmisenä tiedän, että kirjahyllyni sisältö määrittää minut ihmisenä. En halua luopua yhdestäkään kirjasta, lehtisestä tai pamfletista, joka varsin selkeäsanaisesti ja suureen ääneen kertoo tarinaansa siitä, kuka minä olen. Kertovat punavihreydestäni, globalisaatiokriittisyydestäni, oppineisuudestani ja mistä lie.

Minä tiedostan. Minä olen muodikas.

Miksi juoksen?

2008-12-16T01:39:00.000-08:00

Ihmisten herääminen nykyisen maailmanmenon nopeuteen alkaa näkyä jo kirjoituksina nopean elämän vastavoimiksi muotoutuneista hidastamisesta ja downshiftingistä. Kaksi viimeisintä kirjoitusta on City-lehdestä, joka keskittyy lähinnä Carl Honorén kirjoittaman Slow -kirjan tematiikkaan sekä Karjalaisesta, joka käsittelee aihetta joutilaisuuden tarjoaman vastapainon näkökulmasta. Näistä kahdesta etenkin City-lehti yllätti, sillä minun silmissä se on profiloitunut sellaisen ihmisryhmän lehdeksi, joka elää niin sanottua "nopeaa aikaa" koko ajan.

Nopean ajan käsite on peräisin Thomas Hylland Eriksenin kirjasta "Hetken tyrannia", joka käsittelee ajan ja tekniikan suhdetta. Nopea aika on Eriksenin mukaan sellaista, joka täyttyy pienistä asioista eikä aikaa jää millekään isommalle, keskittymistä vaativalle toiminnalle. Tiedättehän ne kerrat, kun kirjoitettavana on vaikkapa essee, mutta "ensin pitää lukea sähköpostit ja keittää kahvia. Ja kaverillekin voisi sanoa jotain mesessä." Asioita siis pinotaan niin paljon pieneen hetkeen, että määrä muuttuu laaduksi tai ainakin vaikuttaa siihen.

Edellisen lisäksi moderni ihminen elää niin sanotussa lykätyn palkitsemisen tilassa: palkintoa tehdyistä tehtävistä ei oteta nyt, vaan se odottaa aina nurkan takana; "heti kun olen tämän tehnyt". Usein palkinto jää kuitenkin saamatta, koska seuraava hetki uusine tehtävineen vyöryy jo edellisen hetken päälle. Tehtävämäärän ollessa loputon ihminen siirtyy tehtävästä toiseen pysähtymättä kysymään itselleen lupaamaansa palkintoa ja lopulta palkinto saattaakin unohtua kokonaan. Kaiken tämän kiirehtimisen keskellä moni kaunis asia jää huomaamatta lähinnä siitä syystä, estetiikka vaatii aikansa. Maailma on pullollaan kauniita asioita, mutta niiden äärelle PITÄÄ pysähtyä saadakseen täyden nautinnon. Tokihan nautintoa voi saada ohimennen katsotusta taulusta tai pikaruoasta, mutta ne eivät vedä vertoja millään tavalla hitaasti nautitulle aterialle tai taulun eteen pysähtymiselle.

Keinoja hidastamiseen on lukemattomia. Yksi niistä on Facebookista löytyvä Hitaammin, vähemmän -ryhmä. Ryhmä on ilmeisesti melko tuore, sillä ensimmäinen tehtävä on marraskuulta. Tuoreudestaan huolimatta ryhmään on kertynyt jäseniä jo lähes 9000, joka on mielestäni selkeä merkki siitä, että nykyinen maailmanmeno ei olekaan välttämättä se paras mahdollinen.

Kietoutumista

2008-12-09T09:16:00.000-08:00

Tein eilen hienon ja rohkaisevan havainnon lukiessani Thomas Hylland Eriksenin "Hetken tyrannia" -kirjaa. Huomasin nimittäin, että kirjan aiheet alkavat kietoutua yhteen aikaisemmin lukemieni yhteiskunnallisten kirjojen aiheiden kanssa yhteen, muodostaen suurempia ja selkeitä kokonaisuuksia. Eikä tämä kirja ole poikkeus, sillä olen huomannut vastaavan ilmiön monien muidenkin kirjojen kanssa.

Hienoa asiassa on se, että vihdoin lukeminen näyttää tuottavan selkeitä tuloksia. Huolestuttavaa puolestaan on se, että tämä tapahtuu vasta 26 vuoden iässä :P

Meemilaakson tarinoita

2008-12-04T09:03:00.000-08:00

Jonkin sortin meemi, jonka tökerösti varastin osoitteesta http://ekoelamaa.blogspot.com/

Kymmenen vuotta sitten, 1998

Yksi elämääni eniten vaikuttaneista vuosista: siirtyminen yläasteelta 2.asteelle. Yhdeksännen luokan loppupuolella tulin vihdoin ja viimein järkiini ja tajusin opiskelun merkityksen. Aloin pingottamaan ja sain nostetuksi keskiarvoani 0.7 pisteellä, uskonnon numeron noustessa neljästä seitsemään. Uusi ja uljas keskiarvo ei kuitenkaan riittänyt lukioon pääsemiseksi, johon opinto-ohjaaja sai minut viime hetkillä suostuteltua. Joten.
Aloitin opintoni Heinola-Instituutin ravintolapuolella. Tutustuin Ikosen Janneen, josta varsin nopeasti tuli bändimme kitaristi ja joka tutustutti minut progressiivisen musiikin ihmeelliseen maailmaan. Jannesta kirjoitinkin jo aikaisemmin ja on hyvin vaikea kuvitella minkälaista elämäni olisi ollut jos olisin päässyt lukioon..
Elämällä ei ollut varsinaista suuntaa, vaan ajelehdin lähinnä muiden mukana.

Viisi vuotta sitten, 2003

Alkuvuodesta 2002 aloitettu siviilipalvelus Jyrängön ala-asteella loppui kesäloman alkuun. Siviilipalvelus jätti jälkensä ja halusin opiskella kouluavustajaksi. En tosin tiennyt miltä alalta kouluavustajaksi valmistutaan.
Erosin silloisesta tyttöystävästäni, jonka kanssa oli jopa kihloissa. Nyt kun tarkemmin ajattelee, voi helposti puhua sellaisesta kuuluisasta teinikihlauksesta.
Loppuvuoden tein (muistaakseni) töitä Tomra Oy:llä, joka valmisti pullonpalautusautomaatteja. Olin täysin tyytyväinen elämääni, rahaa tuli ja kavereita oli. Voiko enempää toivoakaan? Sittemmin saimme ilmoituksen, että tehtaan tuotanto siirretään Norjaan, joka on firman kotimaa. Vitutti suunnattomasti, mutta en osannut suunnata vihaani oikein mihinkään ja purnasin lähinnä työkavereiden kanssa.

Kolme vuotta sitten, 2005

Suuri oppimisen vuosi! Olin juuri aloittanut opiskeluni Humanistisessa Ammattikorkeakoulussa ja muuttanut ensimmäistä kertaa pois kotoa. Itsenäistyminen, opiskelu, uudet ihmissuhteet ja kuviot. Oppimista todellakin riitti.
Opiskelun myötä huomasin lukemisen ja oppimisen olevan mahtavaa. Alussa tietenkin kiinnosti lähinnä kaikki: psykologia, vammaiset, viestintä, historia, you name it. Nyttemmin kiinnostuksen aiheet on rajautunut muutamaan.
Perustin Haapavedelle Amnestyn paikallisosaston yhdessä Sennin kanssa. Ryhmässä oli noin 10 aktiivista jäsentä ja toimintaa riitti välillä liiaksikin asti.
Ihan meinasin unohtaa. Aloin seurustella Sannan kanssa!

Vuosi sitten, 2007

Muutettiin Sannan opiskelujen perässä Joensuuhun. Kaupunkina Joensuu muistuttaa paljon Heinolaa, joten sikäli muutto oli helppo ainakin minulle. Pelotti aika paljon miten kotiudumme tänne kun kaupunki on kummallekin täysin vieras eikä täällä asunut yhtään tuttua. Mutta onneksi..
Liityimme Joensuun Vasemmistonuoriin ja saimme sen kautta kavereita (ja jopa ystäviäkin). Voinen tässä todeta, että toiminta on juuri sitä mitä kansalaistoiminnalta haluan. Ei mitään paperien pyörittelyä ja nössöilyä vaan kunnollista toimintaa.
Tuskailin työoppimisraportin kanssa ja unelmoin siitä, että valmistuisin jouluna yhteisöpedagogiksi. Unelmoinniksihan se myös jäikin lähinnä huonon itsekurin takia.

Tähän asti vuonna 2008

UROTÖITÄ! Ensinnäkin, suoritin viimeisen kielikurssin Humakissa, joka sattui olemaan ruotsia. Kurssi meni läpi yllättävänkin helposti ja siitä rohkaistuneena menin kielikokeeseen. Toiseksi, kielikoe meni kaikkien (myös sinun) yllätykseksi läpi!
Sain kaikki muut paitsi opinnäytetyön suoritettua. Työoppimisesta ja projektista Amnesty Internationalilla tuli vitonen, joten voin olla ylpeä. Ja ihan syystäkin, semmosta hommaa se oli.
Aloitin vihdoin ja viimein opinnäytetyön tekemisen. Aiheena Joensuun Vasemmistonuorten ja jäsenten kohtaaminen abstraktissa ja fyysisessä mielessä. Enemmän abstraktissa.

Eilen, 3.12.2008

Laitoin ilmoituksen muusikoiden.net -sivustolle myytävistä rummuista. Toisaalta tuntuu hyvältä, että pääsen niistä vihdoin eroon ja toisaalta taas tuntuu siltä, että hyvä ystävä tekisi kuolemaa. Rahaa kuitenkin tulee ihan kivasti, joten voinpahan ainakin juoda suruuni.
Lainasin lähikirjastosta kaikki paikalla olevat eli viisi "Pikku Pikon seikkailut" -sarjakuva-albumia. Vaikka ne onkin tullut luettua aikoja sitten, jaksaa ne yhä naurattaa. Pitänee hommata käsiinsä loput seitsemän albumia, joita ei ollut paikalla.
Ihmettelin sitä, minkä takia tehtaisiin ostetaan helvetin kalliita koneita, jotka ei sitten kuitenkaan toimi kunnolla. Eikö ne johtajat tajua, että toimimattomat koneet eivät tuota kauheasti voittoa?

Tänään, 4.12.2008

Katsoin elokuvan "Into the Wild". Aivan järisyttävän hyvä elokuva! Siitä huolimatta, että se loppuu väärin. Leffassa oli hyvää yhteiskuntakritiikkiä ja monet kohtaukset toivat mieleen "Flow" -kirjan sisällön. Erityisesti kohta, jossa päähenkilö toteaa ihmisen kykenevän nauttivan mistä tahansa, kunhan asiaa tarkastelee oikeasta suunnasta.
Tein töitä eli pakkasin juustoa. Valiolla.
Istun näköjään liian myöhään koneella. Kuten aina. Vaikka netti onkin tyhjää täynnä, sinne voi hukata helposti tunteja ja taas tunteja. Todellisuuspakoa parhaimmillaan!

Huomenna, 5.12.2008

Saatan loppuun em. "Flow" -kirjan. Tähän asti kirja on onnistunut herättämään aika paljon kysymyksiä, jotka vaativat vastauksia. Välillä kirja on tosin vaikuttanut semmoselta naiviilta "self improvement" -paskalta, mutta pohjimmiltaan se on hyvä ja ajatuksia herättävä teos.
Menen työpaikan punttisalille rimpuilemaan painojen kanssa. Olkoonkin, että salilla käyminen on nykyään muotiharrastus, mutta siitä tulee helvetin hyvä olo.
Marssin Alkoon ostamaan muutaman pullon hyvää olutta ÖFÖF:n eli paikallisen olutseuran pikkujouluihin, jotka pidetään lauantaina.

Ensi vuonna 2009

Valmistun vihdoin ja viimein yhteisöpedagogiksi. Opinnot menee vain vähän yli puolella yli, mutta mitäs pienistä. Kaikki ei vaan sovi siihen muottiin, johon meitä tungetaan.
Täytän huolestuttavat 27 vuotta. Ensinnäkin, 27 on jaollinen yhdeksällä ja sen täytyy merkitä jotain, eikö vaan? Toiseksi, luvulla 27 on wikipediassa oma sivu!
Musta tulee tuplaeno!

Positiiviset asiat, no. 12

2008-11-19T06:16:00.001-08:00

"Käytähän lussasi 5e. Menikö vahingossa lehtilaatikkoon?"

Näin luki kirjekuoressa, jossa joku ystävällinen henkilö oli lähettänyt viiden euron plussasetelin, joka oli vahingossa mennyt lehtikeräykseen. Kuoressa Kuopion leima ja ensimmäisen luokan postimerkki.

Hauskaa asiassa on se, että plussaseteli oli taloyhtiön lehtilaatikossa, joten löytäjäkin luultavasti asuu tässä samassa pihapiirissä :)

Lapsuuden tuoksuja

2008-11-19T06:09:00.000-08:00

Lumilinnojen rakentelua lähitienoon metsissä tai lätkää tiellä. On kuuma ja hengästyttää.

"Syömään!"

Eteisessä paistetun sipulin ja makkaran tuoksu sekoittuu mausteisiin. Sisällä on mukavan lämmintä. Pyttipannun kanssa oli usein punajuuria tai suolakurkkuja.

Herroittelu alkakoon!

2008-10-30T01:52:00.000-07:00

Neljän kuukauden puurtaminen oluen parissa on vihdoinkin palkittu! Join eilen kolme viimeistä olutta ja sain vihdoin olutneuvoksen tittelin. Kyseessä on siis Palaveri -pubin tehtävä, jossa on tarkoitus juoda 50 erilaista olutta neljän kuukauden aikana. Jo pelkästään Palaverin hanoista hanoista löytyy 14 erilaista olutta. Pulloista löytyy lisäksi lähemmäs 50, joten valikoimaa ainakin löytyy.

Nyt vaan ihmettelen, että minkä takia koko hommaan tuli ryhdyttyä, vaikka jo alussa tiesin tämän tarkoittavan pelkkää rahanmenoa. Tai no, oluneuvoksille järjestetään omat pikkujoulut Palaverissa, jossa yllättäen on tarjolla ruokaa ja olutta. Ja saahan olutneuvokset myös kuukauden oluen ilmaiseksi kerran kuussa. Äkkiä laskettuna titteli maksaa siis itsensä takaisin noin neljässä vuodessa.

Matkalla sattui monia hyviä oluita, mutta myöskin niitä karmeita, jotka tekisi mieli kaataa johonkin muualle kuin suuhun. Kyse on pelkästään tottumuksen puutteesta, sillä mitä enemmän olutta juo, sitä laajempaan makuvalikoimaan makuhermot alkavat tottua ja "pahoistakin" mauista alkaa löytää niitä hyviä puolia.

Parhaat oluet TOP 3:

- London Porter, suoraan Englannista, olutmaiden Belgiasta! Eihän tätä paljon voi juoda kerrallaan, kuten ei muitakaan herkkuja, mutta yksi pullollinen kestääkin reilusti toista tuntia.
- Brooklyn East India Pale Ale. Suurin yllättäjä kaikista juomistani oluista. India Pale Alelle on tyypillistä reilu humalointi, josta en yleensä pidä. Mutta tässä oluessa kaikki palaset vaan loksahtavat kohdalleen.
- Meantime London Stout. Tästä oluesta en muista muuta kuin sen, että pidin. Se on taas yksi "niitä tunteita", joiden perusteella voi asian sanoa olevan jotenkin, vaikka perusteluja ei löydykään. Uskokaa pois.

Pahimmat oluet TOP 3:

- Barbar. Belgialainen hunajaolut, jonka maussa ei (muistaakseni) ollut juuri hajuakaan hunajasta ja alkoholin maku suorastaan tulvi suuhun. Yh :(
- De Koninck. Myöskin belgialainen olut. En muista minkä takia en pitänyt. Kts. aiemmin mainitut "ne tunteet".
- Corona Extra. Meksikolainen olut, joka ei maistu juuri miltään. Ymmärrän toki, että Meksikon kuumuudessa tällainen maistuu uskomattoman hyvältä, mutta kylmässä Suomessa olut ei kertakaikkisesti toimi. Paitsi ehkä kesällä.

Ei enää koskaan!

2008-10-27T10:06:00.001-07:00

Viikonloppuna Porvoon taidehallissa pidettiin Sadonkorjuujuhlat, joissa oli esillä varsin kattava valikoima suomalaisten pienpanimoiden oluita. Tapahtuman pääpaino oli tummissa oluissa, jotka sattuvat olemaan suosikeitani. Kuitenkin varsinainen asia eli olut jäi viikonloppuna sivuosaan vaikka sitä juotiinkin miestä suurempia määriä. Alkuperäisen suunnitelman mukaan ajattelin mennä maistelemaan oluita ja tapaamaan ystäviä, mutta kuten aina, kun mukana useampia ihmisiä, suunnitelmat tapaavat elää ja niinpä jäi oluen maistelukin hyvin vähälle.

Oluen maistelun sijaan viikonlopun aikana käytiin monia hyviä keskusteluja, joiden syvyys vaihteli päivittäisistä asioista tasoille, joissa oman laskuoppini mukaan liikuttiin meta-meta-meta -tasolla. Asioita määriteltiin, niistä väännettiin, välillä vittuunnuttiin ja sitten väännettiin lisää. Ja naurettiin! Keskustelujen aiheita olivat - parhaita mainitakseni - nykyaikaisen ihmisen kyvyttömyys pysähtyä katsomaan asioita ja näkemään niiden kauneutta, älykkyyden ja viisauden erot sekä "kuinka paljon on monta?".

Mitään varsinaisia päätelmiä ei tehty, mutta näissä asioissa matkan tarkoitus korvaa päämäärään. Asioita on hauska pyöritellä puolelta toiselle, pilkkoa ne osiin ja sitten koota taas. Vaikka toisinaan osoitankin hämmästyttävän suurta kyvyttömyyttä ymmärtää asioita, olin matkan lopuksi rikkaampi kuin sinne lähtiessäni.

Normaalista poiketen krapula tuli vasta toisen päivän jälkeen, sopivasti kuusituntiselle paluumatkalle täydessä autossa. Autossa istuessa mielessä kävi ne kuuluisat sanat siitä, miten "en enää koskaan juo mitään". Loppuiltaa kohden olo kuitenkin parantui bulgarialaisten vatsalihasharjoitusten, mustikkakeiton ja banaanin voimin.

Kiitos kaikille osallisille! Ei oteta ihan heti uusiksi :)

Ihanat aamut

2008-10-13T05:43:00.000-07:00

Tämän viikon olen yrittänyt totutella uuteen unirytmiin, koska työt Valion "Siperiassa" alkaa taas huomenna. Pyrin heräämään kuudelta ja menemään nukkumaan viimeistään klo 23.00. Uuteen unirytmiin totuttelu vaatii tiukkaa itsekuria, sillä olen tottunut menemään nukkumaan joskus puolen yön jälkeen, joskus vasta aamulla.

Aikaisessa heräämisessä on jotakin taikaa, tuntuu siltä kuin kaikki olisi mahdollista. Näinä kolmena aamuna kun olen herännyt kuudelta, olen heti aamusta lukenut pari tuntia kaikenlaisista asioista, tehnyt ainakin jossain mittakaavassa opinnäytetyötä, lukenut hieman lisää, jaksanut lenkkeillä ja käydä vielä uimassakin. Ihmeellistä!

Aikaisissa aamuissa on myös mahtavaa se ääretön hiljaisuus, joka kerrostalossa on todella harvinaista herkkua. Aikaisten lintujen laulu ikkunan takana, villasukkien hiljainen töpöttely kun hiivin huoneesta toiseen ja kirjan sivujen äänet ja vanhan paperin tuoksu tuntuvat kaikki olevan täynnä samaa tunnetta..

"Kaikki järjestyy."

Kahvittomuus

2008-09-21T23:07:00.000-07:00

Tänään se taas alkaa, kahviton elämä nimittäin. Luvassa on siis parin päivän verran lievää päänsärkyä ja mahdollisesti myös pientä kiukuttelua. Kahvinjuonnin lopettamisen tuskallisuus ja siitä saatavat hyödyt kallistuvat vahvasti hyötyjen puolelle, ainakin minulla.

Olen aiemminkin elänyt pariin otteeseen muutamia kuukausia ilman kahvia ja varsinkin ensimmäisinä päivinä kofeiinittomuuden vaikutukset huomaa hyvin. Ainakin itselläni kofeiini vaikuttaa ajatustoimintaan selvästi heikentävästi: ajatukset harhailee ja keskittyminen on vaikeaa ja tunnen itseni rauhattomaksi. Teen kanssa asia on toisin: pää tuntuu toimivan paremmin, ajatus pysyy paremmin kasassa ja tunnen itseni rauhallisemmaksi. Ehkä kyse on vain teehen liittyvistä mielikuvista hippeydestä, itämaisesta tyyneydestä ja sen sellaisesta, mutta jos se toimii, miksipä en sitä käyttäisi?

Huonona puolena kahvinjuonnin lopettamisessa on ne muutamat hetket, joihin kahvi sopii teetä paljon paremmin. Ensimmäinen on ehdottomasti suklaa, jonka kanssa ainoa oikea juoma on kahvi. Toinen on ne satunnaiset kerrat, kun sattuu käymään kauppahallissa syömässä kasvispiirakka sen mukavan naisen kojussa, siinä luomukojun vastapäätä, tiedättehän? Tee on luonteeltaan sellaista, että sen nauttimiseen pitää käyttää aikaa ja ajatusta, joten tällaiset pikaiset piirakkatauot ei tule kysymykseenkään. Ja toisekseen, useimmissa kahviloissa teevesi on niin haaleaa, että teetä ei yksinkertaisesti voi juoda hitaasti nautiskellen, vaan se on juotava yhtä nopeasti kuin kahvikin.

2008-09-19T00:16:00.000-07:00

Asensin eilen koneelle Mozilla Thunderbirdin eli sähköpostiohjelman, jolla postit saa omalle koneelle sen sijaan, että ne pitäisi lukea selaimessa. Kiinnostavaa, eikö?

Usean seuran sihteerin ominaisuudessa joudun päivittäin lähettämään melko paljon postia ja sitä myös tulee jonkin verran. Osan posteista voi poistaa ensimmäisen lukukerran jälkeen, eivätkä ne vaadi sen kummempaa toimintaa. Osa posteista taas on osoitteen muutoksia, liittymisiä, eroamisia ja muita sellaisia, joihin tulee reagoida, mutta ei välttämättä kiireellisesti. Tässä vaiheessa Thunderbird käy kiinnostavaksi, sillä sen avulla en ole sidottu internetkaapelin päähän, vaan voin tehdä hommiani missä vaan. (Tässä nyt yritetään luoda sitä kuvaa lukijalle, että minä menisin joskus internetin kuulumattomiin. Hah.)

Lisäksi Thunderbirdiin saa kätevän lisäosan, Lightningin, joka lisää ohjelmaan kalenterin. Kyllä Mozilla osaa! Mozillan ihmiset eivät kuitenkaan tulleet miettineeksi sitä, että jos joku käyttää pääasiallisena kalenterinaan tietokonetta, kyseessä on mitä luultavimmin ns. "no-lifer" eli kalenterille ei välttämättä löydy käyttöä muun elämän puuttuessa.

Itsehän laitoin kalenteriin jokaviikkoisen saunavuoron.

Kirje ystävälle

2008-09-18T04:17:00.000-07:00

Hei!

Ajattelin kirjoittaa sinulle kiittääkseni sinua menneistä vuosista ja pelkästä olemassaolostasi. Mukavaa kun olet ollut osa elämääni ja olet toivottavasti myös jatkossa. Minulla on ollut kanssasi mukavaa, vaikka välillä onkin ollut vähän vaikeaa ymmärtää toimiasi (ja sinun varmasti minun toimia). Satunnaiset riidat eivät ole kuitenkaan pilanneet välejämme, vaikka hetken aikaa onkin pitänyt hiljaista. Muistatkos esimerkiksi sitä kun tai sitä yhtä kertaa, jolloin? No, onneksi niistä päästiin yli ja ystävyys jatkuu.

Haluaisin myös pyytää anteeksi menneiden vuosien käytöstäni. Silloinkin kun, sanoin niin, vaikka tiesin oikein hyvin, että. Olen pahoillani siitä.

Olet ollut myös oivallinen opettaja. Olen kiitollinen sinulle siitä, että opetit minulle aikoinaan. Siitä on ollut elämässäni yllättävää hyötyä. Kiitos :)

Parhain terveisin,

ystäväsi Minä

Valmistuminen pelottaa

2008-09-15T09:11:00.000-07:00

Matka viimeisistä opinnoista valmistumiseen on ollut tuskallisen pitkä, mutta nyt se näyttää vihdoin olevan tapahtumaisillaan. Jos käytetään vertausta matkan kulkemiseen, tämä matka on täynnä lyhyitä ja epävarmoja askeleita, joista jokainen on tosin vienyt lähemmäksi määränpäätä.

Osaksi syy on itsessä ja saamattomuudessani. Laiska kun olen, en ole tehnyt valmistumisen eteen juuri mitään, hakenut aiheita tai muuta sellaista. Laiskuuden lisäksi valmistuminen pelottaa ja pelko halvaannuttaa. Ehkä kaikista eniten pelottaa juuri tulevaisuus, joka itsepäisesti pitää itsensä piilossa ja kuitenkin odottelee jo seuraavan nurkan takana. Yksi jakso elämästä loppuu ja toinen alkaa. "Mitä tästä eteenpäin?" kyselen jatkuvasti itseltäni. Tähän asti elämä on ollut Valtion taholta turvattua, opintorahaa on tullut enemmän tai vähemmän säännöllisesti, vuokran on saanut maksettua ja satunnaisesti on riittänyt rahaa jopa ruokaankin. Epävarmuus lienee se sana jota haen. Mutta mitäs hauskaa siinä olisi jos kaiken tietäisi etukäteen?

Päivän positiiviseen asiaan. Edellä mainitun laiskuuden takia olin tänään kahden vaiheilla, josko lähtisin kauppaan ostamaan ruokatarvikkeita vai tekisin jotain ruokaa kaapista löytyvistä raaka-aineista. Ja kuten kuten arvattu, laiskuus vei voiton. Kaapista löytyi valmiiksi keitettyjä valkoisia papuja, vanhaa ruisleipää ja tomaattisosetta, joista syntyi vähintäänkin kohtuullisen makuisia ruisleipä-papupihvejä. Leipää voi siis käyttää näinkin :)

Positiiviset asiat, no. 11

2008-09-09T07:56:00.000-07:00

Kummallisista paikoista sitä löytääkin huvia. Eilen selasin sattumalta Suomen kasviota ja voin sanoa, että en ole pitkään aikaan nauranut niin hyvin. Kasvit on nimennyt joku suuri humoristi tai sitten vika on lukijassa. Kirjan parhaimmistoa:
- hörtsö
- nyylähaarikko
- hilmiö

..ja sokerina pohjalla..

PYÖRÖSÄTKIN! :D

Osaan ja hallitsen!

2008-08-14T09:20:00.000-07:00

Selailin kahvitauolla Painonvartijat -lehteä, jossa Kaisa Leka kirjoitti omasta kehosta ja hyvästä olosta. Lekan jalat on vaihdettu scifi-esteettisiin proteeseihin ja näin ollen hän ei pysty osallistumaan missikisoihin. Kolumnissaan hän kysyy kuitenkin, "mitä järkeä on keskittyä siihen ainoaan asiaan, mihin ei pysty?". Tämä kysymys kolahti minuun lujaa, koska olen juuri sellainen, joka haluaa olla jotain mitä ei ole. Keskityn ennemmin omiin puutteisiini ja vaillinaisiin kykyihini kuin niihin (varsin monipuolisiin jopa?) kykyihin joita jo omaan.

Tällaiseen ajatuskulkuun tulee puuttua ja ohjelmoida itsensä ajattelemaan jo olemassaolevia puolia niiden puutteiden sijaan. Jännää, miten satunnainen artikkeli voi muuttaa ihmisen elämää.

Positiiviset asiat, no. 10

2008-08-13T12:43:00.000-07:00

Joskus alkukesästä ostettu amppelimansikka tuotti tänään kesän ensimmäisen ja näillä näkymin viimeisen mansikkansa. Vaikka maku olikin kirpeähkö auringon puutteesta johtuen, oli mansikka oma ja makoisa. Nam!

Myös tieto siitä, että työt loppuu on varsin miellyttävä. Totta puhuakseni työt eivät oikeastaan lopu vaan taukoavat noin kahdeksi kuukaudeksi. Tällä välin ehdin saada opinnäytetyöni hyvään alkuun ja rentoutua Etelä-Suomessa kavereiden kanssa.

Päivän pohdinta: jos touretten syndroomasta kärsivä asuu yhteisössä, jossa ei kiroilla yhtään, miten syndrooman oireet ilmenevät?

Positiiviset asiat, no. 9

2008-08-07T07:31:00.000-07:00

Täytynee tunnustaa tappionsa ja myöntää, että yksi postaus päivässä on liikaa vaadittu. Ehkä tyydyn kirjoittelemaan muutaman päivän välein ja miksei useamminkin jos jotain positiivista tapahtuu.

Tänään on tapahtunut muutamakin hyvä asia. Ensinnäkin sain tietää, että työt eivät jatku ensi viikon jälkeen. Tässä ei sinänsä ole mitään positiivista, mutta puolentoista kuukauden tauko töistä tarjoaa oivan tilaisuuden tehdä päättötyötä. Ehkä jopa saada sen lähes valmiiksikin, kuka tietää. Toiseksi, ehkä noin kuukausi sitten potkaisin onnistuneesti läppärin laturin paskaksi. Tänään sain haettua uuden laturin postista, joka oli ilmeisesti maisemamatkailemassa Kuopion suunnilla.

Positiiviset asiat, no. 8

2008-08-03T08:55:00.000-07:00

Näinhän tässä kävi, että joka päivä ei ehdi/jaksa/halua päivittää tätä, mutta nytpä röpläytän sitten neljän päivän edestä.

TORSTAI: Muistot ovat siitä jänniä, että ne voivat laukaista mikä tahansa: haju, maku tai jopa yksi sanakin. Aamulla töihin polkiessa oli jo varsin syksyinen tunnelma. Ilma oli kylmä ja raikas ja siinä tuoksui jo luonnon kuolema, märkä multa sekä savu. Aamun tuoksut ja fiilis toivat mieleeni nuoruusvuosien syksyiset omenavarkausreissut, valopiilon ja syksyn ensimmäiset kouluaamut. Myöhemmiltä vuosilta mieleen tuli eräs matka Ikosen Jannen kanssa kun lintsattiin koulusta ja mentiin Rullalle soittelemaan.

PERJANTAI: Katsottiin iltasella Mehiläisen elokuva ja syötiin sen seitsemän sortin herkkuja ähkyyn asti. Vaikka elokuva ei ollutkaan mitenkään säväyttävä, ilta oli silti varsin onnistunut.

LAUANTAI: Maksoin vuokran. Ei mikään kummoinen asia, mutta kun asetetaan asia oikeaan mittakaavaan, olen aika onnellisessa asemassa kun pystyn maksamaan vuokrani.

Tänään tein uutta intialaista ruokaa, hara bhara kababseja eli kasviksista tehtyjä pihvejä sekä boondi raitaa eli jugurttisalaattia, jossa on kikherneitä ja mausteita. Kuten jo aikaisemmassa merkinnässä kirjoitin, uuden ruokaidean oppiminen, jonka myötä keittotaito kehittyy enemmän kuin pelkän ohjeen omaksumisella. Näin ollen keittotaitoni on taas hieman kehittyneempi.

Positiiviset asiat, no. 7

2008-07-30T12:16:00.000-07:00

TÄNÄÄN: Työt vie kauheasti energiaa muulta toiminnalta, kuten kotitalouden tai parisuhteen hoidolta. Pusun antaminen, halaaminen tai muu sellainen huomionosoitus on olevinaan liian raskasta. Tänään jaksoin kuherrella hetken aikaa ja heti tuntu elämä paljon paremmalta :)

EILEN: Iltavuorosta tullessani jääkaapissa odotti chilisuklaamuffinsseja.

TOISSAPÄIVÄNÄ: Menin töiden jälkeen oluelle kaverin kanssa ja sain EHKÄ aiheen opinnäytetyölle. Se on Helvetin Hyvä, koska noin vapusta asti olen stressannut koulua ja sen loppumista.

Positiiviset asiat, no. 6

2008-07-27T12:30:00.000-07:00

Tässä iltasella tein sipulipiirakkaa, jonka ohjeen lainasin Ituhipin köökkilokista. Toki muokkasin ohjetta hiukan, mutta siitä huolimatta tulos oli sipulipiirakka, joskin fetalla ja pinaatilla ryyditettynä.

Uusi ruokaohje on aina lisää taitoa keittiössä. Minun nähdäkseni tärkeää ei ole oppia uutta ruokaohjetta, jonka osaa toistaa tarvittaessa. Sen sijaan tärkeää on uuden ruoan idean tajuaminen, sen mistä ruoassa on kyse. Tuloksena on paljon monipuolisempi keittotaito: yhden ohjeen pohjalta voi tehdä vain yhden ruoan, mutta yhden idean pohjalta voi tehdä kymmeniä ja taas kymmeniä muunnoksia samasta ruokalajista.

Viime aikoina olen myös kärsinyt kohtauksista, jotka ovat melko harvinaisia. Kyseessä ei kuitenkaan ole mikään vaarallinen kohtaus, vaan kyse on Niskasta Kiinni -kohtauksesta. Kohtauksen oireisiin kuuluu muun muassa valtava energisyys, positiivinen asenne ja halu tehdä Hyödyllisiä Asioita. Tänäänkin sain kirjoitettua yhden sivun lisää port foliooni.

Positiiviset asiat, no. 5

2008-07-26T09:32:00.000-07:00

Tänään mennään katsomaan uusin Batman -leffa. Popcornia ja limua tarjolla! Heath Ledgerin roolia Jokerina on hehkutettu ympäriinsä ja samalla myös väitetty, että kuolemaa olisi samalla käytetty törkeästi mainontakikkana.

[edit] No niin, elokuva tuli nähtyä. Elokuvana Dark Knight ei ollut mikään kummoinen, mutta Ledgerin suoritus Jokerina oli todellakin hehkutuksensa arvoinen. "I am the agent of chaos!". Ärsyttävää leffassa (ja useimmisssa muissakin nykyajan leffoissa) on se, miten yhteen leffaan pitää tunkea draama, komedia, toiminta ja kaikki muut tyylisuunnat. Eikö toimintaleffaa voisi pitää toimintaleffana? [/edit]

Positiiviset asiat, no. 4

2008-07-25T12:41:00.000-07:00

Poikamiesilta. Tarvitseeko muuta sanoa? Se meinaa sitä, että tyttöystävä lähti kavereidensa kanssa ulos ja koko talo on omassa käytössä. Käytännössähän se merkitsee sitä, että saan tehdä tehdä lämpimiä voileipiä, joissa on tonnikalaa ja juoda olutta. Tänään onkin maistelussa pari uutta olutta ja muutama vanha tuttavuus. Uusia oluita ovat Daleside's Morocco Ale ja Anchor Porter. Morocco Alea on hehkutettu hyväksi olueksi, mutta minulle se tuotti pettymyksen. Portteri sen sijaan oli "ihan juotavaa", joskaan sekään ei sijoittunut porttereiden kärkipäähän, ei edes minun suppealla portterikokemuksella. Vanhoja tuttuja ovat Lindemans Kriek ja Innis & Gunn. Lindemansin kirsikkaolueen tutustuin vuonna 2006 Belgiassa. Se oli silloin hyvin iso yllättäjä eikä jätä kylmäksi vieläkään. Innis & Gunn on hieman tuoreempi tuttavuus, tutustuin siihen tämän vuoden vapun tienoilla. Olut on kypsytetty tammitynnyrissä ja sen myös maistaa maussa. Uskomattomaan hyvää olutta varsinkin pienen viskitilkan kanssa nautittuna.

Eilisestä sanottakaan sen verran, että mikään ei voita kunnon yöunia :)

Positiiviset asiat, no. 3

2008-07-23T08:01:00.000-07:00

Yksi Joensuun parhaista ajanviettopaikoista on Pub Palaveri, joka kuuluu Hyvät Olutravintolat -yhdistykseen. Paikallisesti Palaveri on tunnettu hyvästä olutvalikoimastaan: hanasta tippuu noin 12 erilaista olutta ja kylmäkaapista löytyy parhaimmillaan yli 80 erilaista pullo-olutta. Erikoista muihin Pielisen seudun ravintoloihin verrattuna on se, että Palaverissa voi suorittaa olutneuvoksen "arvonimen". Arvonimen saadakseen tulee juoda 50 erilaista olutta neljässä kuukaudessa.

Itse aloitin arvonimen metsästyksen kesäkuun lopulla. Urakka on minulle varsin mieluisa, kuten kaikki minua tuntevat tietävät. Eilen kävin hetken istuksimassa ja lukemassa kirjaa. Samalla kumoutui oluet numero 13. ja 14.: Boddington's Pub ale ja De Koninck, ale -tyylistä olutta kumpainenkin.

Entäs tänään? Löysin vihdoin ja viimein tarmoa käydä työpaikan punttisalilla kokeilemassa laitteita, vaikka olen ollut töissä jo viidettä viikkoa. Erikoisen hienoa asiasta tekee se, että salilla ei käy juurikaan muita työntekijöitä, joten musiikki voi olla mitä vaan ja miten kovalla tahansa :P

Positiiviset asiat, no. 2

2008-07-21T08:47:00.000-07:00

1. Aamulla matkalla töihin tunnelma oli ihan uskomaton! Ilmassa oli vähän sumua, ketään muita ei ollut liikkeellä ja oli täysin hiljaista, siis TÄYSIN hiljaista. Ainoa ääni oli renkaan suhina tietä vasten ja pieni tuulenvire korvissa. Hetken aikaa sitä pystyi kuvittelemaan, että on ainoa ihminen maan päällä.

2. Normaalisti nukun töiden jälkeen päiväunet, jotka kestää noin puolitoista tuntia eli aivan liian pitkään. Tänään, vaikka en ollut nukkunut kunnon yöuniakaan, en mennyt sänkyyn, vaan yritän korjata unirytmin. Nukkumisen sijasta leivoin sämpylöitä ja teen neljännen kerran elämässäni seitania. Seitanin teko on varsin helppoa hommaa, mutta sen maustaminen onkin sitten aivan toinen juttu, se kun tuntuu ja maistuu maustamattomana kumilta.

3. Näin kasvissyöjänä sellaiset ruoat, joiden kanssa on "tarkoitettu" syötävän sinappia, on harvinaisen vähissä. Äkkiseltään mietittynä ainoat sinappiruoat, jotka tulee mieleen, ovat hernekeitto ja pyttipannu. Niinpä tämän päiväinen pyttipannu ja kaapista löydetty Turun Sinappi (mieto, tosin) oli herkkua.

4. Viime viikon maanantaina haastoin ystäväni Laurin punnerrusohjelmaan, jonka avulla voi saada kuudessa viikossa 100 punnerrusta ilman taukoja. Kuulostaa ehkä uskomattomalta väitteeltä, mutta ainakin tällä hetkellä näyttää siltä, että se on mahdollista. Tänään jaksoin punnertaa päivän harjoituksen kevyehkösti läpi ja sainpa jopa muutaman ylimääräisenkin tehtyä.

Positiiviset asiat, no. 1

2008-07-19T05:00:00.000-07:00

Jonkun aikaa on jo tehnyt mieli listata yksi positiivinen asia päivässä, mutta enpä ole siihen ryhtynyt. Aina on löytynyt joku "hyvä syy", ettei tarvitsisi kirjoittaa. Oikeasti mitään syytä ei edes ole, enpähän vaan ole saanut tartuttua asiaan. Nyt - tällä heikkouden hetkellä, jolla en keksi mitään syytä olla tekemättä sitä - tartun toimeen ja aloitan listaamisen.

Tämän päivän positiivinen seikka olkoon lyhyt retki läheiselle mansikkatilalle Sannan kanssa. Reissun tarkoituksena oli poimia mansikoita talveksi pakastimeen. Reissun mukavuutta ei yhtään vähennä se seikka, että viime aikojen kylmähkön sään takia mansikat eivät olleetkaan poimintakunnossa. Tai se, että matkalla mansikkatilalta pois eksyimme yhdelle Joensuun teollisuusalueista ja pyöräilimme kilometrin verran "turhaan".

No, tulipahan nähtyä Ollinkuja :D

Kaupunki kuuluu kaikille!

2008-05-01T15:21:00.000-07:00

Vappuaattonoa noin 25-henkinen Vapaa Joensuu -kollektiivi valtasi kauppakeskus Iso-Myyn hetkeksi omaehtoiseen ja epäkaupalliseen käyttöön. Tarkoituksenaan kollektiivilla oli osoittaa, miten julkinen tila on alistettu pelkästään kaupalliseen käyttöön jättäen ihmisten omat tarpeet syrjään. Valtaus alkoi noin 14.20 ja lähes heti valtauksen alettua paikalle saapui kauppakeskuksen vartija ja vähintään viisi poliisia, jotka ajoivat meidät pois "kiinteistön omistajan käskystä". Kiinteistön omistaja itsekin oli paikalla seuraamassa valtausta, muttei vaivautunut laskeutumaan ylhäisyydestään keskustelemaan valtaajien vaatimuksista tai näkemyksistä yhteisen tilan ongelmista.

Tapahtuma - etenkin poliisien ripeä toiminta järjestyksen palauttamiseksi, kiitos siitä! - toi hienosti esille nykyisen julkisen tilan päätarkoituksen, kuluttamisen ja pääoman arvon lisäämisen sekä lisäksi sen, että juuri minkäänlaista poikkeavaa käyttäytymistä näissä tiloissa ei hyväksytä. Ihmiset on ikäänkuin syrjäytetty valtavan kulutuskoneiston osiksi: omaa elämäänsä saa elää, kunhan se tapahtuu talouden ehdoilla. Täysin harmiton - lukuunottamatta heränneitä ajatuksia - ja väkivallaton toiminta ollaan valmiita tukahduttamaan jopa väkivalloin.

Taistelu aidosti julkisen julkisen tilan puolesta jatkukoon!

Toisenlaistakin hoitoa apteekista?

2008-04-29T02:15:00.000-07:00

Ilta-Sanomat uutisoi 25.4. Ruotsin apteekeista, joihin ilmestyy pian lääkkeiden, linimenttien ja salvojen lisäksi myyntiin myös seksivälineitä. Lehden sivuilla ja verkkosivuilla ihmiset saivat ottaa kantaa järjestelyyn, mikäli se tulisi myös Suomeen.

"Pysykööt pornovälineet omissa kaupoissaan. Jo tuo pornolehtien runsaus kauppojen lehtihyllyssä on kuvottavaa, niidenkin paikka olisi muualla kuin ruokatavarakaupassa."

Olen samaa mieltä, että pornolehdet joutaisivat pois lasten silmistä, seksiä kun on tarpeeksi jo iltapäivälehdissäkin. Pornon ja seksivälineiden rinnastaminen sen sijaan on hiukan arveluttavaa. Seksi on (tai ainakin sen pitäisi olla) täysin luonnollinen asia, toisin kuin porno. Seksistä puhuminen pornon viitekehyksessä pitää huolen siitä, että myös seksiin liitetään mielikuvia sen siveettömyydestä, likaisuudesta ja naisia alistavasta lähestymistavasta. Tällainen puhe pitää myös huolen siitä, että seksistä ei tulevaisuudessakaan voida puhua avoimesti.

"Apteekissa on tarpeeksi noloa pyytää peräpukamavoidetta tai ummetuslääkettä. Miten olisikaan, jos kyseessä olisi jokin lelu?"

Kakka, pylly ja pieru on kulttuurisesti ja sosiaalisesti määritelty hauskaksi tai noloksi, tilanteesta riippuen. Tästä johtuen pyllyvoiteen ostaminen on nolompaa kuin astmalääkkeen tai särkylääkkeen ostaminen. Samoin on myös seksin: se on jotain, josta ei voida puhua avoimesti. Nähdäkseni asiat muuttuvat "normaaleiksi" jos niihin törmää jatkuvasti. Esimerkiksi jatkuvasti uusiutuva muoti saattaa vaikuttaa "rumalta", mutta ajan mittaan se muuttuu normaaliksi eikä enää hätkäytä. Samoin uskoisin käyvän myös seksivälineille, mikäli ne otettaisiin apteekkeihin myyntiin Suomessa. Seksivälineistä tulisi normaaleja ja arkipäiväisiä asioita, joita ei tarvitse häpeillä. Pitemmällä aikavälillä tämä saattaisi vaikuttaa terveesti jopa seksin statukseen.

Toisaalta, jos seksistä tulisi taas normaali asia, niin millä keinolla iltapäivälehdet saisivat numeronsa myytyä?

Tarinoista Suomesta

2008-04-21T14:26:00.000-07:00

Helsingin Sanomat uutisoi eilen Suomen tulevasta työvoimapulasta ja sen ratkaisuyrityksistä. Uutisen mukaan Suomeen tarvitaan lisää työvoimaa, myös ulkomailta. Ja lisäksi Uutisessa oli haastateltu työn, yrittämisen ja työelämän politiikkaohjelman johtajaa Rauno Vanhasta. Vanhasen mielestä "haaste on erittäin kova ja luvut hurjia. Me selviämme siitä, kun kaikkien suomalaisten työuria saadaan pidemmäksi alusta, keskeltä ja lopusta. Lisäksi meidän pitää tehdä työmme nykyistä tuottavammin". Alusta, keskeltä ja lopusta? Eihän sitä enää muualta voikaan venyttää..

Käytännössä työuran pidentäminen alusta tarkoittaisi koulun aloittamista yhä aikaisemmin, jotta koulutus saataisiin mahdollisimman ajoissa suoritetuksi. Kouluikää tulisi ilmeisesti laskea kuuteen tai jopa viiteen vuoteen. Mitäpä siitä, että osa lapsista ei ole valmis kouluun vielä 7- tai 8-vuotiainakaan? Tai siitä, että lapsella tulee olla oikeus lapsuuteen?

Toisaalta työuran pidentäminen alusta voisi tarkoittaa koulutuksen lyhentämistä loppupäästä. Valmistumiaikatauluista voitaisiin ottaa löysät pois tai opintotukiaikaa lyhentää (nythän opintotukea saa huimat 70 kuukautta!). Huomioon ei toki kannata ottaa sitä tosiasiaa, että jo nyt opiskelijoilla tekee tiukkaa valmistua Aikataulun mukaan. Ja toisaalta opiskelijoilla ei kesällä ole muita tulonlähteitä kuin työ tai opintotuki, joten opiskelua ja työtä on yhtäjaksoisesti kolmesta kuuteen vuotta. Ja niinkuin saduissa usein käy, myös työelämä saa lopulta työläisensä, loppuunpalaneina tosin.

Keskeltä pidentäminen voi tarkoittaa montaa asiaa: lyhennettyjä tai kokonaan poistettuja vanhempainvapaita ja lomia, pidempiä työpäiviä, poistettuja kahvitaukoja.. Tai ehkä lisäämme viikkoon yhden työpäivän lisää?

Ja vielä pitäisi työuraa lyhentää lopustakin, joka tarkoittaa eläkeiän nostamista yhä korkeammalle. Tiristetään vanhemmista ihmisistä se viimeinenkin pisara pois.

"Samaan aikaan toisaalla.."

Helsingin Sanomat uutisoi eduskunnan satavuotisjuhliin käytetyistä verovaroista. Suomen kansalaisten maksamista verorahoista otetulla 5,5 miljoonalla eurolla - joka on ilmeisesti varsin kohtuullinen summa - saatiin hankittua muun muassa seuraavia hyödykkeitä:

muistomerkki pikkuparlamentin eteen
uusi ulkopoliittinen instituutti
naisjärjestöjen vakinaistettu valtionapu (Jotain hyvääkin..)
puhemiesten muotokuvakirja
ensimmäisten kansanedustajien matrikkeli
ooppera
eri puolilla maailmaa kiertänyt juhlanäyttely
juhla, jonne saapui edustajia "Uudesta-Seelannista asti"
12-osainen kirjasarja

Kaikki tämä VAIN 5,5 miljoonalla eurolla! Hmm, mitähän muuta sillä rahalla olisi voinut tehdä?

Uutisessa Paavo Lipponen kertoi, että hänen mielestään rahojen käyttöä "voi hyvin puolustaa Suomen kansalle". Lipposen puolustus on ihan ymmärrettävää, sillä Lipponen on ollut kirjoittamassa kirjasarjan viimeistä osaa, jonka nimi on "Suomen ja kansanvallan haasteet".

Ainakaan minulle ei ole epäselvää, mitä nämä haasteet ovat.

Suomikuva 2.0

2008-03-29T08:42:00.000-07:00

Joskus taannoin istuttiin Tuomon kanssa Kerubin kuppilassa askartelemassa ja puhumassa erinäisistä asioista, luultavasti politiikasta. Keskustelu polveili aiheesta toiseen ja jossain vaiheessa se päätyi siihen, mitä on Suomi ja suomalaisuus. Useimmat meistä hahmottanevat Suomea ja suomalaisuutta perinteisten "sisu, sauna ja perkele" ja "suo, kuokka ja Jussi" -vertauskuvien kautta, kuten meille on pienestä asti opetettu. Mutta mitä on kolikon toisella puolella?

lääkepäissään ammuskeleva kansanedustaja tai pornahtavia tekstiviestejä lähettävä ministeri
Sedu Koskisen trendiravintolat ja alkoholiin liittyvät kuolemat
ulkomaille siirtyvä tuotanto ja valtion avuttomuus talouden edessä
kevät-, syys- ja kaamosmasennus
verisuonitaudit, liikalihavuus ja nuorten jatkuvasti rapistuva kunto
kerrostalolähiöt, joissa kukaan ei tunne toistaan
perheväkivalta
kasvavat tuloerot, toimitusjohtajien miljoonaoptiot ja pätkätyöt
asunnottomat köyhät ja rikkaiden laittomat ranta-asunnot
iltapäivälehdet ja Idols-tähden kuolema niiden pääotsikkoissa

Tätäkö on Suomi nykyään?

Perhosefekti

2008-03-19T01:30:00.000-07:00

Uralin perhonen. Siinäpä vasta leffa, joka herättää tunteita! Lueskelin eilen Karjalaisen mielipidepalstalta keskustelua kyseisestä elokuvasta. Muutamat ovat reagoineet suorastaan huvittavalla voimakkuudella Mannerheimin väitettyyn homouteen:

K: "YLE on punainen, Lillqvist on katkera kommunistiämmä, vasemmistolaiset ovat valehtelijoita ja 'taiteilijan vapaus' vain stalinistien savuverho valehtelulle!" - useiden kirjoittajien kommentteja
V: Totta. Uralin Perhonen oli kommunistien hienovaraisesti ohjailema salaliitto, jonka ensisijaisena tarkoituksena oli kostaa vuosisatojen takaiset traumamme koko yhteiskunnalle! Ja Lillqvist on katkeruuden lisäksi myös ruma.

K: "Visuaalisesti värit, lavastus ja nuket hyvää työtä, miksi niitä ei ohjattu johonkin kauniiseen tarinaan, en voi ymmärtää." - Suomiko sivistynyt maa?
V: Ehkä sen takia, että kaikki tarinat perustuvat loppujen lopuksi samaan juoneen: yksi voittaa, toinen häviää. Kaikissa tarinoissa on siis häviäjä. Tällä kertaa se oli Suomi, yritä tottua siihen.

K: "Joku pitäisi laittaa vastuuseen, kun tälläistä saa Suomessa tuottaa." - Suomiko sivistynyt maa?
V: Jep, eiköhän laiteta taiteilijan- ja sananvapaus samantien putkaan ja pidetään niitä siellä niin kauan, että oppivat Oikeat Arvot ja Asenteet.

K: "Animaation tekijän pitäisi hakeutua hoitoon mahdollisimman pikaisesti." - lastu
V: Lääkärin suorittamissa tutkimuksissa Lillqvistin todettiin kärsivän luovuudesta, omista mielipiteistä sekä uusista näkemyksistä. Lääkkeeksi mainittuihin oireisiin sopii esimerkiksi tylsä työ, arkirutiinit tai Helsingin Sanomat.

K: "Se että purkaa harhojaan ja fantasioitaan animaation muotoon ei ole vielä kenellekään vaarallista, mutta entäs jos sama energia suuntautuu satunnaisiin ohikulkijoihin?" - lastu
V: Täytyypä vain toivoa, että se energia kohdistuu ensimmäisenä sinuun, rakas kysyjä.

K: "Täyttä roskaa taiteen nimissä. Ja yhteiskunta maksaa, huh, huh." - järkyttynyt
V: Yhteiskunta rahoittaa paljon muitakin instituutioita, jotka levittävät "vääriä ajatuksia", kuten koululaitos ja armeija. Ehkä sekaan mahtuu myös pieni animaatio?

K: "Suomi ei ole enää sivistysvaltio, ikävä kyllä." - ei voi verrata Sparkiin
V: Totta. Tietosanakirjan määritelmän mukaan sivistysvaltio on sellainen, jossa "kaljatuopin kokoiset animaationuket eivät aiheuta pahennusta aatteisiinsa jämähtäneiden ihmisten mielissä".

K: "Ja johan kannattikin vouhkata! Animaatiosta." - Auta armias
V: Niinpä.

Persoonallisuustesti

2008-03-14T16:47:00.000-07:00

Tein persoonallisuustestin BBC:n sivuilla. Testin mukaan minä olen spontaani, faktoihin keskittyvä, sydämellä ajatteleva ja introvertti henkilö. Testi vahvisti ennestään käsitystä itsestä, joskin en koe olevani kauhean spontaani ihminen.

Summary of Peacemakers

* Value personal freedom
* Particularly sensitive to the feelings of others
* Think of themselves as steady, gentle and sympathetic
* Others may mistake their quiet nature for weakness

Peacemakers focus on the present and enjoy helping others in practical ways. They are sensitive to the world around them and take quiet joy from people and nature, particularly animals. Peacemakers value close relationships, but it may take time for others to get to know them.

Peacemakers live by a set of personal values, which they work hard to reflect in their everyday life. They would rather support an activity than organise it. When they do find themselves in leadership positions, they observe quietly and lead by example.

In situations where they can't use their talents or are unappreciated, Peacemakers may withdraw and become self-critical. Under extreme stress, Peacemakers may become even more critical of themselves and others and make harsh judgements about minor issues.

Peacemakers tend to show someone how much they care about them by helping them in a practical way rather than putting their feelings into words.

Peacemaker Careers

Peacemakers are often drawn to jobs that allow them to serve others and require close attention to detail.

Lapsipornosta

2008-02-25T01:07:00.001-08:00

Lapsipornokohusta innostuneena lähetin palveluntarjoajalleni sähköpostia. En päässyt yhdysvaltalaiselle hakukoneelle (http://www.clckm.com), koska Elisa Oyj:llä on ilmeisesti käytössään Suomen KRP:n estolista.

KRP on kerännyt listalleen noin 1700 osoitetta, joissa väitetään olevan lapsipornografiaa. Lista on julistettu salaiseksi, joten kukaan ei voi todistaa sivujen sisältöä lailliseksi. Käytännössä KRP voi siis lisätä listalle minkä tahansa verkko-osoitteen ja väittää sen sisältävän lapsipornografiaa eikä kukaan voi kyseenalaistaa tätä päätöstä. Näin länsimainen todistustaakka on käännetty ympäri: sivuston ylläpitäjät ovat syyllisiä kunnes toisin todistetaan. Lisäksi KRP on pelannut listan kanssa varman päälle, sillä lapsipornosivustojen lisäksi estolistalle ovat päätynyt myös niinkin saastaisia sivuja kuin IT-konsultointipalvelu, viulutehdas ja kuulolaitevalmistaja.

Ymmärrän täysin että lapsia halutaan suojella tällaiselta materiaalilta. Iljettäväähän sellainen materiaali on. IT-konsultointipalvelunkin sensuroinnin vielä ymmärrän, mutta että valtionhallinto menee puuttumaan tavallisten ihmisten musiikkiharrastukseen tai huonokuuloisuuteen!

"Herra Orwell ottaa teidät vastaan hetken kuluttua."

Oivalluksia sanoista

2008-02-04T14:26:00.000-08:00

Jotkut sanat saavat merkityksensä vain suhteessa toiseen sanaan. Esimerkiksi sanoja isä, kylmä tai vanha ei voi käyttää etteikö samalla viitattaisi sanan tarkoittaman ominaisuuden vastakkaiseen ominaisuuteen. Isä -sana saa merkityksensä vasta lapsen myötä, kuten kylmäkin on käsitettävissä vasta lämpimään suhteutettuna.

Samaa logiikkaa seuraten myös asiakas -sana on ymmärrettävissä vain toisen osapuolen kautta, asiakaspalvelijan. Asiakkaana oleminen vaatii aina jonkin tason vuorovaikutusta toisen asiakaspalvelijan kanssa. Ja vuorovaikutuksessahan ollaan aina riippuvaisia toisesta osapuolesta, voisi ehkä jopa puhua asiakkaan olevan alisteisessa asemassa toiseen osapuoleen nähden. Tällainen asetelmahan ei toki käy nykyaikaiselle individualistille, joka haluaa olla oman elämänsä herra ja/tai rouva.

Ongelma on helposti poistettu. Edellä mainittu riippuvuussuhteesta kärsivä asiakas saa itsenäisyytensä ja kunniansa takaisin kun aletaan puhua kuluttajasta asiakkaan sijaan. Kuluttaja -sana kun voidaan ymmärtää itsenäisenä ilman viittauksia muihin osapuoliin.

Lisäksi kuluttajana oleminen vapauttaa kuluttajan tilanne- ja tilasidonnaisuudesta. Näkisin asiakkuuden olevan sidottu tiettyihin paikkoihin ja tilanteisiin: kauppaan, puhelinpalveluun ja muihin vastaaviin. Kuluttamista sen sijaan voi tehdä lähes missä vain. Autolla ajaminen, musiikin kuunteleminen ja syöminen on kuluttamista.

Ja sitten varsinaiseen asiaan. Kieli ja sanojen valinnat ohjaavat ajatteluamme. Käyttämämme sanat ohjaavat sitä, miten maailman näemme ja koemme: ajattelemme kuten puhumme. Viimeisen vuosikymmenen aikana julkisuudessa on mielestäni siirrytty puhumaan enemmän kuluttajista kuin asiakkaista ja kaiken ymmärrykseni mukaan tämä ei voi olla vaikuttamatta ihmisiin.

Miksi on siirrytty puhumaan kuluttajista ja miten se on vaikuttanut meihin?

Winds of change (R)

2008-01-09T10:00:00.000-08:00

Heräsin vähän liian myöhään todellisuuteen. En ollut muistanut ilmottautua läsnäolevaksi kevätlukukaudeksi 2008, joten jäi opintotuki ja asumislisä saamatta. Hetken aikaa olin huolissani, mutta onneksi porukat antoivat sen verran lainaa, että niillä kituuttelee ensi kuun alkuun asti.

Toisaalta, kolikolla onneksi on kaksi puolta. Oma saamattomuus alkoi vituttaa ja tämän tapauksen johdosta otin itseäni niskasta kiinni ja aloin tekemään koulujuttuja ja muutenkin yritän laittaa elämääni järjestykseen. Viime kuukaudet on ollut "harmaata massaa", elämänhallinnan tunne on ollut kadoksissa, vitutusta asteikon ääripäästä toiseen, ehkä jonkin asteista masennusta ja turhaa huolta lähes kaikesta mitä kuvitella saattaa. Päällimmäisenä varmaan painaa koulusta valmistuminen. Mitä sen jälkeen?

No, tällä hetkellä tuntuu hyvältä. Mutta kuinka pitkään?

Kokoomus, nykypäivän Augustus

2008-01-08T09:47:00.002-08:00

"Siihen aikaan antoi keisari Kokoomus käskyn, että koko valtakunnassa oli toimitettava järjetön verollepano. Tämä verollepano ei ollut ensimmäinen ja se tapahtui Vanhasen ollessa Suomen käskynhaltijana. Kaikki menivät kirjoittautumaan veroluetteloon, kukin omaan kaupunkiinsa, jotka oli hiljakkoin liitetty toisiinsa kuntaliitosten jumalallisella tuella." (Sam. 42:1-3)

Tämän päivän Vihreässä Langassa kirjoitettiin Suomen Kokoomusnuorista, jotka vaativat maanpuolustusveroa. Maanpuolustusvero lankeaisi maksettavaksi niille, jotka eivät vapaaehtoisesti osallistuisi maanpuolustukseen. Ilmeisesti tämä tarkoittaisi sitä, että naiset, vanhukset ja opiskelijat tulisivat verollepantavaksi. Paitsi tietenkin jos osallistuisivat maanpuolustukseen. Saatan olla väärässä, mutta eikös me jo makseta "maanpuolustusveroa" kaiken muun veron mukana?

Mitähän seuraavaksi? Kristillisdemokraatit varmaan ehdottavat uutta kirkollisveroa, jota maksaisivat kaikki, jotka eivät usko Jumalaan..

Kun maailma ei riitä

2007-11-04T20:13:00.000-08:00

Lokakuun 3.päivä näytin kirjoitelleen, että olen löytänyt muutaman kurssin netistä, joita voisin opiskella ajankulukseni. Tai oikeastaan uskottelin itselleni, että haluan lukea niitä ajankulukseni. Taustalta onnistuin kuitenkin löytämään nyky-yhteiskuntaa vaivaava ajatuksen, jonka mukaan ihmisen olisi koko ajan kehitettävä itseään. Eipä sillä, ettenkö haluaisi oppia uutta kieltä tai syventyä viestintätieteisiin, mutta voimavarani eivät riitä kaikkeen. Hyvä kun normaaliin elämään riittävät.

Ihmisiin on iskostettu idea siitä, että jos et koko ajan kehity, jäät huonommaksi kuin muut, lopulta häviät ja tiput yhteiskunnan ulkopuolelle. Aina on jotain tavoiteltavaa, jonka takia pitää taistella ja kehittää itseään. Kukaan ei kuitenkaan tunnu tiedostavan, että kyseessä on vain noidankehä, josta voi päästä pois niinkin yksinkertaisesti kuin lopettamalla kilpailun ja hyväksymällä omat puutteensa. Vanhan sanonnan mukaan "jokaiselle hevosille löytyy kengittäjä". Miksi siis taistella paremmuudesta, jos ainoana vaihtoehtona kuitenkin on lopulta hävitä?

Joten nauttikaa elämästä nyt, koska paremmaksi se ei käy.

Huolestuttavia uutisia

2007-10-23T20:17:00.000-07:00

Tänään on ollut uutisten puolesta hyvin herättelevä päivä. Ensimmäinen herättäjä oli Tekniikka&Talous, joka uutisoi ilmakehän hiilidioksidipitoisuuden kasvaneen 35 prosenttia nopeammin kuin vuonna 2000 tehdyt ennusteet osoittivat. Toinen herättäjistä on YLE, joka uutisoi valtamerien kyvyn sitoa hiilidioksidia itseensä pienenevän. Lisäksi KEPA uutisoi ihmisen kulutuksen ylittävän maapallon uusiutumiskyvyn noin 30 prosentilla. Yksinkertainen yhteenlasku näistä kolmesta uutisesta kertoo, että kulutusta on vähennettävä, tai muuten..

Suosittelenkin kaikkia miettimään, mitä itse voisi tehdä asian eteen ja mistä voisi luopua. Voisitko esimerkiksi jättää jotain ostamatta tai kenties laittaa valot pois huoneesta, jossa et oleile? Asioiden ei tarvitse olla isoja ja pelottavia, vaan yksinkertaisetkin asiat riittävät ainakin aluksi. Kiitos kaikille, jotka päättävät tehdä asialle jotain, sekä minun että yhteisen ympäristön puolesta :)

EU-neuvottelut

2007-10-18T22:09:00.000-07:00

MTV3 uutisoi ihan hetki sitten Lissabonissa meneillään olevasta kokouksesta, jossa sovitaan EU:n tulevasta "uudistussopimuksesta". Uuden sopimuspaketin suurimpia muutoksia on MTV3:n mukaan muun muassa se, että asioiden käsittelyssä ei enää tarvitse päätyä konsensukseen, vaan päätökset perustuvat tulevaisuudessa maiden väkilukuun. Näin ollen kolme suurinta maata ja yksi pieni maa saavat käytännössä veto-oikeuden esityksiin. Toinen suuri muutos tapahtuu jäsenmaiden täysivaltaisuudessa esimerkiksi ulko-, turvallisuus- ja puolustuspolitiikassa. Se nimittäin luovutetaan Europpan Unionille.

Mutta ei huolta! Pääministerimme Matti Vanhanen "YRITTÄÄ jutella asiasta EU:n komission puheenjohtajan Jóse Manuel Barroson kanssa". Kiitos Matti! Olet ihan vitun iso sankari.

Töitä?

2007-10-11T11:11:00.000-07:00

Noin neljän tunnin päästä istun työhaastattelussa Joensuun keskustassa. Vielä en tajua jännittää, mutta eiköhän sekin aika vielä koita, kun kävelen huoneesta toiseen ja mietin jotain fiksua sanottavaa. En vieläkään oikein tiedä, miten suhtaudun siihen, että saan mahdollisesti töitä. Toisaalta saisin rahaa, jolla voisin maksaa opintolainaa pois, mutta toisaalta taas valmistuminen lykkääntyisi ainakin puolella vuodella. Eipä sillä, että valmistumisella olisi joku kiire. Koulumotivaatio on ollut lähiaikoina kadoksissa.

"Ja sitten muihin aiheisiin." Viime lauantaina liityin bändiin nimeltä Misery Compromise, joka soittaa jonkun sortin alternative/indie -rockia. Lauantaina oli myös ensimmäiset bänditreenit. Ja voi pojat että oli mukava soittaa pitkästä aikaa bändin kanssa! Saapa nyt nähdä mitä tuosta bändistä tulee, se kun ei ole ihan lähellä mun soittotyyliä. Misery Compromisen musiikki on melko suorasukaista ja menee niin sanotusti "suoraan asiaan". Itse tykkäisin soittaa ennemmin musiikkia, joka kehittyisi hitaasti ja jossa voisi soittaa vaihtelevia juttuja. Mutta ei sovi valittaa, nyt kun bändiin pääsi.

Deflector shields on!

Vammaiset

2007-10-09T12:19:00.000-07:00

Jonkun aikaa olen jo miettinyt, miten vammaiset pitäisi nähdä. Nyt kun työpaikka vammaisten parissa näyttäisi olevan käsillä, aihe on käynyt entistä ajankohtaisemmaksi. Jossain kuulin sanonnan "Suomessa on yli viisi miljoonaa eri lailla vammaista ihmistä". Lause on sikäli hieno, että siinä todetaan jokaisessa meissä olevan jotain puutteita. Toisaalta se taas riistää vammaisilta heidän erikoisuutensa mitätöimällä heidän vammansa ja liittämällä heidät harmaaseen massaan. En vieläkään tiedä pitäisikö vammaiset nähdä "yhtenä meistä" vai jollakin tavalla erikoisina ihmisinä. Vai kenties kummallakin tavalla?

Opiskelua opiskelulla

2007-10-03T09:44:00.000-07:00

Ajattelin ruveta opiskelemaan vähän muutakin kuin koulua. Vähän aikaa tongittuani löysin netistä pari hyvän oloista tee-se-itse -kurssia, jotka voisin opiskella läpi vapaalla tahdilla. Mulla on näissä asioissa uskomattoman huono itsekuri, ja usein käykin niin, että ensimmäisen vastaan tulevan vaikeuden jälkeen lopetan opinnot. Nyt aion kuitenkin tehdä jonkun sortin opintosuunnitelman, jolla saan EHKÄ pidettyä itseäni niskasta kiinni.

Lisäopiskelu sopii nykyiseen elämäntilanteeseen melko huonosti, sillä muutakin tekemistä olisi. Nykyisestä koulusta pitäisi valmistua, töihin pitäisi mennä ja pitäisi ehtiä harrastaakin jotain. Näin sanoo ainakin Suomen Yhteiskunta ja Normit. Tulevaan asemaani yhteiskunnan rattaana ajattelin sopeutua hankkimalla osa-aikatöitä. Siinä sivussa voisin sitten suorittaa loput 30 opintopistettä semmosella vapaalla tahdilla, ilman sen kummempaa stressiä.

Kaaharit

2007-09-27T16:44:00.000-07:00

Nytpä sattui MINUN eteeni semmoinen aihe, että ilman kirosanojen jatkuvaa toistelua MINÄ en pysty sitä käsittelemään. MINÄ luin Iltalehden verkkokeskustea, jossa oli kysytty, pitäisikö liikennekaahareiden tuomioita tiukentaa. MINUN silmiini osui nimimerkki "Kirsi Kanrukkan" vastaus, joka kuuluu näin: "Ei pitäisi. Vaaratilanteita aiheuttavat nämä köröttelijät, jotka perheautollaan pitävät kiinni kynsin hampain nopeusrajoituksista ja joita saa olla koko ajan ohittelemassa." Vastaus ärsytti MINUA.

Siis voi vittu! Vastauksesta kuultaa niin kirkkaasti läpi minäminäminä -asenne ja piittamattomuus muista ihmisistä, että MINUN teki oikein pahaa. Miten nopeusrajoitusten noudattaminen muka aiheuttaa vaaratilanteita? Eikö ennemminkin tuo "ohittamaan joutuminen" johda liian korkeisiin nopeustilanteisiin ja sitä kautta vaaratilanteisiin? Ja nuo nopeusrajoitukset! MINÄ muistan jonkun hyvin todenneen, että "nopeusrajoitukset eivät ole kehotuksia vaan käskyjä". Ja niille käskyille on joku selkeä syy, vaikka niitä ei aina näekään. Nykyään näyttää olevan niin, että säännöt koskevat MINUA vain silloin kun niissä puhutaan MINUN omista oikeuksistani, velvollisuudethan koskee kaikkia muita.

MINÄ eilen juuri mietin, että ainoa syy nopeusrajoitusten pienentämiselle on nykyihmisen käsittämätön kärsivällisyyden puute. Mitään ei olla valmis odottamaan, vaan kaikki pitää saada heti.

Enhän MINÄ noita kirosanoja kauheasti käyttänytkään. MINÄ olen todella ylpeä itsestäni!

Progeilua!

2007-09-27T15:04:00.000-07:00

Olin eilen katsomassa Dream Theaterin keikka Helsingissä, jossain jäähallissa melko lähellä keskustaa. Setti oli mukava läpileikkaus DT:n kaikista levyistä, en ainakaan keksi yhtään levyä, jolta ei olisi musiikkia ollut. Kolmen uusimman levyn biisejä en juurikaan tunnistanut, koska niitä ei ole tullut juurikaan kuunneltua. Viimeisintä en omista ja kaksi sitä edeltävää on melkomoista paskaa. Keikka oli muuten hyvä, mutta vähän häiritsi matalien äänien puuroutuminen. Sen takia jäi kaikki messevät riffit kuulematta :(

Mukana vanha ystäväni ja entisen bändimme kitaristi Janne, joka tätä nykyä asustelee Juvalla. Oli tosi mukava nähdä Janneakin pitkästä aikaa. En edes muista, milloin ollaan viimeksi tavattu. Alkumatkasta kumpikin oli ihan lukossa. Juttu ei luistanut kun ei enää tunne toista, mutta matkan edetessä alkoi entinen sävel taas löytyä. Janne on monella tapaa ollut merkittävä henkilö mun elämässä. Ensinnäkin se opetti mut kuuntelemaan aikoinaan progea. Amiksen auditoriossa me kuunneltiin Dream Theaterin 6:00 -biisiä ja olin ihan vakuuttunut, että osaisin soittaa alun soolon rummuilla. Vielä tänä päivänäkään en osaa sitä soittaa. Toisekseen, Janne on yksi tärkeimmistä ihmisistä, ellei tärkein, jotka ovat vaikuttaneet mun huumorintajun laatuun. Jannen kanssa pystyi nauramaan kaikelle. Siis Kaikelle. Toisinaan meillä oli semmosia hetkiä, jolloin ei voinut edes kunnolla hengittää kun oli niin hauskaa. Tällä matkalla ei hengitys pysähtynyt, mutta epäilen, että se loi pohjaa tulevaisuuden tukehtumiskohtauksille.

Antisemitismiä ja muovipusseja

2007-09-25T13:47:00.000-07:00

Meinasin kirjoittaa tänään muovipusseista, mutta eteen sattuikin paljon parempi aihe: juutalaiset ja antisemitismi.

Etelä-Suomen Sanomissa (25.9.) uutisoitiin Iranin presidentti Mahmud Ahmadinejadin vierailusta New Yorkissa. Vierailunsa aikana Ahmadinejad muun muassa puhui Columbian yliopistossa, joka nosti melkomoisen äläkän USA:n juutalaisjärjestöissä. ESS kertoo useimpien juutalaisjärjestöjen vaatineen Columbian yliopistoa perumaan Ahmadinejadille esitetyn kutsun puhua yliopistossa, koska hän on aiemmin vaatinut Israelin pyyhkäisemistä pois kartalta.

Puheensa lisäksi Ahmadinejad halusi laskea seppeleen WTC-tornien raunioille. Aie tietenkin järkytti amerikkalaisia. Condeleezza Rice kertoi haastattelussa, että "olisi irvailua, jos 'terrorismin luultavasti suurin tukija, juutalaisten holokaustin kyseenalaistaja ja muiden maiden kartalta pyyhkäisemisen puolesta puhuva henkilö' kävisi Ground Zero -paikalla". Bush komppasi Condoleezzaa ja totesi ymmärtävänsä, "ettei paikalle haluta jotakuta, jonka valtio tukee terrorismia". Kaupungin viranomaiset kielsivätkin käynnin vedoten turvallisuussyihin.

Mua on alkanut ärsyttää se, miten juutalaiset käyttävät holokaustia syynä milloin mihinkin. Varmaan käyttivät sitä aseenaan Euroviisuissakin, kun äärettömän provosoivaa "Push the button" -laulua ei tahdottu päästää läpi. Miten holokaustin kieltäminen ja 9/11 -iskujen paikalla käynti liittyvät toisiinsa? Käsittääkseni iskuilla ei ollut mitään tekemistä juutalaisuuden kanssa, vaan se oli isku USA:ta vastaan. Ja suurin osa amerikkalaisista ei taida olla juutalaisia, eihän? Entä miten holokaustin kieltäyminen liittyy siihen, että ei voi puhua yliopistolla? Yliopistomaailmanhan ennen muita pitäisi olla avoin kaikenlaiselle keskustelulle, poiketkoon se valtavirrasta tai "totuudesta" miten radikaalisti tahansa. Vai vallitseeko yhdysvaltalaisessa yliopistomaailmassa "yksi totuus", jota Ahmadinejadin ei sovi tulla kyseenalaistamaan?

No, jotain niistä muovipusseistakin. Muoviteollisuus ry:n toimitusjohtaja Kari Teppola on sitä mieltä, että muovipussien ansiosta jätekuljetus on tänä päivänä siistiä toimintaa. Ilmeisesti mikään muu pussi ei kelpaa jätteenkuljetukseen.. Kiitos muovipussi!

Tämän blogin tarkoitus

2007-09-25T12:31:00.000-07:00

Ei ole varmaankaan kovin hyvä idea lähteä perustamaan päiväkirjaa (vai blogia?), jos ei ole miettinyt sensisältöä yhtään tarkemmin. Jossain kohti takaraivoa hakkaa ajatus, että pitäisi kirjottaa päivittäisistä asioista: mitä lehdissä luki ja mitä ajatuksia se herätti, mitä ajattelin tänään ja muuta. Tulevien kirjoitusten aiheet liittyvät luultavasti kouluun, mediaan ja yhteiskuntaan. [edit] Ja kyllä tänne varmaan aika paljon omasta elämästäkin tulee kirjoitettua. [/edit] Tämä lähinnä tiedoksi itselleni, että osaan säilyttää linjan. (Nyt kun vähän editoin tekstiä, on linjaa aika vaikea rikkoa.)

Tavoitteena on myös oppia kirjoittamaan vähemmän kriittisesti. Yleensä kirjoitan muutamia rivejä, luen ne ja sen jälkeen poistan suurimman osan tekstistä. Useimmiten jätän myös kirjoittamatta paljon sellaista, joka sietäisi tulla julki.

Hetken selailin sekalaisten henkilöiden päiväkirjoja ja aika monet olivat "friends only". Ajattelin, että pidän tämän avoimena. Joko en kirjoita paskaa ihmisistä tai sitten kirjoitan ja ihmiset saa kestää sen ihan itse.